Rukous on avain kansalliseen muutokseen

Vainoista herätykseen

Emmanuel Sseruyange kasvoi pastorin poikana Ugandassa. Hänen isänsä oli mukana ensimmäisissä herätyksen aalloissa aikana, jolloin kristittyjä vainottiin raa’asti muslimipresidentti Idi Aminin hallinnon taholta. Seurakunnat joutuivat maan alle, rukouskokoukset pidettiin viidakoissa ja salaa kodeissa. Monet menettivät henkensä uskonsa tähden.

16-vuotiaana Sseruyange itse kohtasi Jumalan henkilökohtaisesti. Hän ymmärsi, ettei kristillisessä kodissa kasvaminen tee kenestäkään uskovaa – tarvitaan sydämen ratkaisu. Oman elämänsä kriisissä hän huusi Jumalan puoleen, ja Jumala vastasi: antoi tarkoituksen elämään ja kutsui hänet palvelukseensa.

Sseruyange uskoo, että Ugandan vapautuminen diktatuurista oli täysin rukouksen seurausta. ”Sanotaan, että rukous työnsi Idi Aminin maanpakoon. Vainojen keskellä kansa kokoontui rukoilemaan, yhteiset esirukoukset myös mursivat seurakuntien jakolinjoja.”

Rukousalttarit – muutoksen salaisuus

Sseruyange painottaa, että rukous on avain muutokseen niin yksilön, seurakunnan kuin kansakunnankin elämässä. ”Rukousalttari on Jumalan strategia ottaa maa haltuun.”

Rukous merkitsee sekä nöyrtymistä että uhria. Uhraamme aikaamme, läsnäoloamme, ja nöyrrymme sydämessämme Jumalan edessä. Sen kautta osoitamme riippuvuutemme Jumalasta, emmekä omasta viisaudestamme tai voimastamme. ”Seurakunta Ugandassa ymmärsi, että ilman Jumalaa emme voi mitään. Rukouksen kautta aloimme nähdä hedelmää”, hän kuvailee.

Yksi liikkeen keskeisiä hahmoja on World Trumpet Mission -järjestön perustaja, tohtori John Mulinde, joka sai Jumalalta kutsun perustaa rukousalttareita. Ne tarkoittavat henkilökohtaista rukouselämää, perheen yhteisiä rukoushetkiä, seurakuntien kokoontumisia ja koko yhteiskunnan yhteisiä esirukoustapahtumia.

Ugandassa rukousliike on kasvanut koko maan kattavaksi verkostoksi. Kampalaan noussut rukousvuori kokoaa eri seurakuntien kristittyjä rukoilemaan ja paastoamaan yhdessä läpi viikonloppujen. Rukouksen seurauksena Ugandan hengellinen maisema on muuttunut radikaalisti: noin 85 % kansasta kuuluu kristillisiin seurakuntiin, ja myös presidentti perheineen osallistuu rukoukseen.

”En olisi voinut kuvitella, että maa, jota hallitsi väkivaltainen diktatuuri, voisi kääntyä näin vahvasti Jumalan puoleen.”

Kutsu Suomen seurakunnille

Sseruyange näkee, että Suomi on hengellisessä käännekohdassa: ”Jumala haluaa tehdä suuria asioita Suomessa. Hän kutsuu seurakuntaa nousemaan. Jos rukoilemme yhdessä, voimme nähdä sellaisen herätyksen, jota tässä maassa ei ole koskaan ennen nähty.”

Seurakuntien on jätettävä syrjään keskinäiset erimielisyydet ja yhdistyttävä rukouksessa. Vain yhdessä rukoillen voidaan murtaa hengellinen pimeys, joka pitää ihmisiä kahleissa. Hän vertaa Suomen tilannetta Apostolien tekoihin: ”Kun seurakunta rukoili, Pietarin kahleet katkesivat. Suomessa on monia pietareita – miehiä ja naisia – jotka ovat kuin vankeudessa. Kun seurakunta nousee rukoilemaan, kahleet katkeavat ja Jumalan voima ilmestyy.”

Kolme avainta kansalliseen nousuun

Sseruyange tiivistää sanomansa kolmeen pääkohtaan:

1. Yhteys seurakunnissa – Kansallinen muutos ei synny yhden seurakunnan tai palvelutyön kautta. Jumala näkee kaikki seurakunnat yhtenä Kristuksen ruumiina. Ykseys on välttämätöntä.
2. Rukouksen syvä merkitys – Rukous ei ole vain ongelmien ratkaisemista varten. Se vetää Jumalan tahdon maan päälle ja tuo kansan takaisin Jumalan suunnitelmiin.
3. Kansallinen kutsumus – Jokaisella kansalla on Jumalan antama tehtävä, joka tulee löytää uudelleen. Suomen kohdalla on tärkeää avata ne ”kaivot”, joista elävän veden virrat voivat jälleen virrata.

”Herra, nosta miehiä ja naisia, jotka ovat valmiit seisomaan maansa puolesta, mitä se maksaakin. Lähetä voitelusi jokaiseen kotiin ja seurakuntaan. Anna ihmeitä, merkkejä ja pelastusta – Jeesuksen nimessä.”

Emmanuel Sseruyangen radiohaastatteluista stilisoinut

LEENA METSÄMÄKI