Viimeinen juna helvettiin
Täysinäinen juna kiitää rataansa, tunnelma on korkealla ja taustalla soi laulu ”tulevaisuus tuntematon”. Hilpeän yhdessäolon katkaisee röhö-nauru, joku kertoo mehevän vitsin uskovista, jotka pitivät Raamattua Jumalan sanana ja elivät sen mukaan. Toinen säestää edellistä ja kertoo aikoinaan olleensa uskossa, mutta järjen valon voitettua viisastuneensa riittävästi ja ottaneen etäisyyttä kristinuskoon. Matkalle on lähtenyt runsaasti yhteiskunta-uskovaisia, luonto-uskovaisia ja taikauskoisia. Maailmanparantajilla on oma vaunu, heillä on pitkä perinne, kun ovat kulkeneet Edenistä itään. Mukana on monta tiede-uskovaista, jotka kertovat maailmankaikkeuden syntyneen miljardeja vuosia sitten sattumalta alkuräjähdyksestä. He ovat eristäytyneet tavallisista ihmisistä eliittijoukoksi, joka käyttää keskusteluissaan korkeampaa teknistä kieltä, sivistyssanoja erottuakseen edukseen. He kantavat mielellään kylttiä: ”Ihminen kykenee ratkaisemaan kaiken!”
Suurin osa matkustajista odottaa parempaa huomista, työtä, asuntoa, kaveria, huumetta, rahaa, eilistä, terveyttä, eläkettä, tyydytystä, saunaa, olutta, tarjouksia, kavereita, voitto-arpaa, mahdollisuuksia, että kauppa kävisi, että huominen muuttaisi kaiken. Tämä kansa rakastaa pimeitä vaunuja. Heille uutiset ovat politiikkaa, jossa enemmistön ja väkivallan keinoin yritetään muuttaa maailmaa. Heille yhteiskunta on kuin entinen Neuvostoliitto, jossa väkivalta, alistaminen, Jumalan kieltäminen ja valhe olivat kovaa valuuttaa. He ajattelevat, että vapaa elämä ilman määräyksiä ja rajoituksia poistaa heidän tyhjyydentunteensa. He nimeävät tavoitteikseen: hyvinvointi, sotilaallinen varustautuminen, rahankerääminen, luonnonsuojelu, eläinten oikeudet ja haureellinen elämä ovat tavoittelemisen arvoisia asioita, että kaikki voisivat viihtyä valitsemassaan menossa.
Mukana on kaikenlaista kansaa, eri ikäisiä, näköisiä ja kokoisia, uusperheitä, sinkkuja, hylättyjä, tyrmättyjä, köyhiä, pyrkyreitä, pummeja, orjia, luusereita, petettyjä, pettyneitä, heikkoja, lukihäiriöisiä, vajaamielisiä, luonnevammaisia, häiriköitä, terroristeja, uskontorasitteisia, jumalankieltäjiä. Joku pyrkii kuuhun, toinen maan alle. Yksi synnyttää, toinen hautaa. Joillakin on epäjumalana raha, toisilla uskonto, joillakin valta ja menestys, Jumalan nimeä mainitaan – turhaan, joku tekee huorin, toinen rikkoo aviolupauksen, muutamat varastavat, toiset tappavat kunniansa tähden, häpäisevät lepopäivää. Monet halveksivat vanhempiaan, joukossa on valehtelijoita, pilkkaajia, kiusaajia, lähimmäisen hyväksikäyttäjiä, vihan lietsojia, lasten hyväksikäyttäjiä, homoja, sikiön surmaajia, juoppoja, narkomaaneja, sekakäyttäjiä, ihmiskauppiaita, väärän rahan tekijöitä. Synnin orjat on porukan yleisnimike, mutta kukaan ei kuitenkaan käytä tätä nimikettä esitellessään itseään ja sukuaan.
