Raamatun punainen lanka puhuttelee yhä – Leif Nummela
Raamatun punainen lanka -kirja ja sen ympärille syntynyt kurssi ovat kulkeneet pitkän matkan kahdessa vuosikymmenessä. Leif Nummela kertoi Aamuvieras-haastattelussa, miksi teos syntyi, miten sen sanoma elää ajassa ja miksi Raamatun kokonaisuus on kristitylle edelleen korvaamaton.

Mistä kaikki alkoi?
Haastattelun aluksi Nummela muisteli kirjan syntyaikoja. Kaksikymmentä vuotta sitten Raamatun yhtenäisyyttä korostavaa kirjallisuutta ei juuri ollut saatavilla. Siksi hän ja Eero Junkkaala laativat aluksi lyhyen kurssin, johon myöhemmin syntyi muistiinpanoja – ja lopulta kirja.
Nummelan mukaan teologinen ilmapiiri oli tuolloin rikkonainen: “Raamattua leikattiin hirvittävästi palasiksi ja asetettiin eri kohtia vastakkain.” Vasta myöhemmin nousi uusi kiinnostus niin sanottuun biblical theology -lähestymistapaan, joka tarkastelee Raamattua kokonaisuutena ja jäljittää sen yhtenäistä pelastushistoriallista juonta.
Miksi punainen lanka on niin tärkeä?
Nummelan mukaan Raamatun yhtenäisyyden ymmärtäminen on avain Jeesuksen persoonan syvempään tuntemiseen. Hän muistutti, että Uusi testamentti itse kehottaa lukijaa palaamaan Vanhaan testamenttiin: “Hänestä on kirjoitettu Mooseksessa, profeetoissa ja psalmeissa.”
Ilman tätä kokonaisuutta moni kristinuskon keskeinen teema jää vajaaksi. Esimerkiksi temppeli-teema kulkee läpi Raamatun: varhaisista teltoista Jeesuksen sanoihin “tuhotkaa tämä temppeli” ja lopulta Ilmestyskirjan näkyyn, jossa Jumalan läsnäolo täyttää kaiken. Tällaiset kerrostumat avautuvat vain, jos lukija ei tyydy pintaan.
Syvyyttä ei synny pikavoitoilla
Nummelan mukaan Raamattua tulee lukea paljon ja hereillä. Hän ei vähätellyt selitysteosten merkitystä, mutta korosti ennen kaikkea jatkuvaa, laajaa lukemista: “Kun luet paljon, alat huomata yhteyksiä – sanoja, teemoja ja kuvioita, jotka kulkevat läpi Raamatun.”
Pienet irralliset jakeet eivät riitä avaamaan kokonaisuutta. Siksi hän rohkaisi lukemaan lukuja ja kokonaisia kirjoja kerrallaan. Oppiminen alkaa usein pienestä, mutta laajenee vähitellen kokonaiskuvaksi.
Raamattu muovaa lukijaansa
Haastattelussa puhuttiin myös siitä, kuinka Raamatun lukeminen muuttaa ihmistä. Nummela viittasi tutkimuksiin, joissa runsas lukeminen korreloi selvästi kristillisen elämäntavan ja eettisten näkemysten kanssa. Hänen mukaansa yksi henkilökohtaisista vaikutuksista on ollut fokuksen siirtyminen itsestä Jumalaan: “Se alkaa enemmän kiinnostaa, millainen Jumala on ja mitä hän haluaa.”
Raamatun äärellä ihminen joutuu myös tarkastelemaan omia motiivejaan ja asenteitaan. “Se nuhtelee minua rakkaudella,” Nummela kuvaili. Kristillinen elämä on hänen mukaansa jatkuvaa palaamista Jumalan sanan äärelle ja omien ajatusten arvioimista sen valossa.
Miten maailma on muuttunut – ja entä suomalaiset kristityt?
Parissa vuosikymmenessä moni asia on muuttunut, mutta kristityn perushaaste on sama: kuunnella enemmän Jumalan kuin maailman ääniä. Nummelan mukaan aikamme sekularisaatio ja hengelliset irtiotot lisäävät tarvetta Raamatun opetukselle.
Samalla hän näkee jotain erittäin myönteistä: “Ihmisillä on valtava nälkä. He haluavat oppia.” Roomalaiskirjeen luennot neljällä eri paikkakunnalla ovat keränneet säännöllisesti yli sata kuulijaa, ja verkosta opetukset leviävät vielä laajemmalle.
Suurten haasteiden keskellä on myös mahdollisuus
Nykyhetken levottomuus, eri uskontojen näkyvyys ja kirkollinen hapertuminen voivat synnyttää ahdistusta, mutta Nummelan mukaan ne voivat myös johdattaa oikeiden kysymysten äärelle: “Mitä minä uskon – ja miksi?” Kun vastauksia haetaan Raamatusta, rakentuu kestävä maailmankuva ja selkeä kuva Jumalasta.
Nummela muistutti kuitenkin vaarasta etsiä Raamatusta vain vahvistusta omille ajatuksille. Todellinen muutos syntyy, kun Jumalan sana saa haastaa ja ohjata: “Jumalan ääni tulee ulkopuolelta – ei omasta sisimmästäni.”
