Väärinkäsityksiä Kristuksen rististä

RISTINSANOMA on oleva aina ja ikuisesti kaikkeuden suurin uutinen kaikissa maailmoissa, hengen ja materiaalin luomisteoissa. Itse asiassa se on tärkein yksittäinen Jumalan sanasta löytyvä oppi;  perusoppi, jonka varaan kaikki muut raamatulliset opit rakentuvat.

On sanottu, että ”Jeesus kuoli puolestani” on tärkeintä, mitä ihmishuulet ovat koskaan lausuneet. Ja Jumalalle kiitos, että Hän teki näin. On kuitenkin kristittyjä, jotka eivät täysin ymmärrä, mitä Kristuksen ristiin viittaamisella tarkoitetaan. Heillä ei ole käsitystä siitä, mitä tämä viittaus todella tarkoittaa jokapäiväisessä elämässämme. Tässä tarkastellaan  joitakin niistä väärinkäsityksistä, joita monilla kristityillä on Kristuksen rististä.

PUUPALKKI

Ensimmäinen  virheellinen käsitys on, että puhuessamme rististä tarkoitamme yksinkertaista puupalkkia – puupalkkeja, joille Jeesus Kristus ristiinnaulittiin. Ei! Kun puhumme rististä, emme puhu puupalkeista.

Jos arkeologiryhmä alkaessaan kaivaa maata Jerusalemissa tai sen lähellä sattuisi törmäämään ns. alkuperäisen ristin palaseen, ja voitaisiin todistaa, että se oli osa juuri sitä ristiä, jolla Jeesus kuoli, ei puupalkissa olisi kuitenkaan minkäänlaista voimaa. Epäilemättä se asetettaisiin näytteille, ja monet jopa palvoisivat sitä. Löytö sellaisenaan ei kuitenkaan muuttaisi mitään maailmassa.

Kun puhumme tai saarnaamme rististä, emme koskaan puhu ristin puuosista. Pikemminkin me puhumme siitä, mitä Jeesus Kristus teki puolestamme Golgatan ristillä. Puupalkissa ei ole voimaa, mutta ristillä tapahtuneessa sen sijaan on. Jumala pelastaa syntisiä yksinomaan ristin tapahtuman seurauksena.

Tiedämme, että Kristuksen kärsimyskuolema ristillä oli kertakaikkinen ja täydellinen sovitustyö meitä varten. Tämä tarkoittaa, että Hän ei kuollut itsensä puolesta, eikä Hän kuollut Isänkään puolesta, vaan Hän kuoli meidän, kadotettujen syntisten puolesta. Ja kuollessaan Hän sovitti kaikki synnit – menneet, nykyiset ja tulevat – kaikkien niiden puolesta, jotka uskovat.

RISTIN OIKEUDELLINEN MERKITYS

Ristillä oli oikeudellinen merkitys: se maksoi ihmisen velan kaikkineen Jumalalle (se oli velka, jota ihminen ei pystynyt itse maksamaan millään teoillaan koskaan). Tämä tarkoittaa, että riippumatta siitä, kuinka paljon ihminen omissa voimissaan pyrkii sovittamaan ja olemaan mieliksi Jumalalle ja yrittää elää Jumalan käskyjen mukaan, Jumala ei voi tulla tyydytetyksi tällaisesta yrittämisestä. Syntisen uskonnollisuus on syntistä. Laittomuuden ihminen ei voi täyttää lakia. Tämä totuuden kauhistuttava silta ulottuu aina Kainiin ja Aabeliin saakka.

Kun Kain tarjosi uhreja Jumalan edessä, hän tarjosi omia uskonnollisia tekojaan – oman kuvitellun hengellisen muka ansiotyönsä hedelmiä. Jumala hylkäsi ne kaikki suoralta kädeltä. Riippumatta siitä, kuinka paljon Kain käytti aikaa uhrinsa suunnitteluun, Jumala ei voinut kunnioittaa sitä, koska se oli syntiin langenneen omaa tekoaan. Jumala ei voi koskaan kunnioittaa syntisen tekoja. Ne kumoavat Kristuksen uhrin. Aabelin uhrilahja puolestaan edusti vertauskuvallisesti Golgatan uhria: syytön kuoli sekä paratiisissa että Jerusalemissa syyllisen edestä.

