Maltan historiallisesta ja kristillisestä merkityksestä

Matkaryhmämme koki ja näki Maltan kulttuurillisen ja kristillisen menneisyyden ja nykyisyyden täyteläisen kattavasti. Matka koettiin varsin onnistuneeksi ja innostavan antoisaksi.

Tutustuimme Saint Paul’s Bayn alueeseen, joka on se alue, jonne apostoli Paavali aikoinaan haaksirikkoutui ja pelastui merihädästä ja josta käsin hän aloitti kuukausien oleskelunsa Maltalla noin vuonna 60 jKr., kuten Apostolien tekojen luvuissa 27 ja 28 selostetaan. Kävimme Paavalin haaksirikon kirkossa ja näimme Paavalin muistolle omistetun massiivisen monumentin.

Helluntaisunnuntaina olimme maltan pääkaupungissa Vallettassa ja osallistuimme helluntaijumalanpalvelukseen Pyhän Johanneksen katedraalissa. Samalla saimme nähdä juuri ne alueet, joilla käytiin vuoden 1565 maailmanhistorialisiin ratkaisutaisteluihin lukeutuva niin kutsuttu Maltan suuri piiritys, jossa Johanniitta- eli maltalaisritarien johtaman puolustustaistelun onnistui torjua islamilaisten ottomaaniturkkilaisten massiivinen piirityshyökkäys Maltan valtaamiseksi. Tämä ratkaisutaistelu osaltaan esti koko Eurooppaa päätymästä islamin valtapiiriksi. Näimme myös Vallettan lähellä sijaitsevan Tarxienin muinaiskulttuuri- ja temppelialueen, joka muistuttaa siitä, että Maltan korkeatasoinen kulttuurihistoria ulottuu kauas menneisyyteen.

Maltan sisämaassa kävimme Mostan kaupungissa sekä Maltan varhaisessa ja keskiaikaisessa sekä aivan ainutlaatuisessa pääkaupunki Mdinassa sekä viereisessä Rabatissa. Näissä kohteissa oli, erittäin mielenkiintoisella tavalla, nähtävillä Maltan varhainen historia elimellisesti liittyneenä Maltan tämänhetkiseen arkimiljööseen. Kaikissa näissä paikoissa tutustuimme paikallisiin kirkkoihin. Vahva elämys oli nähdä katakombeja ja se luola, jossa perimätiedon mukaan apostoli Paavali oleskeli Maltalla ollessaan. Vuoden 1565 Maltan piirityksen historian ohella saimme tuntumaa myös siihen Maltan piiritykseen ja Maltan pommituksiin, jotka maltalaiset kokivat toisen maailmansodan aikana, jolloin strategisesti tärkeä Maltan saari oli Välimeren sotanäyttämön keskiössä.

Kohteisiimme lukeutuivat lopuksi Maltan eteläisen ja itäisen rannikon Dinglin kalliot ja Marsaxlokkin kalastajakaupunki, kuten myös Paola ja sen suuri kirkko näkötorneineen. Tällaisella ohjelmalla näimme ja koimme Maltan ja sen kristillisen historian kannalta oleellisimmat kohteet kattavasti ja täysipainoisesti.

Oman erityispanokseni matkan antiin ja sisältöön tarjosin neljän tiiviin alustuksen muodossa, joissa käsittelin Maltan historiaa ja kristillisen uskon vaikutusta historiallisen prosessin keskeisenä tekijänä.

Maltan muinaiskulttuureista alustin seuraavasti. Vallitseva akateeminen arkeologinen peruskäsitys on se, että Maltan saaret ovat olleet asutettuja ajalta 5900 eKr. alkaen. Ensimmäiset asukkaat olivat eurooppalaisia neoliittisiä – neoliittinen tarkoittaa nuorempaa kivikautta vuosina 6000–3500 eKr. – maanviljelijöitä. Kivikauden metsästäjät ja maanviljelijät saapuivat Sisiliasta ja harjoittivat maanviljelyä, karjanhoitoa ja jonkinlaista hedelmällisyysuskontoa.