Raamatun punainen lanka jatkaa kulkuaan
Haastattelun lopuksi Nummela kertoi, että uusia kursseja on tulossa. Kirja elää edelleen vahvasti ja kiinnostaa yhä uusia lukijoita. Toimittaja Heidi Martikainen päätti keskustelun muistutukseen siitä, että Jumalan sanassa on voima kasvaa ja kantaa – kuin pieni “uskon jyvä”, joka löytää maaperän ja versoo.
| Kuuntele keskiviikon 11.2.2026 Aamuvieras-jakso, Raamatun punainen lanka tänään – Leif Nummela, tästä: |
Tekstin koostamisessa on hyödynnetty tekoälyä toimittajan työkaluna. Lopullinen sisältö on toimittajien valvoma ja huolellisesti tarkistama.
Lue ohjeet kommentoinnille
28.2.2026 00:15
Nummelan raamatuntulkinnassa on ongelmia: Hänen vuosia sitten ja erään hyvin tunnetun toisen ev.lut. teologin pitämässä ”Raamatun punainen lanka” -luennossa tilaisuuden lopussa he julistivat veren syönnin sallituksi, vastoin Jumalan sanan, VT:n kieltoja ja Apt. 15. luvun nimenomaisia ohjeita pakanuudesta Jeesuksen Kristuksen uskon vastaanottaneille. Ko. tulkinta voisi johtaa pahimmillaan todella hetteiselle harhapolulle.
2.3.2026 11:27
Pelastuksen ehtona on Kristuksen omien sanojen mukaan hänen lihansa syöminen ja verensä juominen. Muu veren veren juonti on ”arvotonta” ja Jeesuksen puhtaassa täydellisessä uhrissa VT:n ruokasäädöksetkin ovat rauenneet ja menettäneet merkityksensä. Kaikki ruoka on sallittua kun sen on Jumala siunannut ja pyhittänyt ( vrt Pietarin näky). Näin asian ymmärrän.
7.3.2026 00:35
Joh. 6.:ssa luvussa on esitetty Jeesuksen uhrin merkitys puolestamme, Hänen veressään olemme sovitetut synneistämme Jumalan edessä ja siksi meillä on yksin Hänen vereensä osallisuus, siis lunastus, ei vain lain liiton sovitus, joka oli vain tulevaisen varjo.
Itse muun veren syömisen /juominen kieltää jo paljon ennen Lakia ilmoitettu totuus: 1
7.3.2026 00:49
Jäi hieman kesken, kun kirjoitus katkaistiin: Eli jo paljon ennen Lain liiton kirjainta esitettiin todellinen syy , joka sitoo meitä UL:n uskovia myös: 1. Moos. 9:4 ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu,sen veri , vielä on. Ja sielu on synonyymi elämälle (KJV: ”But the flesh with the life thereof, which is the blood thereof, shall ye not eat”.)
UL:n uskovina meillä on ymmärrys, Apt. 15. luvun mukaan, ettei meillä tule olla osuutta muuhun vereen kuin Kristuksen veren osallisuuteen. Apostoleille, messiaanisille oli selvää millä säädöksillä ohjeistaa pakanuudesta kääntyneitä. Muun veren juonti/syönti ei ollut vain arvotonta ja merkitysensä menettäneitä Kristuksen sovitustyön tähden vaan selvästi kielletty.
20.2.2026 23:50
Käsittääkseni Leif Nummela on viidesläinen luterilainen pastori. Hän sanoo haastattelussa:
”Nummelan mukaan Raamatun yhtenäisyyden ymmärtäminen on avain Jeesuksen persoonan syvempään tuntemiseen. Hän muistutti, että Uusi testamentti itse kehottaa lukijaa palaamaan Vanhaan testamenttiin: “Hänestä on kirjoitettu Mooseksessa, profeetoissa ja psalmeissa.”
Tämäpä on mielenkiintoinen kommentti, koska yleensä luterilaiset eivät juurikaan piittaa juutalaisten laista. Kristinuskossa kuitenkin uskotaan, että Vanhakin testamentti on Jumalan sanaa.
Luterilaisuuden kannalta Vanhassa testamentissa on muutama hyvin ongelmallinen kohta:
2. Moos. 31:17 mukaan sapatin pitäminen on ikuinen merkki liitosta Jumalan kanssa. Siis ikuinen. Miten se sitten muuttui sunnuntaiksi? Olen kyllä kuullut kaikki tekosyyt päivän siirtoon. Ne eivät vakuuta minua.
Toinen vieläkin suurempi ongelma on, että profetioiden mukaan Messias saa kaikki pakanakansat noudattamaan Mooseksen lakia (oikeutta) mm. Jes. 2:2-4 ja 42:1 ja 56:6-8. Miten on mahdollista, ettei luterilaisuus noudata lakia?
Yleensä lain hylkääminen selitetään Ap. t. 15 -luvun opetuksella, mutta onko kukaan oikeasti perehtynyt, mitä siellä sanotaan? Se ottaa kantaa vain siihen, ettei ulkomailla asuvien pakanoiden tarvitse ottaa ympärileikkausta, koska sellaista käskyä ei ole 1. Moos. 17 -luvussa. Abrahamin liitto koskee vain juutalaisia.
Erityisen ongelmallisia ovat VT:n kohdat, joissa sanotaan vääriksi profeetoiksi tai pedoiksi niitä, jotka purkavat tai muuttavat lakia. Sen takia fariseukset yrittivät saada Jeesuksen kiinni lain rikkomisesta, jotta he olisivat voineet väittää hänen olevan väärä profeetta, mutta Jeesus noudatti lakia oikein. Laissa oleva käsky olla laupias hätää kärsivälle on voimassa myös sapattina, jopa paastopäivänä.