Puuseppää aina tarvitaan – aikanaan
Lapsuudessani tuli radiosta usein humppa ”puuseppää aina tarvitaan”. Se oli senaikaista tanssimusiikkia ja ilmeisesti jonkinlainen kannanotto puutyöammattilaisten työpanoksen arvostamiseksi ja tukemiseksi. Onhan yhteiskunta kulkenut täällä kovin harppauksin hyvinvoinnin edellyttämin askelin ja silloin tavallinen työ, ruumiillinen työ on jäänyt arvostuksessa opiskelemisen ja akateemisuuden varjoon. Toisaalta työläiset ovat sitten ottaneet kunnioitusta takaisin palkan muodossa. Kunnon ammattimies on kallis toimissaan ja työvoima maksaa paljon. Tätä sanotaan politiikaksi, jolla ovat omat edunvalvojansa.
Mainitussa laulussa sanotaan:
”Puusepät sangen tärkeät on yhteiskunnassa, ei yksin maailmassa vaan myöskin taivaassa…..
Jos elää, kuolla aiotaan, puuseppää silloin tarvitaan….
Kun sallimus sun kutsuupi pois täältä päältä maan. Sinä vaivut kuolemaan, ja matkustat manalaan. Puuseppää silloin tarvitaan matkalle miestä laittamaan.”
Laulussa on ajateltu lähinnä puisen ruumisarkun valmistusta ja ajallisen elämän päättymistä. Mutta kun ajattelemme Herramme Jeesuksen valepukua täällä alhaalla, on Nasaretin puuseppä (timpuri, muurari, rakennusmies) yhtäkkiä maailmanhistorian tärkein henkilö. Jumala on ottanut ihmismuodon Israelissa juutalaisessa miehessä neitseestä syntymisen kautta. Sana on tullut lihaksi ja tunnemme hänet nimeltä Jeesus (Herra pelastaa, Herra on pelastus). Jokainen yhteiskunta tarvitsee häntä, jokainen koti tarvitsee häntä, jokainen ihminen tarvitsee häntä. Kaikki kuolevat kerran, joku nuorena ja joku aikuisena, mutta kaikki ajallaan, jonka Jumala on kirjaansa kirjoittanut. Silloin pitäisi olla välit juutalaisen Puusepän kanssa kunnossa, sillä valepuvun alta ilmestyykin Herra, Jumala itse, Luojana, Jumalan Karitsana, Kaikkivaltiaana, Tuomarina, Pyhittäjänä, Viisautena, Pelastajana, Ovena, Tienä, Totuutena, Elämänä, Valona, Kaikkivaltiaana, Ylipappina, Hyvänä Paimenena, Neuvonantajana, Kuninkaana.
Olen huomannut, että kuoleman läheisyys vetää ihmismielet totiseksi, itkemme läheisten menetystä ja suremme semmoista vuosikausia. Harva kuitenkaan on ajatellut, että elämässä pitäisi löytää yhteys taivaallisen Puusepän, Jeesuksen Kristuksen kanssa, muuten on tulossa ikuinen rangaistus oman syntivelan tähden. Moni pelastuu vasta kuolinvuoteellaan, kun huutaa avukseen Puuseppää.
Laulussa sanotaan edelleen:
”Puusepän rouva voipi olla onnellinen, vapaana huolistaan, nauttia onnestaan.”
Siinä on kerrottu myös puusepän kotielämästä ja onnesta, kun ammattimies on päässyt onnelliseen avioliittoon ja kotona odottaa työstä tulevaa ahertajaa ruuan kanssa iloinen emäntä. Puusepän kodissa on laulun mukaan kaikkein onnellisinta niillä kulmilla asuvien koteihin verraten. Tuntuu kuin elämä olisi vain yhtä päivänpaistetta ja myötämäkeä, tulonsiirtoa ja voiton maksimointia? Kun lastut lentelevät pajassa, ne ovat kuin setelirahoja hyvästä työstä ja tekijän maine sen kun vaan kasvaa. Kaukaa katsoen voisi ajatella, että puusepän naapurit liittäisivät joka ilta rukoukseensa pyynnön saada vaihtaa osia puusepän kanssa, joka osaa tehdä kaiken ja kun niillä on niin rahakasta, mukavaa, menestysrikasta?
Varmaan puusepän huushollissakin on ongelmia ja myrskyisiä päiviä tiedossa monta kertaa, eikä elämä ole niin auvoista kuin runoilija kuvailee? Joskus on rahat loppu, joskus on ruoka loppu, joskus vasara on kadoksissa ja naulat loppu, joskus auto ei lähde käyntiin, bensa loppu ja joskus kännykän akun lataus vähäinen, joskus puusepän vaimo on pahalla päällä, lapset marisevat ja koirakin haukkuu turhaan. Jokaiselle päivälle riittää siinäkin kodissa oma murheensa. Jos tekisimme gallupin puusepän kodista, huomaisimme, että nauttiminen voi olla hyvinkin suppeaa. Ehkä sellaisia ovat lomat, vapaapäivät, ruokahetket, kahvi ja sauna. Television tarjontakin on nykyään niin huonoa, ettei siitä kukaan nauti – paitsi tekijät itse. Puusepän kroppakin alkaa prakata ja niin on hänen laskettava, mihin sitä enää voi luvata ryhtyä? Hänen on suunniteltava ja ruvettava väsäämään omaa arkkuaan, sillä aika loppuu tiimalasissaan.
Taivaallisen Puusepän, Jeesuksen vaimo on Raamatun mukaan Karitsan morsian. Tuo salattu nainen kuvaa syntisten joukkoa, joka on armahdettu ja pelastettu maailmasta uskomaan ja palvelemaan elävää Jumalaa. Se on maailmanlaajuinen seurakunta, joka tulee kaikkialta kootuksi Herran luokse, eri maista, eri ilmansuunnista, eri kansanryhmistä, eri värisistä, eri kielistä, eri heimoista, eri ikäisistä, eri aikoina eläneistä. Sinne temmataan Kristuksessa kuolleet joukon etunenässä. Siellä ovat uskonsa tähden vainotut, pilkatut, hylätyt ja halveksitut. Siellä ovat elossa olevat uskovat, jotka nousevat Jeesuksen tykö salamavauhtia. Siellä ei enää ole suuria salaisuuksia, sillä kaikki on avointa ja julkista, vapaata ja ikuista. Siellä pidetään taivaalliset häät ja ilo on ylimmillään lunastettujen keskuudessa.
Ilm.19:6. Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen
ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan:
”Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.
7. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle,
sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
8. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen:
se liina on pyhien vanhurskautus.”
9. Ja hän sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!”
Vielä hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.”
Lue ohjeet kommentoinnille