Yksi vaunuosasto on varattu ”uskontoa ilman Jeesusta” porukalle. On sovittu, ettei tässä osastossa lueta Raamattua, koska monet ovat huhujen mukaan tulleet siitä mielipuoliksi? Jumalasta saa puhua, mutta jokainen voi antaa sille oman nimen ja tulkinnan. Mukana on runsaasti fariseuksia ja muita ulkoa tapoja opetelleita nimikristittyjä. Myös Sodoman seurakunta on myös hyvin edustettuna, he tuovat mukaan täydellisen mielen ja tekojen vapauden ilmapiirin. Aivan erikoisen kovaa ääntä täällä pitävät uskoviin pettyneet ja ihmisiin kyllästyneet. He ovat vaihtaneet rakkautensa kohteen eläimiin, joita he jatkuvasti pesevät, rasvaavat, kampaavat ja suutelevat. Kirkon korkeissa viroissa olevat ovat varustautuneet selvillä merkeillä, että voivat erottua alemmista ihmisistä. Heitä ei saa puhutella omilla nimillään. Tässä osastossa ihmeistä tai uskoon tulemisesta ei saa puhua, mitä epäilevämpi ja epäuskoisempi matkustaja on, sitä enemmän häntä pyydetään käyttämään puheenvuoroa ja valokuvataan. Virsien sijaan lauletaan mielellään: ”Satumaa tango” ”Itse tuoppini jäljet mä tunnen” ”Elämälle kiitos” ”Kotkan ruusu” ”Puhelinlangat laulaa” ”Klovni heittää veivin”. Yleinen apatia on täällä vallitsevana, ihmiset muistuttavat paikalleen kuolleita, kivettymiä, puhumattomia, sokeita ja välinpitämättömiä. Tyhjyys ja tarkoituksettomuus aivan haisee tässä osastossa.
Junan ihmiset ovat tyytymättömiä kaikkeen. Heillä on mielessä jatkuvasti elämänsä iskusana ”Mikkää ei oo mittää ja ku kaikki aina vaa.” Kaikenlaiset himot ja halut rehottavat, keskustellaan siitä, mitä viimeksi on nähty ja kuultu, missä viimeksi on käyty ja mihin pitäisi ehdottomasti vielä mennä, mitä on maisteltu ja haisteltu, mitä on puettu päälleen ja mitä pitäisi vielä pukea päälleen, mitä ei missään tapauksessa pitäisi pukea päälleen, mitä vielä olisi saavutettava ja mistä ei missään tapauksessa pitäisi luopua. Tyhjän puhuminen on yleistä, samoin huuto ja räyhääminen. Meteli on heille tarpeen, sillä viha antaa uutta virtaa ja verenkiertokin elpyy. Hiljaisuus on heille aivan kuolettava tilanne, joka tekee hulluksi ja tuo vain syyllisyyttä. Olisi vain aina löydettävä joku jota vastaan voitaisiin sanoa pahasti – tai hyvästi! Elämän sisältönä on syöminen ja juominen, ostaminen ja myyminen. Turha murehtiminen pitäisi jättää uskovaisille ja muille yksinkertaisille ihmisille. On niitäkin, jotka vain hävittävät ja tuhoavat kaiken. Se johtuu siitä, että monet kantavat syyllisyyttä ja katkeruutta sielussaan. Matkustajien ilo on kuin irvistys tai tekohymy. Suurin osa syö lääkkeitä, osa on pöhnässä. Heillä on olevinaan hauskaa, mutta sisin huutaa tyhjyyttään.
Matkalippujen tarkistuksessa huomataan, että monella lukee lipussaan: ”Minne vaan”. Joillakin lukee lipussaan: ”Sinne kun muutkin.” Lähes kaikilla lukee ”määräasema tuntematon”. Suurin osa ei kiinnitä siihen lainkaan huomiota, eikä heillä ole huolta huomisesta, kun vaan tänään on hauskaa, hymy irtoaa vielä ja voi sanoa viihtyvänsä tässä porukassa. He eivät välitä lukea mitään, paitsi tekstiviestejä. Heidän aikansa kuluu älykännyköiden ihanassa ilmapiirissä, jossa voi liikkua vapaasti eri puolilla maailmaa itse valitsemillaan sivuilla. Heitä ajatteleminen rasittaa ja lukeminen, heidän tunnuslauseenaan on: ”Tehdään niin kuin muutkin!” He ovat varmoja siitä, ettei näin suuri joukko fiksuja ihmisiä voi olla väärässä. Ja ovathan he suvun perinteen mukaisesti aina matkustaneet tässä junassa, tällä porukalla, tällaisella mielellä. Heidän suurena idolinaan ja esikuvana kunnon ihmisestä on vanha Aatami, joka kuulemma on jotenkin tuttu myös kristityillekin, tosin vain kielteisessä mielessä. Tällä Aatamilla onkin kysyntää, hänet valitaan luottamustoimiin, kansanedustajaksi, johtokuntaan, hallitukseen, konsultiksi, valiokuntaan, päättäjäksi, jopa presidentiksi. Hän saa kunniamaininnat, prenikat ja viirit, luontaisedut ja lisäansiot, kehut ja taputukset. Myös hänen vaimonsa Eeva nauttii kaikista näistä samoista asioista ja vaikka ilman Aatamiakin.
