Kun kaikki pysähtyi – ja toivo alkoi kantaa
Aamuvieras Petteri Tiaisen elämä sai uuden käänteen pari vuotta sitten tapahtuneen sairastumisen jälkeen. Toipuminen on ollut pitkä ja koko elämä on jäsentynyt uudelleen. Haastattelussa ei etsitty helppoja vastauksia, vaan pysähdyttiin sen äärelle, mitä usko, toivo ja Jumalan armo merkitsevät silloin, kun entinen arki ei enää palaa.
“Anna mun kaikki kestää” – kappale, joka kulki mukana toipumisessa
Even ja Ossin kappaleesta Anna mun kaikki kestää Tiainen kertoo, että laulu osui häneen sairastumisen jälkeen ja muotoutui “sellaiseksi voimakappaleeksi”. Laulun sanat olivat kuitenkin niin kipeästi totta, ettei sitä meinannut jaksaa kuunnella loppuun: “Mä en koskaan pystynyt kuuntelemaan loppuun asti itkemättä.” Ja silti, ajan kanssa tapahtui muutos, joka kertoi jostain syvemmästä: “Huomasin, että pystyinkin kuivin silmin kuuntelemaan… Tämä varmaan kertoo myös toipumisesta.”
Päivä, jolloin kiireet loppuivat
Tiainen kuvasi kevättä 2024, jolloin kaikki pysähtyi. Perjantai, siivouspäivä, äkillinen takaraivopäänsärky – ja sitten muisti katkesi. Hän sanoi muistavansa vain sen hetken, kun kipu oli niin kova, että “pidin takaraivosta kaksin käsin kiinni”, ja seuraavat tunnit jäivät pimeäksi. Myöhemmin tutkimuksissa löytyi infarktin jälkiä, ja elämä alkoi rakentua uudesta kohdasta.
Mukana oli myös epävarmuus, kun myöhemmin tuli toinenkin kohtaus ja selvisi, että rinnalla oli ollut harvinainen hetkellinen täydellinen muistinmenetys. Tiainen sanoitti ajan hämmentäväksi: suunnitelmat menivät uusiksi, ja eteen tuli kysymys, jota moni sairastunut joutuu kantamaan – mitä tästä seuraa?
Toipuminen, joka ei totellut aikatauluja
Kun puhe kääntyi työelämään palaamiseen, Tiainen kertoo yrittäneensä palata liian aikaisin – ja joutuneensa toteamaan yhä uudelleen, ettei vielä pysty. Erityisesti häntä on jäänyt mietityttämään se, ettei kukaan ollut sanonut suoraan, että toipuminen voi kestää pitkään: “Jos joku olisi silloin… sanonut, että tämä toipuminen voi kestää kaksikin vuotta.” Lopulta työkokeilu auttoi näkemään realiteetit, ja Petteri kertoi saaneensa ennakkopäätöksen osa-aikaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä.
Napinasta luottamukseen – “toivon koulu” kotona
Haastattelussa toivo kirkastui, kun Tiainen avasi perheen kokonaistilannetta vaimonsa luvalla: pitkä sairaus oli koskettanut myös puolisoa, joka on kärsinyt jo useamman vuoden long covid -oireista. Silti keskelle arkea on jäänyt kokemus Jumalan hyvyydestä. Tiainen sanoittaa sen suoraan: jos toivo katoaa, alkaa syöksykierre.
Hän kertoo, miten Jeff Manionin kirja Välimaastossa on auttanut, kun mieli oli täynnä purnauksia. Israelin erämaavaellus, napina ja Jumalan kärsivällinen huolenpito käänsivät katsetta: Jumala ei ollut kadonnut, vaikka elämä tuntui välimaastolta.
Ja ehkä suurin muutos liittyi luottamukseen. Tiainen myöntää, että aiemmin luottamus oli ollut helppoa sanoissa – mutta vasta kun “otetaan kaikki pois”, luottamus joutuu koetukselle. Silloin arjen usko tiivistyi lauseeseen, jota he kotona toisilleen muistuttavat: kaikki voi näyttää pahalta, mutta Jumalan huolenpito ei ole lakannut.
Armo, johon saa kaatua
Armo on kuin luottamusharjoitus, jossa saa kaatua taaksepäin ja tulla kannetuksi. Tiainen kuvaa, miten “voi levittää vaan kädet ja kaatua turvallisin mielin” – ja Jumalan armo ottaa vastaan. Armo ei hänen kuvauksessaan ole teoria, vaan paikka, jossa saa hengittää: “hänen armossaan saadaan täällä elää päivä kerrallaan.”
Uusi suunta: palvelemista rajoituksista huolimatta
Vaikka voimat ovat rajalliset ja “rasitusikkuna pieni”, Tiainen kertoo löytäneensä merkitystä käytännön avusta ikäihmisille. Hän on paraikaa työkokeilussa vanhuksia auttavassa yrityksessä. Ajatus oli yksinkertainen: jos rajoitteiden keskeltä voi auttaa, se on mielekästä. Ja taustalla kulkee hengellinen näköala: “Jumalan rakkaus on tullut mun osakseni… parastahan se on pistää kiertoon.”
| Kuuntele perjantain 23.1.2026 Aamuvieras-jakso, Sairastuminen vei toivon kouluun – Petteri Tiainen, tästä: |
Lue ohjeet kommentoinnille