Rony Smolar – Israel-uutisviikko 16.10.2023

Israel on sodassa; näin joudun aloittamaan tämänkertaisen ja todennäköisesti myös lähiviikkojen uutisraporttini.

Sodan lähtölaukaukset ammuttiin hälytyssireenien ulvoessa varhain viime lauantaiaamuna lokakuun 7., jolloin viime aikoina suhteellisen rauhallisena pysyneen Gazan rajan yli Israeliin hyökkäsi tuoreimpien tietojen mukaan toista tuhatta terroristijärjestön Hamasin aseellista miestä, jotka lähes estämättä etenivät raja-alueen israelilaistaajamiin, kuten kibbutseihin sekä alueen ainoaan kaupunkiin Sderotiin.

Hyökkäystä tuki tuhansien rakettien tulitus, joka aluksi kohdistui Ashkelonin ja Ashdodin rannikkokaupunkeihin mutta vähitellen ulottui myös Tel Avivin esikaupungin alueelle, missä useat rakennukset saivat osumia.

Tuolloin lauantaiaamuna saatoin Israelin radion välityksellä seurata tapahtumia heti niiden alettua, minkä jälkeen siirryin katsomaan Israelin television lähetystä, mikä seuraavina tunteina vähitellen avasi tapatumien synkän kulun.

Televisiokuvissa näky oli suorastaan lohduton, sillä Israelin täysin yllättäneet hyökkääjät olivat muutamassa tunnissa aiheuttaneet erityisesti kahdessa kibbutsissa ennennäkemätöntä hävitystä ja kärsimystä, mikä muistutti juutalaisten hieman yli vuosisata sitten Venäjän imperiumissa kokemia väkivalta-aaltoja pogromeja sekä natsihallinnon julmuuksia toisessa maailmansodassa.

Lähes hurmion vallassa talosta taloon edenneet hyökkääjät hävittävit tiellään olleita israelilaisten koteja ja muuta omaisuutta, kiduttivat ja surmasivat aikuisia, vanhuksia ja lapsia, katkoivat pikkulasten kaulat, raiskasivat, häpäisivät ja polttivat uhrinsa ja sieppasivat mukaansa Gazaan toistasataa israelilaista, jopa lapsia. Siepattujen joukossa oli vanhuksia, jopa nainen, joka lapsena oli Euroopassa selvinnyt juutalaisten kansanmurhasta eli holokaustista.

Eniten joutuivat kärsimään Gazan rajan tuntumassa kaksi kibbutsia, joista toisessa Kfar Azassa jäljet paljastivat hävityksen julmuuden. Kymmenet mestattujen lasten ruumiit sekä heidän verilammikoista kidutusten jäljiltä löytyneet vanhempansa ja isovanhempansa kertoivat teloittajien ”piruntanssista”. Ei ihme, että Israel julisti murharetkelle lähteneen Hamasin avanneen helvetin portit!

Yhtä lohduton näky kohtasi pelastajia läheisellä aavikolla, missä eteen avautui laajalle alueelle levinneiden nuorten aikuisten ruumiita. Nimittäin tuhatkunta nuorta oli kokoontunut sinne kesäkauden päättäneeseen musiikkitapahtumaan, minne palestiinalaiset hyökkääjät iskivät puolustuskyvyttömien kimppuun. Osa pääsi pakenemaan ja piiloutumaan mutta 260 nuorta surmattiin verilöylyssä.

Raakalaismaisen hyökkäyksen seurauksena Hamasia on hyvällä syyllä samastettu pahamaineiseen jihadistijärjestöön Isisiin, joka islamilaisen valtion edistämiseksi vajaa vuosikymmenen sitten hankki itselleen kyseenalaista huomiota, kohtelemalla vastustajiaan julmasti, mistä muistissa on kameroiden edessä tapahtuneet mestaukset.

Hamas on nyt saamassa samanlaisen maineen, kun sen kuvaamilla videoilla näytetään teloituksia sekä epätoivoisten israelilaisten naisten ja vanhusten kuormaamista Gazaan vieviin ajoneuvoihin. Sydäntä raastavaa on ollut nähdä ihmisten itkevän omaistensa ja erityisesti lastensa perään. Myös teloitusten jäljet olivat pysäyttäviä, kun verilammikoita ja verijälkiä löytyi kaikkialla, jopa lasten sängyissä. Näkymää on Israelissa kuvattu teurastuspaikaksi, sillä niin kylmäverisesti siellä oli ihmisiä surmattu.

Aseistettuja hyökkääjiä seurasi Gazasta yli tuhatkunta muuta, jotka tulivat Israelin puolelle ryöstämään ja polttamaan israelilaisten koteja sekä varastamaan kibbutseista ja maanviljelystiloilta työkoneita ja -välineitä.

Noita sabattiaamun ensimmäisiä tunteja on kuvattu juutalaisen historian verisimmiksi sitten toisen maailmansodan juutalaisvainoja, sillä kahdeksaan vuosikymmeneen ei juutalaisia ole yhden vuorokauden aikana surmattu yhtä paljon kuin tuona lauantaina.

