Rony Smolar – Israel-uutisviikko 14.7.2025

Israelin ja Iranin viime kuussa käymän lyhyen mutta kiivaan yhteenoton tuloksena paljasti Lähi-idän korttipöydässä olevan vain yksi jakaja, nimittäin Yhdysvallat ja sen nykyinen presidentti Donald Trump.

Hän nimittäin vilautti valttikorttiaan lähettämällä amerikkalaiset B-2 jättipommittajat tuhoamaan Iranin ydinlaitoksia ja vakuututtuaan pommitusten onnistumisesta, hän osapuolia kuulematta julisti kaksitoista päivää kestäneen sotimisen, mutta myös Iranin aseistumisen ydinasein päättyneeksi. Sen kunniaksi Israelissa valaistiin maan parlamenttirakennus Yhdysvaltain lipun värein.

Voimansa tunnossa presidentti Trump otti heti sodan päättymisen jälkeen kantaa läheisen ystävänsä pääministeri Benjamin Netanjahun pitkään jatkuneeseen korruptio-oikeudenkäyntiin vetoamalla ”suuren sota-ajan pääministerin”, kuten sanamuoto kuului, vapautumiseen syytteistä.

– Benjamin Netanjahun oikeudenkäynti pitäisi perua välittömästi tai hänelle tulisi myöntää armahdus, hän on suuri sankari, lisäsi Trump.

Vaikka Netanjahu kiitti tästä ystäväänsä, aiheutti se närää Israelissa. ”Emme ole mikään Yhdysvaltojen alainen banaanitasavalta” todettiin paikallisessa lehdistössä.

Matkan jälkeinen paluu arkeen on Netanjahulle nopea, sillä jo huomenna hänen on määrä palata oikeuden eteen.

Mutta Trump halusi tarttua myös vakavampaan aiheeseen eli Lähi-idän kriisiytyneeseen ongelmavyyhtiin kutsumalla liittolaisensa Netanjahun viime viikolla Valkoiseen taloon. Vierailu oli Netanjahun kolmas Trumpin luo sitten tammikuun. Päällimmäisenä keskustelunaiheena oli ratkaisun löytyminen pian kaksi vuotta uhkaavasti lähestyvään Gazan sotaan, sillä Trump oli etukäteen ilmoittanut, ettei hän enää halunnut nähdä Gazan sodan jatkuvan eikä ihmisten kuolevan.

Kutsun ajoitus sopi Netanjahulle hyvin, sillä yhdessä isäntänsä kanssa hän saattoi kerätä poliittisia pisteitä tuosta voitokkaasti päättyneestä sodasta Irania vastaan. Netanjahulle oli erityisen tärkeätä esiintyä liittolaisensa Trumpin rinnalla, koska molemmat unelmoivat utopiasta, eli uudesta ja rauhoittuvasta Lähi-idästä.

Israelissa onkin varovasti pohdiskeltu, että Gazan sodan lopettaminen saattaisi houkutella arabimaita laajemman rauhan kannalle, jos Trump voisi saada Netanjahun tekemään kanssaan historiaa ja suostumaan sotimisen sijasta poliittiseen ratkaisuun.

Vaikka Netanjahu toivoi vierailun Trumpin väliintulolla edistävän Gazan tulitaukoneuvotteluja, hänelle itselleen vierailu toi hengähdystauon kotimaan moniin poliittisiin kriiseihin. Nimittäin hallituksen sisäiset kiistat olivat vaarassa sabotoida sodan johtamista, kun kaksi laitaoikeiston puoletta oli asettunut vastustamaan neuvotteluratkaisua Hamasin kanssa. Koska heille kelpaisi vain sotilaallinen voitto, olisi se kohtalokasta 21 kuukautta Hamasin panttivankeudessa olevalle 50:lle israelilaiselle, joista enää 20:n tiedetään olevan elossa. Lisäksi vankien omaisten synnyttämä joukkoliike on vaikuttanut Netanjahun kannatuksen laskuun, mitä ei edes hyvin sujunut sota ole kyennyt korjata.