Erilaisia niin sanotusti vaihtoehtoarkeologisia käsityksiäkin on esitetty. On esimerkiksi esitetty oletus, jonka mukaan akateemisen arkeologian ajallisesti ensimmäisiksi tulkitsemat löydökset olisivatkin todellisuudessa olleet jäänteitä paljon varhaisemmasta kulttuurista, joka olisi kukoistanut Maltan, Sisilian ja niiden välissä nyt meren alla olevalla alueella. Tämä näkemys on toki spekulatiivinen, kuten ovat myös Atlantis sijaitsi Välimerellä -teoriat.

Joka tapauksessa Maltalla vallitsi 3500 eKr. -ajalla korkeatasoinen megaliittikulttuuri – megas lithos, suuri kivi –, josta todistavat eri puolilla Maltaa, kuten Tarxienissa, sijaitsevat temppeli- tai kulttipaikkakivijäänteet. Tämä kulttuuri rakentui varhaisemman tilalle. Tämä kulttuuri puolestaan hiipui Maltalta 2500 eKr. -ajalla, mahdollisesti nälänhädän tai tautien seurauksena. Tarxienin alueella on neljä kivirakennelmakokonaisuutta. Niiden todellinen luonne ei ole täysin selvää. Ne ovat voineet olla temppeli- ja uhrirakennelmia tai jotain muuta. Joka tapauksessa rakennelmat ovat olleet jonkinlainen yhteisöä koossa pitävä keskus.

Pääkohdittaisessa yleiskatsauksessa Maltan historiaan toin esiin seuraavaa. Maltaa pitivät tukikohtanaan foinikialaiset kauppiaat, jotka perustuvat Maltalle siirtokuntansa ajalta 1000 eKr. eteenpäin. Foinikialaisten kauppareitit kulkivat itäiseltä Välimereltä Brittein saarille Cornwallisiin. Foinikialaiset olivat Vanhassa testamentissa mainittuja kanaanilaisia. Foinikialaisten Maltan-pääkaupunki oli Mdina. Nykyisen pääkaupungin Vallettan tuntumassa sijaitsevan Grand Harbourin satama oli Maleth.

Foinikian kaaduttua 332 eKr. Malta päätyi karthagolaisten haltuun. Pohjois-Afrikan Karthago oli sekin alkujaan, 800-luvulta eKr., foinikialainen siirtokunta, josta kehittyi välimerellinen suurvalta. Karthagolaiset eli puunilaiset olivat kanaanilaistaustaisia kuten uskontonsa, vaikka muitakin taustavaikutteita toki oli.

Malta päätyi roomalaisten alueeksi heille voittoisan toisen puunilaissodan jälkeen 218 eKr. Maltasta tuli foederata civitas ja Mdinasta kreikkalaisroomalaisittain Melita. Noin vuonna 60 jKr. apostoli Paavali haaksirikkoutui Maltalle ja kristillinen usko ja kirkko alkoivat juurtua, saaren ensimmäisen miehen Publiuksen johdolla. Perimätiedon mukaan Publius kääntyi kristilliseen uskoon ja hänestä tuli Maltan ensimmäinen piispa.

Vuoden 395 jälkeen Malta jäi Länsi-Rooman alueeksi. Seuraavien vuosisatojen kansainvaellusten aikana Malta oli vuoroin germaanitaustaisten vandaalien ja ostrogoottien hallussa. 500-luvulla Maltaa hallinnoi kreikkalaisvaikutteinen Itä-Rooma eli Bysantti. Sekä latinalainen roomalaiskatolisuus että kreikkalainen ortodoksisuus – jotka molemmat tuolloin lukeutuivat yhteen ja samaan katoliseen kirkkoon – olivat edustettuna. Vuonna 870 Maltan valtasivat arabit ja islam. Näissä melskeissä Malta pitkälti autioituikin, kunnes arabit asuttivat sen uudelleen Sisiliasta käsin 1000-luvun puolivälissä.