Elämän Herra, Jeesus, on lähettänyt mukaan matkalle seuraajiaan, uskoviaan. Monet tunnistavat heissä entisiä kavereitaan, sukulaisiaan, ateisteja, humanisteja, holisteja, kehitysoppimiehiä, vankeja, naapureita, työkavereitaan. Heillä on Herran antama kutsumus levittää evankeliumia Kristuksesta kaikilla kielillä, kaikille ihmisille. He kulkevat junassa ilmoittaen kaikille: On tulossa vaikeuksia, sillä kaikki joutuvat syyniin tekemistensä ja elämänsä johdosta. Kaikki matkustajat ovat pääteasemalla joutumassa lopputarkastukseen, pöydälle otetaan tekemiset, puheet, ajatukset, motiivit, laiminlyönnit. Erikoissyyniin joutuvat ihmiset suhtautumisestaan uskoviin elämänsä aikana. Näistä hetkistä on tarkastuspisteessä seikkaperäiset tiedot ja videot, enkelien antamat todistajalausunnot. Vain evankeliumi voi vapauttaa junan matkustajat. Hävitys on tulossa, koska huuto kansasta on käynyt suureksi Herran edessä. Siksi he julistavat tässä junassa:
”Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin. Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ruhtinaihin.”
”Koituuko siitä silloin hyvää, kun Jumala käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niin kuin ihminen petetään?”
”Nouskaa, lähtekää tästä paikasta, ettette huku syntivelan tähden.”
”samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.”
”Vaan minä osoitan teille, ketä teidän on pelkääminen: peljätkää häntä, jolla on valta tapettuansa syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, häntä te peljätkää. ”
”Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.”
”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.”
”Jos tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin pelastut.”
”Jeesus tulee kirkkaudessaan ja enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista.”
”Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.”
”Sen tähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.”
Vielä he sanoivat: ”Pakollinen Junanvaihto taivaaseen halukkaille, sillä tämä juna menee helvettiin!”
Lue ohjeet kommentoinnille
8.4.2026 21:36
Ensimmäiseksi:
Syyttäjä ei ole Jumala vaan ”se Vanha Vainooja”, Saatana.
Toiseksi:
”Parannuksen tekeminen” tarkoittaa pikemminkin Jumalan (armon ja totuuden) luo tai sen varaan palaamista tai tulemista.
Virheettömiä saati synnittömiä meistä (tai ”heistäkään”) ei tule. Ei, vaikka voissa paistettaisiin.
Me usein syytämme ”noita toisia”, koska siten voimme mielessämme mieltää itsemme ”noita toisia” paremmiksi tai ”hurskaammiksi”.
Kolmanneksi:
Itse emme itseämme (emmekä toisimmekaan) voi, emmekä kykene pelastamaan.
Pelastus tulee siitä, että turvaudumme Jumalan armoon ja hyvyyteen, joka on tullut erityisesti ilmi siinä, että Jumala Kristuksessa Jeesuksessa tuli ihmiseksi, kärsi ja kuoli puolestamme (kuolema on synnin palkka), ja nousu kuolleista – ja tajoaa sovintoa.
Neljänneksi:
Armo ei ole kertaluonteista vaan sitä on saatavissa ja me tarvoitsemme sitä jatkuvasti.
Teemme yhä jatkuvasti väärin (=syntiä) tai jätämme hyvää tekemättä (=syntiä) – niin pitkään kunnes Jeesus Kristus noutaa luokseen ne, jotka Häneen ja Hänen armoonsa turvautuvat.
Viidenneksi:
Tavoite on, että emme tule entistä pahemmiksi vaan että eläisimme Hänen Sanansa ja Hänen ohjeistuksensa mukaisesti. Omin voimin emme siihen pysty, ja aina teemme sitä vajavaisesti tai teemme suorastaan väärinkin. Häneen armoonsa turvautumalla uskallamme edes hiukan enemmän tai enenevästi myöntää omaa pahuuttamme.
