Tähtiopas

 

Pohjoisesta kuului jotain räikkää. Se kasvoi. Meteli tuli lähemmäksi, kansaa ilmaantui kodeistaan ulos kuulostelemaan. Äkisti vielä avoimesta kaupunginportista syöksähti sisään lauma kulkukoiria. Huumaavasti haukkuen, ulvoen, vinkuen ne kiertelivät portin luona katsoen, ja sitten taas paeten sitä, mitä oli tulossa.

Ensimmäinen kameli asteli verkkaisesti sisään. Se oli yli kymmenen kertaa isompi kuin koira. Sitä seurasi toinen ja kolmas kameli. Ihmiset kerääntyivät katsomaan vieraita, erityisesti heidän vaatteitaan. Ensimmäisen kamelin selässä istui parrakas matkaopas tavallisissa tamineissa, mutta toisessa soturi, joka oli varustettu rintapanssarilla, miekalla ja peitsellä. Viuhuvalla piiskalla tämä piti raivoavaa koiralaumaa etäämpänä kamelin jaloista.

Kolmannen kamelin selässä istui selvästi ruhtinas ja koko karavaanin johtaja. Hänen pukunsa oli kirjailtu, viitta raskaasti laskeutuvaa materiaalia. Päässä oli kapea kultainen rengas pitämässä pääliinaa. Kaksi seuraavaa tulijaa olivat vaatteista päätelleen myös ruhtinaita ja hyvin varakkaita. Kuudes kameli oli ilman ratsastajaa. Sen kuljetti kyljissään telttakääröjä ja selässä, keskellä oli valtava nyytti täynnä ties mitä kauppatavaraa. Seitsemäntenä oli taas sotilas. Kahdeksannen ja yhdeksännen kamelin kuljettamina oli palvelijan näköisiä miehiä. Karavaanin päätti kymmenes kameli ja siinä perääpitävä sotilas. Olipa joukon jatkona vielä pari aasiakin.

Saattue asteli keinahdellen pääkatua pitkin kuninkaan palatsin pihalle, ja sinne se seisahtui. Kaupunginportti suljettiin, ihmiset hajaantuivat. Palatsista ulos tulleet ovimiehet kutsuivat kolme ruhtinasta sisälle linnaan. Kamelit asetettiin pylväskäytävään polvilleen. Karavaanin sotilaat ja palvelijat paneutuivat nukkumaan eläinten vierelle. Lamput sammuivat pyhässä kaupungissa. Vain kuninkaan linnan sisäänkäynnillä paloi pari soihtua.

– – –

– Tuokaa soihtu!

Johtava ruhtinas oli palannut öiselle pihalle. Hän oli tuiman näköinen. Hiukset olivat mustat, mutta parta jo harmaa. Ruhtinaan nimi tarkoitti: ”Minun kuninkaani on Valkeus”. Saatuaan soihdun hän käski käheällä äänellä: – Tuokaa tähtiopas!

Syntyi liikettä. Heti ilmestyi kamelien takaa nuorukainen, joka juoksi paikalle, heittäytyi ruhtinaan eteen maahan ja jäi siihen selin makaamaan. Palvelijat penkoivat kuudennen kamelin suurta nyyttiä. He nostivat sieltä pyydetyn taikakalun ja kaksi miestä kiikutti sen Melkiorin eteen.

Esine oli kuparirengas halkaisijaltaan parin vaaksan kokoinen. Siihen oli sidottu kaksi narua, jotka poikittaisina muodostivat renkaan aukkoon ristin. Ristin keskipisteestä taas roikkui kolmas naru, valkoista pellavalankaa ja sen päässä musta helmi.

Miehet kannattivat kalua molemmilta puolilta ja siirsivät sen makaavan nuorukaisen yläpuolelle. Tämä siirsi itsensä ja vasemman silmänsä täsmälleen luotilangan alle.

– Onko se siinä, Melkior kysyi. Kaksi muutakin ruhtinasta, Kaspar ja Balthasar olivat tulleet paikalle.

– Onko se zeniitissä!?

– Herrani, ei ole, maassa makaava vastasi. Hänen näkökulmastaan luotilankaa ei enää näkynyt lainkaan, vain musta helmi ristikon keskellä. Mutta siitä hieman sivussa, vasemmalla lohkolla vilkutti heidän seuraamansa kirkas tähti. – Herra, se on sormen leveyden verran tuossa suunnassa!, hän viittoi kädellään. Useat huokaisivat.

– Tämän yön nukumme täällä, huomenna jatkamme heti matkaa, lausui Melkior päätöksensä. Tähtiopas kätkettiin takaisin kuudennen kamelin nyyttiin. Palvelijat palasivat makuupaikoilleen ja ruhtinaat sisälle linnaan, jossa kuningas oli suonut heille lepopaikan sivuaulassa.

Päätös ei miellyttänyt palvelusväkeä:

– Minä luulin, että levähdettäisiin täällä pitempään.

– Hss, jumalat eivät ole meille suosiollisia.

– Ei näillä seuduin ole mitään jumalia!

– On yksi. Sen nimi on Wähed.

– Eipäs kuin Ehad!

– Sinä et tiedä mitään.

– Suu kiinni, nyt nukutaan! Lopulta rauha vallitsi kuninkaan pihalla.

Ylhäällä taivaan tähtikiekko jatkoi hidasta kiertoaan. Kaupungissa oli hiljaista. Jopa koirat nukkuivat.

