Droonistrategiaa suomalaisittain

Ei ”tasa-arvoa” vaan tarpeenmukaisuutta. EU:ssa pitäisi ymmärtää, että heti vihollisen rajan takana on suurin tarve puolustuksen satsauksiin. Ajatus droonimuurista oli alunperin tarkoittettu Venäjän vastaisten valtioiden rajojen sotilaallisiin vahvistamisiin, mutta nyt läntisemmät maat haluavat samoille niukoille EU:n raha-apajille. ”Droonimuurista” on tullut ”Droonipuolustusaloite”.

Jotkut puhuvat, että Venäjä haluaisi hyökätä syvälle Eurooppaan. Ei tunnu uskottavalta; mitä se sieltä saisi paitsi riesaa. Sen sijaan on kolme kohdetta, joista se saisi selvää strategista etua. Ne sijaitsevat idässä ja pohjoisessa. Ensinnäkin maayhteys Kaliningradiin. L-v jo 27.9. puheessaan mainitsi Kaliningradin erillisalueen, ja että pitäisikö sitä ’puolustaa’. Kyseinen alue voisi vahvistuessaan uhata koko Itämerta ja sen rantoja. Toisen strategisen kohteen näkisin Huippuvuorissa. Se toimisi eteen ulottuvana tukikohtana vastauksena Grönlannin varustautumiselle, ja sen satama pysyy luullakseni ympäri vuoden sulana. Kolmas himoittava kohde on Suomen kriittisiä maamineraaleja tuottavat kaivokset. Valloittajalle se antaisi täydennystä, jos Kiinan suhteessa tulisi ’ryppy rakkauteen’. (Tämän kannunvalannan tarjosi allekirjoittanut.)

Netistä löytyy puolustusteollisuuden, PIA:n, kokoama ”Suomen droonistrategia”, 15-sivuinen kattava luonnos puolustusteollisuuden ajankohtaisista haasteista lähinnä ilmapuolustuksen alalta. Se on kuitenkin vain keskustelunavaus. Mielestäni voisi olla hyvä, jos valtiovalta antaisi jonkinlaisen pääpiirteittäisen mutta asiantuntevan tilannekuvan, missä drooneissa mennään, sillä nykyisestä sodasta ja sen mahdollisuuksista on syytä hahmottaa itselleen ajantasainen mielikuva. Olen paikallislehden lyhyissä yleisökirjoituksissa lähes päivittäin lukenut morkkauksia Suomen puolustusmenojen suuruudesta, puolustusteollisuuden sijoittumisista, sotaisuudesta, rauhanihanteesta, Suomen entisestä sotaveljeydestä natsien kanssa, vihanlietsonnasta, Mahatma Gandhista, jne. Se tuntuu jo tehtailulta.

Kybersota on ei-ystävällistä vaikuttamista toiseen valtioon ja kansaan. Siihen kuuluu paitsi perinteiset vakoilut, sabotaasit, soluttautumiset ja mielipiteisiin vaikuttamiset, trollaukset, viime aikoina myös merikaapeleiden katkaisemiset, välineelliset maahantulot, gps-häirinnät, palvelunestohyökkäykset, deepfaket eli AI-tuotteiset hämäykset ja erityisesti ilmatilan loukkaukset.

(Jos minä olisin ilma-amiraali ja ilmatilan loukkaus olisi päällä, lähtisin lentämään hornetilla loukkaavan koneen, oli se ”mikki” tai ”sushi”, ylle ja siitä vähän edemmälle, ja sitten sopivalla kohdalla avaisin hornetin takaluukun – josta pöllähtäisi nelisen säkkiä hienoa hiekotushiekkaa. Kun mikin tai sushin turboahtimet rupeaisivat köhkimään, niin ohjaisin sen hätälaskeutumaan lähimmälle meidän lentokentällemme. Siellä voi kysyä pilotilta että: – Hei, etkö sinä tiennyt, että se oli meidän ilmaa? Ja kone saa jäädä kentän reunaan odottelemaan vakuutusfirman kannanottoa ((sushiois mageetrooffi!)). Luonnollisesti paikalliset graffiitikot äkkäisivät joutilaan ilmavehkeen ja maalaisivat ruskeita laikkuja kylkeen ja lehmännaaman keulaan. Täytyyhän koneesta lypsää edes parkkimaksun verran, joten kyltti viereen: ”Sinä sushin puikoissa – ota ainutkertainen selfie! 200 €” )

Suomi on tällä hetkellä kybersodan uhri – ei osapuoli! Naapurin sotahullu nomenklatuuri yrittää provokaatioilla saada aikaan casus bellin, kipinän, aiheen sotaan, jonka se voisi sitten väittää sotatoimenpiteeksi lännen taholta, minkä jälkeen ’kärsineellä’ olisi sitten muka oikeus vastata ihan miten voimakkaasti tahansa. Suomessa muistamme Mainilan laukaukset tällaisena provokaationa 30.11.1939. Tämä kybersota ei näytä olevan rauhoittumaan päin, siksi vaaditaan maamme johdolta hyvin suurta kylmäpäisyyttä, ettemme anna aihetta syyttää meitä sodan aloittamisesta. Sama tilanne koskee muitakin Euroopan maita.