Kyse ei ole siitä, että alkaisimme uskoa johonkin vaan siitä, että uskomme kohde vaihtuu ”jostakin uskomme kohteesta” Kristukseen Jeesukseen ja hänen armoonsa. Ilman syntiemme tunnustamista armo jää meille vain haaveeksi, ei realisoituvaksi todellisuudeksi.
9.4.2026 21:29
Jostain syystä oletan että tämä teksti oli tarkoitettu mulle:
”Ensimmäiseksi:
Syyttäjä ei ole Jumala vaan ”se Vanha Vainooja”, Saatana.”
Ajatus syyttämisestä tuli tämän kirjoittajan tekstistä. Turkka Aaltonen syytti ihmisiä kollektiivisesti samoin kuin yleensäkin Sanan saarnaajat saattavat syyttää ihmisiä synnistä ja suruttomuudesta.
Mietin sitä, että onko Sanan saarnaajien inspiraatio ollut Jumala vai Saatana? Kumpi tekee teon ihmisen kautta kun syytetään?
Siis kun Raamattu sanoo että ”edeltä valmistetuissa teoissa vaelletaan”. Oletettavasti Sanan saarnaajat vaeltavat edeltä valmistetuissa teoissa.
Tietenkin tuo on vain yksi jae ja ehkä irrotan sen kontekstistaan, jota en nyt muista. Mutta jotain tuo yksikin jae tarkoittaa. Huomatkaa että tässä yritän nyt syvällisesti miettiä Sanaa. Mutta mihin tämä miettiminen johtaa? Nähtävästi se naisten kohdalla usein johtaa siihen että joku mies tulee kertomaan mikä on totuus. Hmm..
”Toiseksi:
”Parannuksen tekeminen” tarkoittaa pikemminkin Jumalan (armon ja totuuden) luo tai sen varaan palaamista tai tulemista.”
Siis tiedän. Pitää unohtaa se, että edes yrittäisi olla parempi ihminen. Mä ainakin olen täysin sen unohtanut. Ja en oikeasti halua tehdä parannusta siten että menisin jonkin armon alle, koska tiedän että kun sen teen, niin seuraavaksi tulee liuta muita vaatimuksia.. ja sitten mun pitäisi ajatella että mä olen uskovainen ja sitten pitäisi olla huolissaan siitä miten käyttäytyy tai ajattelee. Ja mä en ole yhtään huolissani näistä oikeastaan.
”Viidenneksi:
Tavoite on, että emme tule entistä pahemmiksi vaan että eläisimme Hänen Sanansa ja Hänen ohjeistuksensa mukaisesti.”
Joo.. heti vaatimus. Ei kiinnosta edes yrittää enää, koska en usko ollenkaan että mun yrittämisellä on mitään merkitystä ja uskon että kuollessani vain kuolen.
”Kyse ei ole siitä, että alkaisimme uskoa johonkin vaan siitä, että uskomme kohde vaihtuu ”jostakin uskomme kohteesta” Kristukseen Jeesukseen ja hänen armoonsa.”
No siihen olen uskonut jo aiemmin ja nyt en enää ymmärrä miksi siihen pitäisi uskoa. Mä uskon siihen että saan ajatella vapaasti.
11.4.2026 19:51
Niin, Kaia hyvä,
sinun kommenttisi minun tekstiäni inspiroi, vaikka se olikin muitoiltu yleisemmäksi – tarkoituksella.
Syyttäminen ja epämiellyttävän totuuden kertominen ovat eri asioita. Sen kertominen toki voidaan kokea syyttämiseksi, vaikka kyse ei syyttämisessä sen varsinaisessa merkityksessä olisikaan. Ei sananpalvelijan kohtikaan käyvä puhe ole syyttämistä. Pikemminkin varoittamista – tai opastamista.
Ihminenhän ”teot” tekevät vaikka tekojen ”inspiroijana” olisikin Saatana. Meillä on kiusaus, useammin tai harvemmin, kuunnella enemmän Saatanaa kuin Jumalaa: ihmistä vaivaa syntitaipumus. Ei se ihmisestä hänenb elinaikana katoa. Luottipa armoon tai ei.
