Kimmo Metsämäki: Se on täytetty

Meidän osamme

Matt. 6:12 Jeesus opettaa Isä meidän -rukouksessa kuitenkin seuraavasti: ”Anna meille meidän velkamme (syntimme) anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.” Olen elämäni aikana havainnut, että liian monet Herran omat kuitenkin, joskus jopa tajuamattaan, elävät anteeksiantamattomuuden vankilassa. Elämä voi olla raskasta ja alakuloista. Asiat eivät suju, ja todellisen Jumalan tahdon ja johdatuksen löytyminen voi olla haasteellista. Aivan selvää on myös se, että silloin on vaikea kokea Jumalan todellista läheisyyttä.

Olin Etiopiassa lähetystyössä vuodet 1987-1994. Alkuun, vaikka olosuhteet sinänsä olivat alkeelliset ja haastavat, vuodet olivat kokonaisuutena yhtä myönteistä seikkailua. Jossain vaiheessa asiat kuitenkin vain alkoivat kääntyä vastaisiksi. Jouduin kentän esimiehenä aika koviin paineisiin tilanteessa, jossa koko työtämme alettiin uhata. Paikallinen työnjohtajamme joutui jopa tappouhkausten ja -yritysten kohteeksi.

Monien vaikeiden tilanteiden keskellä järjestettiin myös aseellinen väijytys, joka oli viritetty meitä varten kylällemme johtavalle tielle. Olimme sinä päivänä ajamassa samaista tietä myöden kotiin. Selvisimme väijytyksestä aivan selkeän Jumalan ihmeen kautta. En vieläkään tiedä, mikä rikollisilla, palkkasotilailla, meni pieleen, mutta he pysäyttivät väärän maastoauton. Kun väijytyksen kohteeksi joutuneet miehet nousivat autosta, rikolliset tajusivat ampuneensa väärää autoa. Tilanne naamioitiin ryöstöksi. Autossa matkustanut ruotsalainen metsäprofessori oli ryöstetty putipuhtaaksi, mutta päästetty menemään. Emme tienneet tapahtumasta mitään ennen kuin seuraavana aamuna. Kuulimme turvallisuusviranomaisilta, että väijytys oli suunnattu Patmoksen autoa vastaan, jossa meidän piti työnjohtajamme kanssa matkustaa.

Anteeksianto on tie vapauteen

Olin jo ennen tätä tapahtumaa henkisesti aika uupunut. Olin myös tullut Jumalalle vihaiseksi, sillä koin, ettei Hän puuttunut asioihin. Jokainen kuukausi oli vain edellistä pahempi, ja paikallinen juonittelu oli käynyt yhä räikeämmäksi. Onneksi pääsimme palaamaan Suomeen. Vaimoni Leena odotti toista lastamme, ja raskauteen oli tullut sellaisia ongelmia, että meitä kehotettiin matkustamaan vauvan terveyden tähden Suomeen.

Palattuamme olin uupunut, loukkaantunut, vihainen ja jopa katkera. Olin ajautunut tilanteeseen, jossa en pystynyt antamaan anteeksi väärintekijöille, en itselleni, ja lopuksi, en myöskään Jumalalle. Tiesin kyllä, että pitää antaa anteeksi; Jumalakin antoi. Jouduin prosessiin, jossa piti antaa anteeksi, ihan kaikille.

Matteuksen evankeliumissa on anteeksiantoon liittyvä sananpaikka, joka löytyy Matt. 18:24-35. Jeesus puhuu palvelijasta, jolla oli isännälleen valtava velka. Kun hänellä ei ollut millä maksaa, isäntä antoi velan anteeksi. Palvelijalla oli kuitenkin kanssapalvelija, joka on hänelle suhteellisen pienen summan velkaa. Suuren velan anteeksi saanut palvelija ei kuitenkaan antanut tätä velkaa anteeksi. Kun isäntä kuuli tästä, hän heitti palvelijan vankeuteen vanginvartijoiden käsiin. Raamatunkohdassa käytetään kreikan sanaa “basanistes”, joka kirjaimellisesti tarkoittaa kiduttajaa. Tässä Jeesuksen kuvauksessa ihminen, joka ei anna anteeksi, heitetään vertauskuvallisesti kiduttajien käsiin.

Risti on vastaus

Pääsiäisen sanoma tuo edellä kirjoittamiini ajatuksiin täydellisen ja ainoan vastauksen. Ristillä Jeesus kohtasi yhden historian julmimmista kuolemista. Ristiinnaulitseminen ei ollut tavallinen rangaistus. Rooman kansalaista ei koskaan ristiinnaulittu. Se oli tarkoitettu pahimmille rikollisille – varoitukseksi koko maailmalle Rooman vallasta.  Vielä suuremman tuskan aiheutti se, että Jeesus kantoi ristillä koko maailman synnin ja joutui kokemaan Jumalan hylkäämisen. Ristinkuolemassaan Jeesus Kristus murskasi kaiken synnin vallan. ”Teidät, jotka olitte kuolleita rikkomuksissanne ja lihanne ympärileikkaamattomuudessa, Jumala teki eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille anteeksi kaikki rikkomukset ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli vastustajamme. Sen hän otti pois tieltä ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseista hallitukset ja vallat ja saattoi ne julkisen häpeän alaisiksi, kun hän sai niistä Kristuksessa riemuvoiton.” Kolossalaiskirje 2:13-15

Ristiltä virtaa voima

Ollessamme keskellä pettymystä ja katkeruutta kysymme, miten voimme tästä vapautua. Ihmisvoimin se onkin mahdotonta. Voima tulee yksin Jumalalta. Näin oli myös minun kohdallani. Kävin sisäisen kamppailun ja tein tahdon valinnan. Tiesin, että vapautuakseni minun on annettava anteeksi. Voima siihen tuli Kristukselta. Voima tuli ristiltä! Jumala todella vapautti minut katkeruudesta. Hän voi vapauttaa myös sinut, mikäli koet, että kiduttajat ovat saaneet tilaa sydämessäsi.

Pääsiäisen ristin ja ylösnousemuksen sanoma on totta tänään. Se on voimassa sinulle, joka tulet ensimmäistä kertaa Jumalan eteen synteinesi. Se on aivan yhtä voimallista ja totta myös sinulle, joka kannat katkeruutta tai jotakin muuta syntiä, joka painaa sinua alas ja vie ylösnousemuksen ilon ja vapauden uskon elämästäsi.

Tartu siihen tänään! Vie tätä voitokasta sanomaa myös toisille – heille, jotka kaipaavat vapauttajaa ja armahtajaa. Synnin valta on murrettu. Jeesuksen sanat ”Se on täytetty” ovat siitä vakuutena.

Kimmo Metsämäki
Patmos Lähetyssäätiön hallituksen jäsen