Olkaamme yksityiskohtaisempia.

Ero veljesten uhrilahjoissa oli se, että Aabel tarjosi sitä, mitä Jumala oli vaatinut – esikoiskaritsan, jossa ei ollut tahran tahraa eikä sairautta. Hän tarjosi sen Jumalalle uhrilahjana, jonka Jumala hyväksyi. Aabelin uhri symboloi pian tulevaa Lunastajaa, eli Kristusta, ja kohdisti huomion hintaan, jonka Kristus maksaisi Golgatan ristillä Aadamin langenneen ihmissuvun puolesta. Aabelin mielestä hän oli täysin arvoton kaikkeen hyvyyteen, mitä Jumalalla oli, joten hän luotti sijaiseen.

Saatanalla on synnin kautta laillinen oikeus pitää ihmistä elinikäisessä tuomiovankeudessa ja elämän jälkeen vaatia ihminen iankaikkiseen kadotukseen.

Vapautus, jonka ihminen voi saada synnistä, tulee ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kuoleman kautta, jota kaikki uhrit edustivat.

RISTIMME KANTAMINEN TARKOITTAA KÄRSIMYSTÄ KRISTUKSEN TÄHDEN

Toinen ristiin liittyvä väärinkäsitys löytyy kärsimyksen ideasta.

Saatana on tehnyt erittäin hyvää työtä saadakseen uskovat käsittämään täysin väärin Kristuksen sanat: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä.”

Monien mielestä tämän käskyn noudattaminen merkitsee runsain mitoin kärsimystä ja tuskaa. Näin ei ole! Nämä sanat eivät viittaa vähimmässäkään määrin kärsimyksiimme.

Totta on, että Kristus kärsi niin äärimmäistä kipua ja tuskaa, ettei meillä ole sanoja kuvaamaan sitä tuskan määrää, jota Vapahtajallemme aiheutettiin. Hän kärsi tämän kaiken meidän puolestamme.

Totta on myös, että me joudumme kärsimään, sillä jokainen meistä kokee elämässään tapahtumia, jotka ovat epäoikeudenmukaisia ja koettelevia. Tässä elämässä käymme läpi aikoja, jolloin tunnemme, ettemme kestä enää ainuttakaan lisäpäivää. Kärsimme sairauksista, taudeista, avioeroista, kuolemasta ja epäonnistumisista. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Lohduta kuitenkin itseäsi sillä, että Jumalamme tietää kaiken, ja Hän on luvannut, ettei Hän koskaan aseta kannettavaksemme enempää kuin mitä voimme kestää (1. Kor. 10:13).

Vaikka me kristityt saatammekin kärsiä ankarista koettelemuksista, meidän on ymmärrettävä, ettei Raamatussa puhuta kärsimyksistä, joilla ansaitsisimme Jumalan siunauksia. Ristin ottaminen ja Kristuksen seuraaminen tarkoittaa, että meidän on asetettava uskomme täysin Kristuksen ja Hänen ristintyönsä varaan, ja tyydyttävä siihen. Meidän on ymmärrettävä, että risti antoi kaiken, mitä me koskaan tulemme tarvitsemaan Jumalalta, ja ainoa tapa päästä tähän käsiksi on yksinkertaisesti uskomalla. Ja usko – pelastava usko – on aina ollakseen aitoa Jumalan ”tavaraa” meihin ulkopuoleltamme annettu Jumalan lahja. Ihminen ei pakota eikä luo itsessään pelastavaa uskoa – Pyhä Henki luo uskon ihmisessä.

