Kirkollisista päätöksistä

Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen täysistunnossa torstaina 8.5.2025 äänestettiin lakivaliokunnan ehdotuksesta hyväksyä piispainkokouksen esitys kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä. Lakivaliokunnan esityksen kannalla lopullisessa äänestyksessä oli 62 ja sitä vastusti 40 edustajaa, tyhjiä ääniä annettiin kuusi. Esitys ei mennyt läpi, koska sen läpimenoon olisi tarvittu kolmeneljäsosan enemmistö.

Äänestyksen tulos oli monessakin suhteessa erittäin merkittävä. Ensiksikin se esti ristiriitaisen ja täysin Raamatun vastaisen vihkikäytännön voimaantulon kansankirkossamme. Samalla se ainakin jonkin verran viivästytti kenties suurenkin repeämisen tapahtumista luterilaisessa kirkossa. Tuolla viivästymisellä tarkoitan sitä, että totta kai saatana tulee jatkamaan tuon asian ajamista, kunnes se saa tahtonsa läpi. Aivan kuin vastaiskuna kirkolliskokouksen päätökselle kiirehti mm. Helsingin Tuomiokirkkoseurakunta toivottamaan facebook sivuillaan kaikki sateenkaariparit lämpimästi tervetulleiksi kirkkoihinsa astu-maan avioliiton satamaan.

Kristuksen kirkolle on annettu ylimmäksi ja jopa ainoaksi ohjeeksi Raamatun sana. Löydämme niin Vanhasta kuin Uudesta Testamentista selvän kannan suhteessa homoseksuaalisuuden harjoittamiseen. Raamatun kielteistä kantaa ei muuta edes piispainkokoustemme Raamatun vastaiset suositukset.
Ainakin itselleni nuo seurakuntien edustajien julkilausumat tuovat mieleen pari Raamatun kohtaa, jotka jopa profeetallisesti viittaavat tähänkin aikaan. Paavali puhuessaan homoseksuaalisuudesta roomalais-kirjeessä sanoo selvästi: ”Vaikka he tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sellaista tekevät, ovat ansainneet kuoleman, he eivät ainoastaan itse tee niin vaan myös osoittavat hyväksymisensä niille, jotka tekevät samoin”, Room. 1:32. Paavali osasi jo kaksituhatta vuotta sitten kertoa, kuinka nuo sokeat sokeain taluttajat jopa kiirehtivät osoittamaan hyväksymisensä Jumalan tahdon vastaiselle käyttäytymiselle.

Toinen Raamatun kohta löytyy Jesajan kirjasta. Jesaja kuvaa oman aikansa elämänmenoa, Jes. 3:9: ”Syntinsä he tuovat esille kuin sodomalaiset, he eivät niitä salaa.” Tämä aika ei todellakaan salaa syntejänsä, ja tuntuu kuin kirkko olisi etunenässä äänitorvena aikamme syntielämän hyväksymiselle. Mielenkiintoinen faktahan on, että Raamattu ilmoittaa selvästi vain yhden Sodoman seksuaalisista synneistä ja se on juuri homoseksuaalisuus.

Järkyttäviä ovat myös arkkipiispamme Tapio Luoman lausunnot kirkolliskokouksen äänestyksen jälkeen. Arkkipiispan mukaan maailman muutos jatkuu, ja kirkko elää mukana. Luoma sanoo: ”Jos kirkko ei ota maailman muutosta vakavasti, se ei itse lopulta kykene muuttamaan maailmaa.” Mitä sokeutta kirkkomme johtajalta. Antaahan Jumalan sana juuri päinvastaisen ohjeen.

Pietari kehottaa meitä, ettemme enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen, vaan Jumalan tahdon mukaan. Hän myös sanoo, että tämä maailmaa oudoksuu sitä, ettemme juokse heidän mukanaan samaan riettauden lätäkköön ja siksi he herjaavat, 1. Piet. 4:1–4. Tämä aikahan kutsuu rakkaudeksi lähes mitä tahansa seksuaalista käyttäytymistä, joita Raamattu kuitenkin kutsuu riettauden lätäköiksi. Pietari ei siis kehota meitä rypemään samassa lätäkössä tämän maailman kanssa, jotta voisimme parhaiten muuttaa maailman.

Samanlaisen ohjeen antaa myös Paavali roomalaiskirjeessä, kun hän sanoo: ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta”, Room. 12:2. Vapaasti käännettynä tuon kohdan voisi kääntää: ”Älkää ottako yhteistä muotoa tämän maailman kanssa!” Miksi meidän kirkkomme johto haluaa kuitenkin tehdä juuri päinvastoin, mitä Raamattu sanoo.

Alkuseurakunta rohkealla asenteellaan ja julistuksellaan pystyi todellakin muuttamaan sen ajan holtiton-ta käyttäytymistä ja elämää. Erilaiset seksuaaliset synnit olivat tuonkin ajan yhteiskunnassa syvälle juurtuneita. Koska Kristuksen seurakunta ei suostunut ottamaan yhteistä muotoa sen ajan maailman kanssa, siksi se pystyi muuttamaan koko läntisen maailman aina meidän päiviimme saakka. Tätä taustaa vasten arkkipiispamme mielipiteet tuntuvat käsittämättömiltä.

Saatana on kautta vuosituhansien tiennyt, että sen tarvitsee vain saastuttaa jumalanpalveluspaikat ja seurakuntien kokoontumishuoneet sillä seurauksella, että Jumalan Pyhä Henki ei suostu niissä pitemmän päälle enää toimimaan. Näin kävi aikanaan jo Jerusalemin temppelille. Vaikka Jumalan kirkkaus oli sen aikanaan täyttänyt niin valtavalla läsnäolollaan, etteivät edes papit voineet heti mennä sinne palvele-maan, Jumalan henki aikanaan poistui temppelistä, koska se oli saastutettu epäjumalanpalvonnalla.

Pyhää Henkeä emme todellakaan voi käskeä olemaan siellä, missä me tahdomme. Sitä ei voi käskyttää piispainkokoukset ja kirkolliskokoukset, eikä edes seurakuntien päättävät elimet. Lupauksensa mukaan Kristus ei koskaan jätä uskoviaan ja valvovaa seurakuntaansa, mutta porttokirkon hän on jopa sanonut oksentavansa suustaan ulos, Ilm. 3:16.