Ukrainassa on käynnissä oikea verinen sota. Se on osoittanut, että käynnissä on samalla todellinen teknologinen vallankumous sotatekniikassa, ja nimenomaan droonien vuoksi. Drooni on miehittämätön, liikkuva alus, robotti; niitä voi olla myös vedessä tai maan päällä, mutta tavallisimmin puhutaan lentävistä ilma-aluksista, aeroboteista. Ne ovat etäohjattavia, ja niitä on kooltaan käytöltään ja tarkoitukseltaan monenlaisia. Vallankumousta tapahtuu myös digitalisoinnissa ja tekoälyn eli AI:n käytössä. Samalla on merkitsevää että Ukrainan sodassa on koko ajan käynnissä kilpajuoksu hyökkäävien ja puolustavien ilma-aseiden keksimisessä, jota voi kutsua päivittäiseksi kilpavarusteluksi. Siinä uutuudet heiteään heti saman tien tuleen. (Nailonkin keksittiin yhtaikaisesti Lontoossa ja Nykissä.) Suurin ongelma on se, että droonit ovat halpoja ja niitä voi lähettää jopa sadoittain, mutta niiden torjunta on vaikeampaa ja toistaiseksi hyvin kallista. Israelin tekemä torjunta Iranin lähettämiin drooneihin ja ohjuksiin on menestystarina – mutta se maksoi miljoonia ellei miljardeja.

(Droonivallankumous tuskin jää vain sotakalustoon. Jo nyt ruokadroonit syrjäyttävät kadulla rullaavia ’roboja”. Pelkäänpä että vuoden päästä kaikki pikkutenavat pyytävät pukilta oman 250 grammaisen droonin, joita sitten lennätetään yhdessä ja päinyhteen – lieneekö korjauspajaa missään? Ehkä lelutehtaat innostuvat kehittämään aikuisillekin leluja, yhden hengen kengurudrooni? jolla voi surfata ilmassa ja tehdä immelmaneja ja loikata suojatien yli punaisilla? Aivan varmaan Traficomille on luvassa haasteita. – Yksi hyväkin puoli: diginatiiveista tulee drooninatiiveja.)

On merkillepantavaa, että kun vanhanaikaisissa sodissa oli yksi ja sama ilma puolustettavissa, niin modernissa droonisodassa on ainakin kolme erilaista ilmakerrosta, torjuntavyöhykettä, jotka vaativat erilaisia puolustusaseita ja erilaisia taistelumenetelmiä. Useimmiten droonihyökkäys on useamman droonin ’parveilu’ (swarm). Ne lentävät kohteiden yläpuolella aina pariin kilometrin korkeuteen asti ja ammuskelevat. Räjähdysdroonien seassa on vaarattomia kertakäyttödrooneja hämäyksen vuoksi. Niitä torjutaan konekivääreillä ja taisteludrooneilla. Elektroninen signaalihäirintä on osoittautunut tehokkaaksi, ja erittäin tärkeätä on, että on pätevä havainnointijärjestelmä, joka varoittaa välittömästi kaikista vieraista esineistä yläilmassa. Maan pinnalla droonit voivat poikkeustilanteessa tulla jopa katutasolle ja ’iholle’. Ne voivat kurkistaa ikkunasta sisälle ja tappaa jonkun Sinwarin. Apropoo: Se on laaki ja drooni ja samalla laaki ja elektroniikka mikrosiruineen kaikkineen. Sadan droonin tuho on sadan ’chipsin’ tuho. Venäjä on iso maa, mutta sieltäkin pyritään kuumeisesti jobbaamaan mikrosiruja salateiden kautta länsimaista. Pitäisikö meillä kerätä sirujen varmuusvarasto ja jemmata kriiittisiä mineraalejakin? Mahdollisen sodan syttyessä voivat kuljetusväylät tukkeutua.

Suomi lienee kehittämässä jo tehokasta sensorointia eli havainnointi- ja tutkajärjestelmää itärajalleen. Kaikki ilmassa liikkuva on syytä havaita, että siihen pystytään tarpeen mukaan reagoimaan.

(Tuli mieleeni, voisiko tällaista järjestelmää käyttää rauhan aikana siviilitarkoitukseen seuraavasti: Systeemi havaitsee ja määrittelee myös kaikki linnut ja tiedottaa määrät ja lajit Birdlifelle? AI osaa jo nyt täysin pätevästi määritellä lintulajin pelkän äänen perusteella.)

Järeät Shahed-droonit ja ohjukset, joiden tuhovoima on suuri, liikkuvat tullessaan troposfäärissä 4-20 kilometrin korkeudessa. Niitä vastaa taistellaan taisteluhävittäjillä ja ohjuksilla, mikä on hyvin kallista sotaa. (Huom. Nämä kaikki tiedot on täysin maallikon eli allekirjoittaneen, poimimia ja voivat olla väärässäkin.)

Ylempänä maan ilmatilassa on stratosfääri ulottuen aina otsonikerrokseen. Ehkä sen yllä saisi olla kolme, neljä sateliittia valvomassa liikennettä. Nimittäin mannertenväliset ohjukset, kuten ”Sarmatialaiset”, ”Tikarit”, tai ”Myrskynlykkääjät” käyttävät tosipaikan tullen Suomen ja arktisen alueen ylitse kulkevaa reittiä.

Vielä stratosfäärin yläpuolellakin on Kaikkivaltias Jumala. Hän auttoi meitä menneissä sodissa. Suomessa on herätystä ja rukoilijoita; olemme Häneen yhteydessä.