Kristus ei kysy ”onkos täällä kilttejä lapsia?”

Joulu lähestyy. Muistan vieläkin, miten pienenä lapsena oli kiehtovan jännittävää tehdä lahjatoivelistoja ennen joulua. Selasin lelukuvastoja ja mietin, mitä toivoisin lahjaksi. Sen jälkeen jännitin aina aattoiltaan asti, mitä paketista paljastuisi. Ja sitä odotustahan riitti. Ensin syötiin, sitten tiskattiin tiskit ja vasta lopuksi oli lahjojen vuoro. Niiden avaamista ei pienenä poikana olisi millään malttanut odottaa.

Joka vuosi ne lahjat olivat jotenkin mystisesti ilmestyneet joulusaunan aikaan kuusen juurelle. Kumma kyllä, isä tuli aina joulusaunaan vähän myöhässä tai lähti etuajassa ennen meitä. En muista, että joulupukki olisi vieraillut kodissamme. En myöskään muista, että lapsuudenkodissani olisin koskaan törmännyt lauseeseen ”onkos täällä kilttejä lapsia?”. Tuo leikkimieliseksikin tarkoitettu tokaisu saattoi silti herättää monessa lapsessa jopa pelkoa. Kysymyksiä siitä, että olenko minä ansainnut lahjoja vai jäänkö peräti ilman niitä.

Joskus tuo pelko iskostuu meihin aikuisiinkin ja näkyy hengellisessä elämässäkin. Saatamme tulkita Taivaan Isää väärin ja ajatella, että Jumala ehdollistaa rakkautensa. Aivan kuin Taivaan Isäkin kysyisi meiltä ”onkos täällä kilttejä lapsia?” ja jos ei ole, on vaarana jäädä Hänen rakkauttaan ja lahjojaan vaille. Se tuntuu pelottavalta. Mielessä saattaa herätä ajatus siitä, että jos en ole onnistunut mielestäni riittävän hyvin uskovana, saatan jäädä jopa kokonaan Jumalan sivuuttamaksi. Hän jakelee lahjoja auliisti muille, mutta minä en niitä ansaitse, koska en ole ollut riittävän hyvä ja kiltti.

Älä yritä ansaita itse jotakin, joka annetaan sinulle ilmaiseksi

Jumala ei kuitenkaan kysy meiltä ”onkos täällä kilttejä lapsia?” Hän ei ehdollista rakkauttaan sen mukaan, miten hyvin minä olen onnistunut. Päinvastoin. Rakkaudessaan Hän tuli etsimään nimenomaan niitä lapsia, jotka eivät ole kilttejä. Niitä lapsia, joiden hän jo tiesi rikkoneen säännöksiään. Rikkoneen Häntä itseään ja toisia ihmisiä vastaan. Jokainen meistä kuuluu tuohon ryhmään. Jumala tietää, että me olemme kaikki syntisiä ja itsessämme kaikkea muuta kuin kilttejä. Siitä huolimatta – tai oikeastaan juuri siksi – Hän tulikin etsimään meitä itsessämme kadotettuja.

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut. (Room.5:8-10)

Tärkeintä ei ole se, miten hyvin olemme onnistuneet, vaan kenelle kuulumme ja kenen lapsia olemme

Olipa elämäntilanteesi tänä jouluna mikä tahansa, Kristus haluaa rakkaudellaan lähestyä sinua. Lähestyä jokaista, joka kokee olevansa aivan yksin. Jokaista, joka kokee olevansa niin läpeensä epäonnistunut elämässään. Jokaista, joka kokee tuhonneensa kaiken. Jokaista, joka tiedostaa sen, että ei ole ollut kiltti eikä itsessään ansaitsisi joulun lahjaa. Älä pelkää jääväsi ilman maailman suurinta joululahjaa, Kristusta. Kristus tarjoaa itsensä meille ilmaiseksi. Yksin armosta. Hänen uhrinsa on paras joululahja ja se tuo ilon ihmisen sisimpään riippumatta siitä, miten hyvin olemme itse onnistuneet tai kokeneet onnistuneemme.

Kristuksen rakkaus on tarjolla jokaiselle ihmiselle tänäkin jouluna. Hän ei kysy ”onkos täällä kilttejä lapsia” vaan kuka on valmis ottamaan Hänen tarjoamansa joululahjan vastaan yksin armosta, ilman ansioita, yksinomaan siksi, että Hänen rakkautensa meitä kohtaan on niin mittaamattoman suuri. Olethan jo ottanut omassa elämässäsi vastaan sen suurimman joululahjan, Kristuksen?

Siunattua joulua Sinulle