Myös hallituksen ja sodanjohdon välit ovat viime aikoina kiristyneet, kun miehiä on Gazassa kaatunut poikkeuksellisen paljon sen jälkeen, kun Hamas tukeutui sissisodan taktiikkaan. Siten se on tappavasti kyennyt yllättämään israelilaissotilaita jopa siinä tahdissa, että Israelissa on ihmetelty, onko pitkä sota vienyt sotilailta motivaation tai valppauden. Gazassa on tähän aamuun mennessä kaatunut 890 sotilasta, joista kymmeniä aivan viime viikkoina.

Tappioiden kasvaessa armeijan johto on turvallisuuskabinetin suljetuista istunnoista vuotaneiden tietojen mukaan joutunut ministerien arvostelemaksi, mitä sotatilanteessa on julkisesti paheksuttu. Kenraalit ovat kuitenkin voineet laajentuneiden maa- ja ilmahyökkäysten seurauksena osoittaa joukkojensa hallitsevan 75% Gazan alasta.

Kotimaassa ilmenneistä paineista huolimatta Netanjahu saattoi nelipäiväisen vierailunsa aikana keskittyä isännältään toivottuun vetoapuun Gazan tilanteessa. Siksi hän alkajaisiksi halusi kiittää presidentti Trumpia Israelin saamasta tuesta esittämällä häntä Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Netanjahu kertoi yllätetylle Trumpille ilmoittaneensa asiasta Nobel-palkintokomitealle kirjeessä, minkä jäljennöksen hän isännälleen luovutti.

Se sopi Trumpille, joka aloittaessaan toisen presidenttikautensa tammikuussa lupasi, että hänet vielä muistettaisiin rauhantekijänä, joka nopeasti lopettaisi Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa sekä Gazan sodan.

Koska Trump etsii kokonaisvaltaista ratkaisua Lähi-idän rauhattomana jatkuneeseen tilanteeseen, sotimiseen kyllästyneiden israelilaisten kerrotaan taipuneen luottamaan jopa enemmän amerikkalaispresidenttiin kuin omaan pääministeriinsä.

Gazan sodan päättäminen alustavasti sovitun 60:n vuorokauden tilapäisen tulitaukosopimuksen puitteissa, osoittautui Valkoisessa talossa käydyissä keskusteluissa kuitenkin yllättävän vaikeaksi, vaikka Trump oli uhannut taivuttaa osapuolet lähes väkisin sopimukseen. Mutta Trumpin johdolla kyseessä olisi diili ja siksi Netanjahu oli matkaansa ennen varautunut joihinkin Hamasille annettaviin myönnytyksiin, jotka välitettiin tulitaukoneuvotteluja Qatarissa samanaikaisesti käyville Israelin edustajille. Lopullisen neuvotteluratkaisun toivottiin kuitenkin syntyvän Netanjahun matkan aikana Washingtonissa.

Tietoisena, ettei väliaikainen tulitauko merkitsisi sodan lopullista päättymistä eikä Hamasin poistumista Gazasta, Netanjahu kävi Trumpin kanssa kaksi neuvottelukierrosta, jotka keskittyivät israelilaisten panttivankien vapauttamiseen, Hamasin joukoilta vaadittuun aseiden laskemiseen sekä Gazan hallinnon tulevaisuuteen.

Netanjahun neuvotteluja olivat tulleet kannustamaan myös Washingtoniin matkanneet panttivankien omaiset, joilla oli mahdollisuus tavata pääministerinsä ja välittää tälle tunteitaan.

Netanjahu keskusteli myös puolustusministeriössä Pentagonissa, sillä sopiminen Gazasta nähtiin osana laajempaa rauhanratkaisua Lähi-idässä. Siihen oli syntynyt edellytyksiä Iranin kärsittyä kesäkuussa kirvelevän takaiskun Israelin hyökkäyksessä.