Avain kaikkeen voittoon ja siunaukseen on yksin usko Kristukseen ja Hänen ristintyöhönsä! Jos emme ymmärrä tätä suurta totuutta, emme voi saada tai kokea näitä Jumalan suuria siunauksia.

YKSINKERTAINEN OHJENUORA JUMALAN TIELLE

Tässä on yksinkertainen perusyhteenveto pelastavan uskon ymmärtämisestä:

Jeesus Kristus on ainoa tie Jumalan luo (Joh. 14:6).

Risti on ainoa tie Kristuksen luo (Luuk. 14:27).

Ainoa tie ristille on kuoleminen itselle (Luuk. 9:23).

Yllä oleva kaava on yksinkertainen ja kuitenkin merkityksellinen tapa selittää, millä tavalla risti on Jumalan tie pelastuselämään yhteydessä Jumalaan. Jos kuitenkin päätämme olla välittämättä Jumalan mallista toimia, emme voi väittää olevamme Kristuksen seuraajia. Tämä on totta riippumatta siitä, kuka ja millainen henkilö on kyseessä.

RISTIN OHITTAMINEN

Kun opetamme totuutta pelastuksesta ristin kautta televisiossa, radiossa ja medioissa, saamme kaikenlaisia sähköposteja ihmisiltä, jotka väittävät: ”Tiedämme jo kaiken, mitä rististä voidaan tietää. Eikö jo tulisi siirtyä muihin arkiseen kristillisyyteen liittyviin elämän ohjeisiin.”

Tosiasia on, että risti on loputon aihe. Se on aihe, jota ei voi kuluttaa loppuun. Se, että joku sanoo jo tietävänsä kaiken, mitä hänen ikinä tarvitseekaan tietää rististä, on typeryyttä.

Kuten jo totesimme, Kristuksen risti on universumin täyttävä mahtavin Luojamme yksittäinen ja tärkein ja korkein sanoma. Se on ainoa sanoma ainoasta tavasta, jolla ihminen voi lähestyä Pyhää Kolminaisuutta. Ilman ristiä ihminen jätetään oman onnensa nojaan, mikä johtaa aina turmioon ja tuhoon, sillä kaikki, mihin ihminen koskee, muuttuu kuolleeksi. Ilman Jumalan väliintuloa, kun Hän antoi ainosyntyisen Poikansa, ihminen viettäisi iankaikkisuuden helvetissä.

Toisaalta, jos risti olisi hyväksi vain pelastuksellemme eikä millekään muulle, niin kuinka me silloin voisimme elää Herraa miellyttävää kristillistä elämää? Emme mitenkään. Meidän kaikkien pitäisi silloin luottaa omiin ponnistuksiimme.

OMATOIMISET PONNISTELUT

Suuri osa kristillisestä maailmasta luottaa vahvasti omiin pyrkimyksiinsä pyhittymisessä, mikä merkitsee, että heidän yrityksensä jäävät aina vajaiksi. He uskovat, että kun heidät on pelastettu ja joskus jopa täytetty Hengellä, heillä on itsessään voima voittaa synti ja elää pyhää ja vanhurskasta elämää Jumalan edessä.

Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.

Paavali, suuri apostoli, jolle tämä sana rististä annettiin levitettäväksi pakanoille, kirjoitti kokonaisen kirjeen verran vanhurskauden teoista. Kirjeessään galatalaisille hän tyrmäsi uskomuksen siitä, että pakanat kyllä voitaisiin pelastaa, mutta kun heidät olisi pelastettu, heidän olisi pidettävä kiinni myös Mooseksen laista koko loppuelämänsä tullakseen hyväksytyiksi Jumalan silmissä. Hän sanoi: ”En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut” (Gal. 2:21).

Usko teoilla säilytettävästä pelastuksesta on harhaluulo ja aiheuttaa suuria ongelmia uskovan elämässä. Jos uskomme tekojen pyhittävän meidät, sellainen usko vain saa synnin luonnon uudestaan ja uudestaan nostamaan rumaa päätään. Se saa meidät lankeamaan armosta ja syöksymään synnin verkkoon, josta emme pääse pakoon omin avuin (Room. 7:7–20).