Skandinaavisalkuiset normannit valtasivat Maltan Sisilian valtauksen yhteydessä 1000-luvun lopulla ja 1100-luvun alussa. Maltasta tuli Sisilian kuningaskunnan alue ja roomalaiskatolinen kirkko juurtui uudelleen Maltalle. Etenkin 1200-luvun Hohenstaufen-dynastian ja Fredrik II:n aikana länsimainen kulttuuri juurtui Sisiliaan ja Maltalle. Arabiväestö siirrettiin pois ja Italian alueelta tuli tilalle kristittyä väestöä.

1200-luvun lopulta 1400-luvun alkuun Maltaa hallinnoi Espanjan Aragonia. Vuonna 1530 Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan Habsburg-keisari Kaarle V luovutti Maltan Johanniittain ritarikunnalle, jotka oli ajettu pois Rhodokselta 1522. Näistä tuli Maltan ritarikunta. Painotan, että tässä maltalaisritareihin viitattaessa on kyse nimenomaan keskiaikaisesta ja uuden ajan alun aikaisesta kristillisestä ammattisotilaallisesta ritari- ja sääntökuntaorganisaatiosta. Nykyisen maltalaisritarijärjestön historia, vaikka eetoksellisesti kumpuaa edellä mainitusta sotilasorganisaatiosta, alkaa varsinaisesti 1800-luvulta.

Maltalaisritarit hallinnoivat Maltaa 1700-luvun lopulle, jolloin Maltan ottivat haltuun Napoleonin vallankumoushenkiset ja kristinuskoa ja kirkkoa valistusradikalismin hengessä vastustavat ranskalaiset. Maltalaiset kääntyivät brittien puoleen, ja vuonna 1814 Maltasta tuli Brittiläisen imperiumin alue. Malta itsenäistyi 21.9.1964. Maltasta tuli tasavalta 13.12.1974. Euroopan unioniin Malta liittyi 1.5.2004 ja euroon 1.1.2008.

Erinomaisen selkeän ja kattavan johdatuksen Maltan historiaan kokonaisuudessaan tarjoaa professori Brian Blouet:n teos The Story of Malta (BDL Publishing, 1967, 9th Edition 2024). Johanniittaritarien Maltan-vaiheista kirjoittaa valaisevasti tohtori Simon Mercieca teoksessaan The Knights of St. John in Malta (Miller Distributors Limited, 2016).

Erityisen tärkeästä aiheesta eli vuoden 1565 Maltan suuresta piirityksestä esitin seuraavaa. Maltan suuri piiritystaistelu käytiin neljän kuukauden aikana 18.5. – 8.9.1565. Ottomaaniturkkilaiset pyrkivät valtaamaan Maltan saaren, jota puolustivat Johanniittain ritarikunnan ritarit. He rakensivat Maltasta sotilas- ja laivastotukikohdan, jolla oli suuri strateginen merkitys. Maltalaisritarien suurmestariksi nimitettiin vuonna 1557 Jean de Valette, jonka rautaisella ja päättäväisellä otteella oli ratkaiseva merkitys Maltan puolustustaistelun onnistumiselle vuonna 1565.

Ottomaanisulttaani Suleiman Suuri pyrki Rhodoksen jälkeen valtaamaan Maltan, joka vallatuksi tultuaan olisi toiminut turkkilaisten muslimien strategisena ponnahduslautana etenemiselle kohti Sisiliaa ja sitten kohti Napolin kuningaskuntaa ja sen jälkeen kohti Roomaa. Ottomaanien hyökkääminen Välimerellä ja etenkin Maltalle muodosti turkkilaisten toisen strategisen iskusuunnan keski-Eurooppaan eli kristikunnan ytimeen kohdistuvan hyökkäyssuunnan ohella, ikään kuin suuren pihtiliikkeen eteläisen pihdin.

Suleiman Suuren islamilaiset ottomaanisotavoimat oli vaivoin onnistuttu pysäyttämään Itävallan Wienin edustalle vuonna 1529. Vuoden 1565 Maltan piiritystaistelulla ja maltalaisritarien puolustuksen kestämisellä oli siten maailmanhistoriallinen merkitys koko kristikunnan selviytymisen kannalta ja islamin vyöryn pysäyttämisen kannalta. Vuonna 1565 Välimeri ja Malta olivat avainasemassa.