Synkät luvut kertovat kaiken: tähän mennessä surmattuja on yli 1300, sairaaloissa on ainakin 3000 haavoittunutta, joista osa kriittisessä tilassa ja 155 on kaapattu Gazaan.

Hamasin jälkeensä jättämien aseiden ja laadun määrästä Israelin armeija on päätellyt suunnitelmissa olleen hyökkäysalueen pitempiaikainen miehitys.

Tätä Hamasin iskua on verrattu toisen islamilaisen radikaalijärjestön eli al-Qaidan Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivänä 2001 tekemään terrori-iskujen sarjaan. Se jätti amerikkalaisiin traumaattisia muistoja ja saman pelätään tapahtuvan nyt myös israelilaisille, jopa maapallon juutalaisille, kun avoin juutalaisvastaisuus antisemitismi näyttää näinä aikoina muutenkin nostavan päätään maapallolla.

On arveltu, että edessä on pitkä kansallinen toipumisen jakso, sillä lokakuun synkkä 7. päivä on jäävä juutalaisten historiaan.

Lauantaiaamuna alkanut Hamasin rakettituli on joitakin lyhyitä taukoja lukuun ottamatta jatkunut viime yöhön saakka, minkä seurauksena ihmiset ovat joutuneet viettämään aikaansa pommisuojissa ja turvahuoneissa. Siitä on seurannut, että Israel on jo viikon ollut pysähdyksissä. Lohdutonta on ollut nähdä miten viranomaiset käyvät kirjaamassa kiinteistöille ja irtaimistoille koituneita vahinkoja ja miten suuri määrä palaneita ja tuhoutuneita ajoneuvoja reunustaa näinä päivinä useimpien taajamien katuja.

Ainut mikä on pitänyt israelilaiset liikkeellä ovat jatkuvat hautajaiset sekä omaisten vierailuvirrat haavoittuneiden luo sairaaloihin. Myös Gazan rajakaupungin Sderotin eilen alkanut evakuointi on saanut israelilaisia liikkeelle. Lisäksi yhteishenkeä ja moraalin nostetta on haettu joukkokokoontumisista sekä yhteislaulutilaisuuksista. Myös omaisensa menettäneitä ja kateissa olevia perheitä on tuettu, minkä lisäksi kaikille tilanteesta kärsiville on tarjolla apua.

Vähitellen on paljastunut, että tapahtumat Gazan rajalla etenivät niin kiihkeässä tahdissa, ettei Israelin yllätettyä turvallisuuskoneistoa tahdottu saada käyntiin. Kesti kolmisen vuorokautta ennen kuin Israel toipui hyökkäyksen aiheuttamasta alkuhämmennyksestä ja sai sotilaansa kohtaamaan hyökkääjät. Siksi ihmiset ovat hyvällä syyllä nyt esittäneet kysymyksiä: Miten tämä oli mahdollista, eihän tällaista olisi enää nykypäivänä pitänyt tapahtua? Missä olivat rajaa vartioineet sotilaat, mitä Israelin kehutulle sotilastiedustelulle oli tapahtunut, olivatko maan turvallisuuden kannalta keskeiset toimijat nukahtaneet ja oliko Benjamin Netanjahun hallitus täysin varautumaton?

Ainakin armeijan komentaja, kenraali Herzi Halevy myönsi armeijansa pettäneen israelilaisten luottamuksen, mitä on pidetty poikkeuksellisen rohkeana ulostulona. Myös puolustusministeri Yoav Gallant myönsi Israelin tulleen yllätetyksi ja hänen lisäkseen myös muutama muu ministeri sanoi epäonnistuneensa.

Mutta syyllisten etsimistä ja sormella osoittamista on kansallisen yhtenäisyyden säilyttämiseksi ja turvallisuustilanteen palauttamiseksi päätetty lykätä myöhemmäksi. Varmaa kuitenkin on, että tätä kaikkea seuraa melkoinen jälkipyykin pesu, minkä seurauksena päiden uskotaan putoilevan.

Tässä tilanteessa maassa koko vuoden vallinnutta sisäpoliittista kiistaa sekä kansan pirstoutuneisuutta on viime päivinä löytyneellä yhteishengellä onneksi pystytty korjaamaan.

Se näkyy mm siinä, että ihmiset ovat avanneet kotinsa Gazan raja-alueella omaisuutensa menettäneille, että heille kerätään vaatteita, ruokaa ja välttämättömyystarvikkeita, sillä tuhannet ja tuhannet hyökkäyksestä selvinneet joutuvat aloittamaan elämänsä alusta.