Iran ei kuitenkaan aikoisi päästää Israelia helpolla, sillä se on onnistunut värväämään israelilaisia vakoilutehtäviin, jopa tihutöihin. Israelissa on jo yli 30 kiinniotettua, joukossa jopa teini-ikäisiä kansalaisia, joita odottaa kovat tuomiot valtion turvallisuuden vaarantamisesta. Jotkut olivat helpon rahan toivossa onnistuneet yli vuoden työskennellä Iranin agenteille mm valokuvaamalla sotilaskohteita, avainpoliitikkojen asuinpaikkoja sekä tärkeitä teollisuuslaitoksista. Yhteydenpito oli tapahtunut Telegram-pikaviestipalvelun kautta.

Lisää on paljastunut, kun nyt kolme viikkoa sodan jälkeen sotasensuuri on vapauttanut arkaluontoista tietoa mm Iranin ohjusiskuista, jotka olivat osuneet viiteen strategisesti tärkeään kohteeseen eri puolilla Israelia. Sen lisäksi nyt tiedetään Iranin ampuneen sodassa yli 500 ballistista ohjusta, joista vajaa kymmenesosa läpäisi ohjustorjunnan. Iran lennätti myös asutuskeskuksiin toista tuhatta aseistettua droonia, jotka ohjusten lailla tuhosivat rakennuksia ja surmasivat sekä haavoittivat israelilaisia siviilejä.

Koska vajaassa viikossa ei Washingtonissa syntynyt ratkaisua, Netanjahu palasi perjantaina lähes tyhjin käsin kotiin. Yhdessä Trumpin kanssa hän kuitenkin toiveikkaana uskalsi ennustaa sopimuksen syntyvän vielä lähipäivinä, vaikka Qatarin neuvottelulähteiden kuvaus tilanteesta oli synkkä. Tosin välillä sieltä kerrottiin neuvottelijoiden edistyneen ja neljästä ongelmakohdasta kolmesta olisi syntynyt yhteisymmärrys. Viime päivinä on arveltu, että Qatarissa on ehkä syntynyt jonkinlainen sopimus, mutta sen toteuttamisesta vallitsee näkemyseroja,

Koska mitään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu, on presidentti Trumpin Lähi-idän erikoislähettiläs Steve Witkoff ollut valmiudessa osallistumaan Qatarin neuvotteluihin edellyttäen, että ne ovat yhä pelastettavissa.

Kotiin tuomisena Netanjahu saattoi kuitenkin vakuuttaa israelilaisille, että reunaehtona tulitauolle on edelleen panttivankien ehdoton vapauttaminen, mikä alkaisi kymmenen elossa olevan sekä kahdentoista kuolleen vapauttamisella.

–       Elleivät neuvottelut lopullisesta tulitauosta 60 päivän kuluessa onnistu, saavutamme tavoitteemme muilla keinoin, vakuutti Netanjahu vihjaten sotilaalliseen ratkaisuun.

Hamas on vuorostaan ilmoittanut, että käydyissä tulitaukoneuvotteluissa on sillä valttikorttinsa eli panttivankien lisäksi vielä useita avoimia kohtia, kuten humanitaarisen avun pääsy Gazaan, israelilaisjoukkojen vetäytyminen alueelta sekä takuut sodan päättymisestä

Israelissa vakuutettiin viikonvaihteessa, ettei toistaiseksi tuloksettomaksi jäänyt Netanjahun matka ollut turha, sillä sen aikana Israel ja Yhdysvallat saattoivat koordinoida siirtojaan Lähi-idässä, missä kumpikin maa näkee uusia mahdollisuuksia.