Ottomaanien hyökkäysarmeijassa oli kaikkiaan noin 20000–40000 miestä ja vajaa 200 laivaa. Kyse oli siihenastisen sotahistorian suurimpiin lukeutuvasta laivastosta. Maltalaisritareita oli noin 500 ja heidän tukenaan oli noin 6000 maltalaista, espanjalaista ja italialaista jalkamiestä. Maltan vuoden 1565 piirityksessä käytettiin kaikkia silloisia piirityssodankäynnin tehokkaita välineitä.

Turkin laivasto ankkuroitui Marsaxlokkin edustalle ja satamaan. Turkkilaiset empivät, etenevätkö ensin Maltan ytimeen Mdinaan vai kohti Grand Harbourin linnoituksia Birgussa, jonka St. Angelon linnoitus oli maltalaisritarien pääpuolustusasema, ja Sengleassa sekä etenkin kohti Pyhän Elmon linnoitusta, joka kontrolloi satama-aluetta. Jälkimmäinen vaihtoehto valittiin.

Vaikka Pyhän Elmon linnoituksen puolustajat kaatuivat käytännössä viimeiseen mieheen ja turkkilaiset lopulta kuukauden kestäneiden piirityshyökkäysten jälkeen valtasivat linnoituksen, kestivät muut puolustusasemat ja turkkilaiset kärsivät raskaita tappioita. Syyskuussa puolustajat saivat vahvistuksekseen 8000 espanjalaista ja italialaista, jotka nousivat maihin St. Paul’s Bay:ssa. Lopulta Suleiman Suuren oli tunnustettava tappionsa. Maltan kristitty ritarilinnoitus oli pysäyttänyt ottomaani-islamin hyökkäysvyöryn.

Maltan puolustuksen kestäminen vuonna 1565 mahdollisti kristikunnan yhdistyneille laivastovoimille voittoisan Lepanton meritaistelun vuonna 1571 ja paavi Pius V:nnen menestyksellisesti organisoiman kristikunnan puolustuksen voiton. Lepanton meritaistelu lukeutuu maailmanhistorian merkittävimpiin ratkaisutaisteluihin. Maltalaisritarit ottivat osaltaan osaa myös Lepanton taisteluun.

Maltan toisen maailmansodan aikaisesta niin kutsutusta piirityksestä alustin seuraavasti. Malta oli strategisesti keskeinen Britannian tukikohta Välimeren sotanäyttämöllä kesäkuusta 1940 marraskuuhun 1942. Maltaa puolustivat Britannian RAF, Royal Air Force, eli kuninkaalliset ilmavoimat ja Royal Navy, kuninkaallinen laivasto. Nämä pyrkivät häiritsemään akselivaltojen eli Italian ja Saksan huoltoyhteyksiä Italiasta Pohjois-Afrikan sotatoimialueelle. Maltaa ja sitä puolustavia brittiläisiä voimia vastaan hyökkäsivät Italian Regia marina eli kuninkaallinen laivasto ja Regia aeronautica eli kuninkaalliset ilmavoimat, sekä Saksan Luftwaffe, ilmavoimat.

Italian ilmavoimat hyökkäsivät Maltaa vastaan kesäkuusta joulukuuhun 1940. Pommituksilla pyrittiin murtamaan maltalaisten moraali. Malta ei kuitenkaan murtunut. Italian laivaston ja brittilaivaston välisessä Calabrian/Punta Stilon taistelussa heinäkuussa 1940 kumpikaan ei voittanut, mutta Cape Matapanin taistelussa italialaiset kärsivät tappioita maaliskuussa 1941. Italian laivasto kärsi öljynpuutteestakin. Ja koska marraskuussa 1940 käydyssä Taranton taistelussa Italian laivasto oli kärsinyt raskaita tappioita RAF:lle, oli Italia haluton hyökkäämään suoraan Maltalle. Vaativa hyökkäys olisi edellyttänyt selkeää meren- ja ilmanherruutta, jota Italia ei onnistunut saavuttamaan.