Ne ”vaatimukset” eivät tule ”armon alle” menemisestä vaan ne vaatimukset oikeasta ja väärästä ovat olemassa yleisesti, olipa Jumalan tarjoaman armahduksen hyväksynyt tai hyväksymäättä. Armoa (armahdusta) ei ole pakko hyväksyä kohdalleen, mutta silti on tehtävä oikein ja oltava tekemättä väärin – on olemassa joka tapauksessa vaaatimuksia. Tekemisistä ja tekemättämisistä tulee seuraamuksia, jotka voi kohdata ilman armoa ja toivoa tai sitten armon ja toivon kera. Valintamahdollisuus on tarjottu. Aivan oikein emme kykene elämään. (”Mission impossible”), ja juuri siksi armahdusta tarjotaankin – vaikka se ei usein kelpaakaan, koska haluamme uskoa siihen epätotuuteen, että olisimme kuitenkin ”tarpeeksi hyviä”. Siihen emme pysty ja siksi armahdusta tarvitsemme. Armahdus ei voi merkitä sitä, että saisimme elää ”kuin pellossa”. Armo ei ole kaiken sallimista; ei armo ei ole lupa tehdä väärin.
Jos ei Jumalan tahdosta (”vaatimuksista”) välittäisikään, lienee kaikkien kuitenkin noudatettava jonkun muun esittämiä vaatimuksia – niistä poikkeamisen tai epäonnistumisen vuoksi harvemmin tarjotaan täydellistä armahdusta. Ei varsinkaan nykyisena some-vetoisena aikana, jossa (jatkuvaa) katumistaa on melkeinpä julistettava, ollakseen hyväksytty.
Ajatella saa tietenkin vapaasti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ajatukset johtaisivat sellaiseen elämään, joka olisi ”hyvää elämää” – ikuisuutta ajatellen.
Me kaikki uskomme johonkin – ja se, mihin viime kädessä perustamme toivomme, on meidän jumalamme – tai epäjumalamme, jos sitä termiä käyttää.
Me voimme valita, mutta valintojemme seurauksia emme voi valita.
7.4.2026 15:31
Lukaisin tämän tekstin nopeasti ja osa varmaan jäi lukematta.. mutta saatan kerrata vielä.
Junallinen epätäydellisiä ihmisiä, jotka on kehittyneet kaikki alemmista eläimistä vuosimiljoonien aikana.
Eivät he ole millään tavoin hyviä tai täydellisiä ja en minäkään luule sellainen olevani.
Siksi halusin aiemmin uskoa, että voisin saada täydellisyyttä itseeni.. ruumiillista terveyttä ja henkistä terveyttä. Huom. MINÄ halusin uskoa. Minulla ei ole mitään tapaa tarkistaa, että oliko kyseessä oikeasti MINÄ yksin vain esim. Jumalan teko minussa. Mutta tietenkin on aina niin että uskomisesta luopuminen on aina vähintäänkin Saatanan teko ellei sitten ihmisen oma teko. Siis teologian mukaan ja ns. järjen mukaan. No toisaalta emme tiedä mikä on ”Jumalan järki”.
Ja uskoon tuleminen tai uskominen vaikka lapsesta lähtien on Jumalan teko, ei ihmisen teko. Ja Jumala edeltäpäin valmistaa hyvät teot, että me niissä vaeltaisimme.
Mietin tässä, että mikä inspiroi ihmistä syyttämään toista ihmistä kaikenlaisesta? Ja siis on olemassa pahaa ja pahan tekeminen on väärin.
Mutta mikä on inspiraatio siinä, että ihminen tai Jumala syyttää omaa oletettua luomustaan? Miten ihminen tekee ns. parannuksen silloin kun ei Jumala välitä siitä että hän voisi tehdä parannuksen ja pelastua? Jos ei ole voimaa tehdä asioita ollenkaan? Jos eivät ajatuspolut väänny sillä tavoin että Jumala johtaisi niitä jotenkin?
Mikä meidät pelastaa itseltämme? En yhtään tiedä mikä meidät voisi pelastaa, jos ne tahot, joiden pitäisi ymmärtää ihmisen koko hengellinen kuolema ja olemus.. jos ne tahot eivät tule ja pelasta. Silloin Saatana saa syyttää ikuisesti ja mitään ei kuitenkaan tapahdu, koska ei ole jumalallista voimaa olla jotain muuta..
Asiat on monimutkaisia. Todellisuus on outo.