Sitä on varovasti edistänyt aiemmin tänä vuonna tapahtunut alueen yleistilanteen lievä rauhoittuminen, kun israelilaisjoukot olivat ajaneet etelä-Libanonissa toimineet iranilaismieliset Hizbollahin joukot maan pohjoisosiin ja Israelin pohjoisraja oli sen seurauksena rauhoittunut. Samalla Hizbollahin joukot joutuivat Libanonin armeijan ja viranomaisten tarkkaan valvontaan, mikä tyytyväisyydellä Israelissa huomioitiin.

Libanonin presidentti Joseph Aoun totesi kuitenkin maassa vierailleille ulkomaalaisille diplomaateille, että maa kaipaa rauhaa eikä suhteiden normalisointia naapurinsa Israelin kanssa.

Mutta suurempi muutos on odotettavissa, kun viime joulukuussa Libanonin naapurissa Syyriassa tapahtunutta vallankumousta seurannut ja maltilliseksi osoittautunut uusi valtionjohto on viime aikoina ilmaissut pyrkimyksensä sopia välinsä Israelin kanssa.

Ja laajemmat rauhantoiveet Lähi-idässä ovat syntyneet Iranin sotilaallisen ja poliittisen aseman heikentymisen seurauksena, kun sen liittolaisiksi voidaan enää lukea kuolinkamppailua käyvä terroristijärjestö Hamas sekä ohjuksia epätoivoisesti Israeliin edelleen laukaisevat Huthi-kapinalliset Jemenissä.

Laajemman alueellisen rauhan esteenä on kuitenkin vuosikymmeniä ratkaisua odottanut palestiinalaiskysymys, joka näyttää nyt ankkuroituneen Gazan tulevaisuudesta käytävään kädenvääntöön. Sitä korostaa myös Lähi-idän vaikutusvaltainen arabimaa ja Yhdysvaltain liittolainen Saudi-Arabia, jonka on toivottu normalisoivan suhteensa Israelin kanssa ja siten liittyvän jatkoksi Trumpin viisi vuotta sitten käynnistämään rauhanprosessiin eli Abraham-sopimukseen. Siihen suostuakseen Saudi-Arabia edellyttää Israelilta kuitenkin selvää liikahdusta kohti itsenäistä Palestiinan valtion syntymistä.

Pitkään pimennossa ollut palestiinalaishallinnon virallinen presidentti, 89-vuotias Mahmud Abbas on viime päivinä astunut julkisuuteen sen jälkeen, kun hän ja hänen hallintonsa ovat Gazan sodan kestäessä lähinnä olleet sivustakatsojia, joille tähän mennessä ei ole löytynyt minkäänlaista osaa.

Abbasin on Saudi-Arabian kehotuksesta kerrottu kesäkuussa viestittäneen presidentti Trumpin hallinnolle, että palestiinalaishallinnolle tulisi varata paikka Gazan tulitauosta sekä alueen tulevaisuudesta käytävissä neuvottelupöydissä. Yhdysvallat ei toistaiseksi ole vastannut Abbasin kirjeeseen.

Ja lopuksi: Kolmenkymmentä islamilaista hengellistä johtajaa eli imaamia Euroopasta vieraili viime viikolla Israelissa, missä he tutustuivat maan historiaan sekä juutalaisten kohtaloihin toisen maailmansodan Euroopassa. Vierailunsa päätteeksi he liikuttuneina julistivat toivovansa rauhanomaista rinnakkaiseloa muslimien ja juutalaisten sekä arabivaltioiden ja Israelin välillä.

Myös syyrialaisen poliittisen aktivistin uutisoitiin vierailleen Israelissa ja käyneen keskusteluja parlamentissa Knessetissä. Nämä vierailut osoittavat Lähi-idästä sekä muslimimaailmasta löytyvän nyt tahoja, jotka vihdoin pyrkivät irrottautumaan viime aikoina takaiskuja kokeneen Iranin vaikutuspiiristä.

RONY SMOLAR