Tammi-huhtikuussa 1941 Välimeren sotanäyttämölle Sisiliaan sijoitettiin Saksan Luftwaffen Fliegerkorps X, joka aloitti, vahvimmillaan satojen koneiden voimalla, tehokkaat Maltan pommitukset ja käänsi Välimeren ilmanherruuden Saksalle ja Italialle. Huhtikuun jälkeen lentoarmeijakunta X kuitenkin siirrettiin Saksan tulevalle itärintamalle ja Välimeren-ilmasota jäi italialaisten vastuulle.

Brittien puolustus vahvistui huhti-lokakuussa 1941. Joulukuusta 1941 elokuuhun 1942 Saksa panosti jälleen enemmän Välimerelle ja Malta koki kovia. Lopullisesti Maltan taistelu kääntyi brittien hyväksi loka-marraskuussa 1942, liittyen vahvasti sotatilanteiden muuttumiseen Pohjois-Afrikan rintamalla. Operaatio Herkules eli Unternehmen Herkules, Operazione C3, oli Italian ja Saksan suunnitelma Maltan valtaamiseksi maihinnousulla ja maahanlaskujoukkojen käytöllä. Suunnitelmaa ei kuitenkaan koskaan pantu toimeen.

Näin siis Maltan historiassa kautta aikain.

Millaisia johtopäätöksiä Maltalla nähdystä ja koetusta on tehtävissä? Muun muassa seuraavia.

Maltalla korostuvat jatkuvasti erilaiset apostoli Paavali -asiayhteydet. Erityisen merkittävää on se historiallinen todellisuus, mistä kertovat jakeet 7–8 Apostolien tekojen luvussa 28. Näissä mainittu Publius, jonka isä parantui Paavalin kautta, oli Maltan ensimmäinen mies, josta sittemmin tuli Maltan ensimmäinen piispa.

Raamatullisella ilmoituksella on siten konkreettinen historiallinen todellisuutensa ja yhtä historiallinen jatkumonsa Raamatun jälkeiseen historiaan, todellisessa ajassa ja paikassa. Raamatun sanoma, evankeliumi, on todellista ja sillä on ollut ja on konkreettinen vaikutus maailmanhistoriassa.

Kristillinen usko ja kirkko ovat se ”yhdistävä liima”, joka on kyennyt syntetisoimaan Maltan menneisyyden ja nykyisyyden Kristus-uskon ytimen ympärille.

Kristillinen usko voi elää ja vaikuttaa orgaanisesti erilaisten kulttuurien ja kansojen keskuudessa ja muodostua niiden omintakeisen kansallisen identiteetin ytimeksi.

Esimerkiksi juuri Maltalla on nähtävissä omintakeinen arabialaiskristillinen synteesi. Myös omintakeinen maltan kieli muodostaa tällaisen synteesin, jossa yhdistyvät Maltan kulttuurihistorian erilaiset elementit.

Kristinusko symboleineen ja sisältöineen näkyy Maltalla julkisessa tilassa kaikkialla. Tällainen on omiaan pitämään kristillistä uskoa ja sen todellisuuksia jatkuvasti tietoisuudessa.

Ennen kaikkea Malta julistaa kouraantuntuvasti, että kristillistä uskoa on puolustettu ja tulee puolustaa, antautumatta!

Muista, että etenkin vuonna 1565 Maltalla puolustettiin meitäkin ja torjuttiin islamin vyöry. Jos maltalaisritarien ja muiden kristittyjen taistelijoiden puolustus olisi tuolloin murtunut, et olisi tänään tässä lukemassa kristillisen järjestön blogia.

Yhteisen perustuksemme muodostaa historiallinen klassinen kristillisyys, joka kumpuaa Pyhästä Raamatusta ja sen apostolisen uskonsäännön ohjaamasta tulkintaperinteestä.

Tämän mukaisesta luovuttamattomasta uskosta Pyhään Kolminaisuuteen ja ihmiseksi inkarnoituneeseen Jumalan Poikaan, Herraan Jeesukseen Kristukseen, meidän tulee pitää horjumatta kiinni ja puolustaa tätä uskoa samalla vakavuudella kuin sitä aikoinaan vuonna 1565 puolustettiin Maltan suuren piirityksen aikana.