Lakipelastus tekee ihmisen omahyväiseksi. Roomalaiset pakanat eivät ristiinnaulinneet Kristusta, vaan pikemminkin omahyväiset uskonnolliset johtajat. Omahyväisyys – hengellinen itseriittoisuus – on kaikkein suurin synti, sillä se osittain kieltää Kristuksen ristin ja väittää, että teoilla voi ansaita irtopisteitä Jumalalta. Kristuksen ristin kieltäminen ainoana pyhitysvälineenä asettaa meidät polulle, joka ei pääty niin kuin uskonnollinen ihminen ajattelee.

YLÖSNOUSEMUS

Ylösnousemus on yksi ihmiskunnan historian suurimmista tapahtumista. Se on yksi hämmästyttävimmistä tapahtumista, mitä koskaan on tapahtunut, mutta ylösnousemusta ei olisi voinut tapahtua ilman kuolemaa. Ylösnousemusta ei voi olla ilman ristiä.

Ylösnousemuksen ainoalaatuista tärkeyttä ei koskaan kyseenalaistettu. Jumalan Sana sanoo: ”Ja hän [Jeesus] alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös” (Mark. 8:31; löytyy myös kohdista Matt. 16:21–28 ja Luuk. 9:22–27). Jeesus kertoi heille jo silloin, vain päiviä ennen ristiinnaulitsemistaan, että Hän kuolee, mutta ettei Hän jäisi kuolleeksi; Hänet herätettäisiin henkiin.

Jos yksikin synti olisi jäänyt sovittamatta, Kristus ei olisi koskaan voinut tulla ulos haudasta. Koska Golgatan tapahtumat täyttivät rikotun lain vaatimukset, hauta ei kyennyt pidättelemään Häntä, sillä Hän voitti kuoleman, helvetin ja haudan, ja Hän nousi voittajana kaikesta synnistä. Niinpä ylösnousemus todella vahvisti sen, mitä Kristus teki ristillä: Hän maksoi täyden sovitushinnan synnistä.

Se laillinen oikeus, joka saatanalla oli pitää ihminen vankeudessa, oli lain rikkomisen ja synnin syyllisyystilan aikaansaama. Kun Kristus kuoli ristillä, Hän riisti tuon oikeuden pois saatanalta, eikä saatanalla ole enää laillista oikeutta pitää vankeudessa ketään, joka uskoo Jumalan sovitustekoon ristillä. Todistaaksemme tämän palaamme takaisin Raamattuun.

Raamattu antaa meille ”sisäpiiritietoa” siitä, mitä sen jälkeen tapahtui, kun Kristus oli kuollut ristillä.

Paavali kirjoitti Ef. 4:8–10:ssä: ”Sentähden on sanottu: ’Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille’. Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.”

Tämä tarkoittaa, että kuolemansa jälkeen Kristus meni paratiisiin (ei palavaan helvettiin), jonne kaikki kuolleet pyhät menivät, ja missä saatana piti heitä vankeina. Sieltä Hän otti vankeja saaliikseen, mikä tarkoittaa, että Hän vapautti paratiisissa olevat ja nousi sitten kuolleista synnin, saatanan, helvetin ja haudan voittaneena.

MITÄ YLÖSNOUSEMUS TAKAA

Edellä luetellun lisäksi Kristuksen ylösnousemus takasi useita todellisuuksia kaikille, jotka uskoisivat:

1. Ylösnousemus takasi, että kuolema oli täysin voitettu. Vaikka me edelleen maistamme kuolemaa maan päällä, niin Kristuksen loppuun saatetun ristintyön ansiosta ylösnousemus on luvassa niille, jotka ovat kuolleet uskossa Jeesukseen Kristukseen.
2. Ylösnousemus takasi meidän tulevan ylösnousemuksemme. Se on antava kaikkina aikoina Kristuksessa kuolleille kirkastetun ruumiin. ”Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen” (1. Joh. 3:2).
3. Ylösnousemus takasi myös vanhurskauttamisemme. Tämä löytyy Paavalin kirjeestä Roomalaisille: ”Joka on alttiiksi annettu meidän rikkomustemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskautemme tähden” (Room. 4:25). Vanhurskaus tarkoittaa asemaa, jossa ei ole syntiä. Synti on poissa.