Tämä yhteishenki tarttui vuorokausien viivyttelyn jälkeen myös poliitikkoihin, jotka ymmärsivät, että nykytilanteesta voisi selvitä vain puhaltamalla yhteiseen hiileen. Siksi Israeliin muodostettiin yhdessä opposition kanssa viime viikolla hätätilahallitus, joka virallisesti julisti maan olevan sotatilassa ja määräsi samalla yleisen liikekannallepanon. Sotatilaa johtamaan määrättiin viisijäseninen sotakabinetti, johon tuli kolme entistä kenraalia.

Se tuli pian tarpeen, sillä myös Libanonin puolelta toimivat iranilaismieliset Hizbollahin vihollisjoukot ovat viime päivinä lisänneet rajan yli tapahtuneita iskuja. Israel, joka on yrittänyt välttää sotimista kahdella rintamalla, on iskenyt takaisin mutta laajempia yhteenottoja ei ainakaan vielä ole ollut.

Mutta myös Syyrian ja Jordanian rajoilla on ollut rauhatonta, kun Israel on vastannut viime päivien rajaloukkauksiin. Rauhattomuudet ovat jatkuneet myös Jordanjoen länsirannalla, missä Israel on ottanut yhteen aseistettujen palestiinalaisten kanssa. On ilmeistä, että siellä lisääntynyt Hamasin kannatus houkuttelee yhteenottoihin.

Tässä sotaan johtaneessa tilanteessa merkille pantavaa on ollut se, että Israelin arabivähemmistö on pysytellyt rauhallisena eikä houkutuksia palestiinalaisveljien julkiseksi tukemiseksi ole näkynyt. Myös Länsirannalla hallintoaan pitävä palestiinalaisjohto on alkupäivien Israel-kriittisten ulostulojensa jälkeen ollut vaitelias, minkä uskotaan johtuvan Yhdysvaltain ulkoministerin Antony Blinkenin ja presidentti Mahmud Abbasin viime viikon tapaamisesta. Myös Jordanian kuningas Abdullah II näyttää Blinkenin vierailun jälkeen nyt pidättelevän aiempia mielipiteitään.

Siviileitään menettänyt Israel sai pian Hamasin hyökkäyksen jälkeen vastaanottaa myötätunnon ilmaisuja lukuisilta valtionjohtajilta. Presidentti Joe Biden oli alkupäivinä tiiviissä puhelinyhteydessä pääministeri Netanjahuun, minkä lisäksi amerikkalainen sotalaivasto on asettunut Välimeren itäosassa asemiin siltä varalta, että Iran tai sen liittolaiset käyttäisivät tilannetta Israelissa hyväkseen. Televisiossa puhunut Biden varoitti siitä erityisen tiukkaan sävyyn.

Samalla hän ilmoitti Yhdysvaltojen huolehtivan kaikesta, minkä Israel tarvitsee puolustautuakseen. Yhdysvallat onkin jo toimittanut Israelille sotatarvikkeita, minkä lisäksi maan ulkoministeri ja puolustusministeri ehtivät tuen osoituksena jo vierailla sotaa käyvässä liittolaismaassa.

Poistuessaan maasta perjantaina iltapäivällä, ts. sapatin aattona, puolustusministeri Lloyd Austin toivotti israelilaisille hepreaksi Shabbat shalom eli rauhallista sabattia!

Samalla Israelissa ottettiin käyttöön Persianlahden sodan aikana hyödylliseksi todettu hiljainen radioasema, mikä avautuu vain hälytystilanteessa eikä siten riko sabatin määräyksiä.

Myös EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sekä EU:n parlamentin puhemies Roberta Metsola kävivät sabattia ennen ilmaisemassa kannatustaan Israelille. Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin on myös kerrottu pyrkivän vierailulle, mutta ajankohdasta ei vielä ole sovittu.

Valtionjohtajista poikkeuksellista huomiota sai osakseen Englannin kuningas Charles III, joka pian Hamasin hyökkäyksen alettua ilmaisi ihmishenkien menetyksen johdosta syvän valittelunsa puhelimessa presidentti Isaac Herzogille. Presidentti kiitti kuningasta, minkä jälkeen miesten kerrottiin keskustelleen tilanteesta vielä tovin.

Mutta menettäisikö Israel ilmaiskujensa ja odotettavissa olevan maahyökkäyksen seurauksena saamansa kansainvälisen tukensa, on kysymys, mikä tällä hetkellä ei kuitenkaan estä Israelia kostamasta raakalaismaiset terroriteot Hamasille. Valitettavaa tietysti on, että Gazan viattomat siviilit joutuvat kärsimään vastuuntunnottomista johtajistaan, jotka toistuvasti ovat uhkailleet sotilaallisesti voimakkaampaa Israelia. Sen tuloksena Gazan siviilit ovat joutuneet rakentamaan elämänsä aina uudelleen.

Israelille taas kyseessä on taistelu maapallon juutalaisten yhteisestä kodista. ”Meillä ei ole muuta kotia”, on Israelissa näinä päivinä kuultu toistettavan. Vastaavasti Israelin kristityiltä ystäviltä on tullut kannustavia viestejä, kuten ”ette ole yksin!”

RONY SMOLAR