– – –

Kamelit huollettiin aamulla. Kuningas antoi tuoda niille rehua omista talleistaan, ja matkaajat maksoivat hopealla. Kasparin satulasta noja oli irronnut; he tarvitsisivat puuseppää matkan varrella. Vedestä ei tarvinnut maksaa, sen kuningas tarjosi.

Aurinko oli jo korkealla, kun aamiaisen jälkeen karavaani valmistautui jatkamaan matkaa. Hoviherra sipsutti vielä luo ja sanoi:

– Kuningas Herodes kiittää käynnistä ja toivottaa hyvää matkaa. Hän pyysi sanomaan, että kun löydätte sen vastasyntyneen kuninkaan, palaisitte varmasti kertomaan hänellekin. Hänkin tahtoisi kovin päästä näkemään pienokaista.

Karavaani lähti liikkeelle. Se kulki läntisen portin läpi ja kääntyi etelään. Kuten tullessa, koiralauma seurasi menoa raivoisan äänekkästi. Kauas ne eivät kuitenkaan seuranneet, sillä kaupungin ulkopuolella oli alueensa sakaaleilla; ne kulkueen alussa oleva sotilas hoitaisi nuolillaan. Kirkas tähti, joka oli herättänyt ihmetystä koko tunnetussa maailmassa, näkyi nyt päivälläkin.

Karavaani kulki tasaista matkavauhtia erämaata kohti, seuraava etappi olisi kyläpahainen nimeltä Leivän Talo.

– – –

Betlehemin tähdestä on monia teorioita. Yksi uusimmista on ”Zodiakki-valo”, mikä tarkoittaa, että linnunradasta olisi suuntautunut kapea valonsäde maan pinnalle, ja se sitten olisi johdattanut idän tähtitieteilijöitä. Fysiikka ei vahvista tällaista ilmiötä (Kts. English Wikipedia: ”Zodiacal light” ) Jotkut pitävät ”Zodiakki-valoa” vain okkultistien keksintönä.

Planeettojen kohtaamisia eli konjunktioita muinaisina aikoina on pystytty nykyaikana laskemaan, mutta miten niistä voisi vetää johtopäätöksiä jotain yhtä tiettyä, pientä maan kolkkaa koskien? Voi myös kysyä, haluaisiko Kaikkivaltias käyttää erikoisilmoituksensa apuna sellaisia epäjumalia kuin Jupiter ja Saturnus.

Luetaan Raamattua kirjaimellisesti:

”Tähti, jonka he olivat idässä nähneet, kulki heidän edellään, kunnes tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, ja pysähtyi siihen.” Matt. 2:9 (JKPR -93)

Muistan lapsuudessa katsoneeni ”tähteä”, joka kulki muiden tähtien ohitse pimeän taivaan halki etelästä pohjoiseen. Se oli maailman ensimmäinen ”Sputnik”. Venäläinen sana sputnik tarkoittaa ’seuralaista’, ’kiertolaista’, sittemmin tekokuuta. Tällaisia ’sputnikkeja’ voivat olla myös meteorit, pyrstötähden kappaleet, tms. Mutta kun ne tulevat avaruudesta ja joutuvat maan painovoimakentän vangitsemiksi, yläilmakehä jarruttaa kitkalla kovankin vauhdin, ja kappaleen ”pysähtyneisyyttä” seuraa väistämättä ennemmin tai myöhemmin palaminen ja putoaminen tähdenlentona alas maanpinnalle.

Jumalan oikeassa tulokulmassa, oikeaan aikaan ja oikealla nopeudella lähettämä kivenmurrikka saattoi tehdä sen, mihin Jupiterit ja Saturnukset eivät pysty. Tiettyyn paikkaan ”pysähtynyt” bolidi oli saavuttanut ”geostationaarisen” aseman; se oli tietyn ajan maapallon kiertoliikkeessä mukana. Että se oli täsmälleen tietyn paikan ”yläpuolella”, sen saattoi sen ajan välineilläkin todeta.

– – –

Puuseppä valmisti puuliimaa. Hän sulatti tulisijassa vaskikauhassaan bituminpalaa. Sitä, eli maapihkaa oli jo Mooseksen äiti käyttänyt pieneen kaislaveneseen. Ja sitä välistä käytettiin savitiilien kiinnitykseen. Bitumilla puuseppä liimaisi irronneen nojakappaleen tapit ja istuttaisi sen lujasti takaisin Kasparin satulaan. Siinä samalla hän kertoili elämästään ja perheestään taukoa pitäville ruhtinaille:

Hän oli vaimoineen tullut tänne Nasaretista asti Rooman keisarin takia. Piti ilmoittautua veroluetteloon. Sitten vaimo oli yllättäen synnyttänyt pojan, heidän esikoisena.

– Miksi tänne? – Koska tämä on Daavidin kaupunki, ja he olivat Daavidin sukua.

– Onko se se Daavid?

– On, hän on suuri kuninkaamme – juuri se Daavid!

Puusepän vaimo ilmestyi paikalle lapsi sylissään. Melkior katsahti lapseen ja sanoi sen enempää ajattelematta:

– Siinä on sitten Daavidin poika!

Samassa oli kuin iso lämmin käsi olisi koskenut sydäntä. Pala nousi kurkkuun, ja ruhtinaan silmistä alkoi vuotaa kyyneleitä. Ne vuosivat poskille, valuivat partaan. Lapsi katsoi Melkioria hymyillen suu ammollaan. Sitten se nosti oikean kätensä ja aina vain hymyillen ikään kuin siunasi. Kaspar ja Balthasarkin itkivät. Lapsi hymyili ja siunasi, hymyili ja siunasi, hymyili, siunasi…

* * *