Kristus annettiin alttiiksi meidän rikkomustemme seurauksena, ja siksi Hänen oli sovitettava kaikki epäonnistumisemme. Hänet herätettiin kuolleista meidän vanhurskauttamiseksemme – Hän vanhurskautti meidät vuodattamalla ristillä oman verensä. Raamattu sanoo, että ilman veren vuodattamista ei ole syntien anteeksiantoa (Hebr. 9:22).

Hänen kuolemansa, hautaamisensa, ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa vuoksi Jumala voi julistaa meidät oikeudellisesti vanhurskaiksi – vapaiksi synneistämme – uskoessamme Kristukseen ja siihen, mitä Hän teki ristillä. Tämä tarkoittaa, että meitä ei enää tunneta  syyllisinä, vaan viattomina, ikään kuin emme olisi tehneet syntiä elämämme ainoakaan hetkenä. Se tarkoittaa myös, että me olemme täydellisiä.

Risti sisältää ylösnousemuksen. Tästä suuresta tapahtumasta ei ollut epäilystäkään. Jeesus Kristus nousi kuolleista, mikä takaa meidän ylösnousemuksemme.

”RISTI SAATTAA TOIMIA SINULLE, MUTTA EI MINULLE”

Viimeinen väärinkäsitys, jota haluaisin käsitellä, on ajatus siitä, ettei risti toimi kaikille. Tämä toteamus ei voisi olla kauempana totuudesta. Itse asiassa se on totuuden täydellinen vastakohta, sillä risti toimii aina. Sen sijaan sinä ja minä emme toimi kovinkaan hyvin.

Sanokaamme se näin: moni ajattelee, että sillä hetkellä, kun asetamme uskomme Kristukseen ja ristiin, saatana poistuu tieltämme, eikä ongelmia ja orjuuksia enää ole, tuuli on aina myötäinen ja purjehduksemme on tasaista ja vakaata.

Ei, ystäväni, risti ei toimi tällä tavalla.

Risti ei ole mikään taikasauva, jota ihmiset voivat heilutella milloin vain ja heidän ongelmansa ja orjuutensa katoavat maagisesti. Se ei myöskään ole mikään pikaratkaisu. Se on pikemminkin prosessi.

Toisin sanoen: Pyhältä Hengeltä menee ihmisen koko elinikä siistiä päivittäin pois se, mikä on huonoa, ja asettaa sisimpäämme sitä, mikä on hyvää. Tässä kohtaa monet uskovat pettyvät, sillä he eivät odottaneet, että paholainen tulisi taistelemaan heitä vastaan niin kovasti.

Mutta risti on aina avain yltäkylläiseen elämään (Joh. 10:10).  Risti on ainoa sanoma tässä maailmassa, joka voi antaa meille haluamamme vapautuksen.

Ei ole olemassa muuta sanomaa, joka pystyisi samaan, kuin sanoma rististä. Kokeile sitä!

 

TRI WALTER A. MAIER (1893-1950)

Missouri synodin luterilaisen kirkon Luterilainen Tunti radio-ohjelman luoja ja puhuja, Concordia seminaarin yliopistoprofessori, lukuisten maailman evankelioimiseen liittyvien lähetysaktiviteettien vastuuhenkilö. Merkittävä vaikutus Billy Grahamin palvelutyön varhaisvaiheisiin. Konservatiivisfundamentalistisen luterilaisuuden perusteologeja tähän päivään ja eteenkinpäin.