Rony Smolar – Israel-uutisviikko 2.6.2025

Israel-uutisviikon kuluessa Israelissa muistettiin ja muistutettiin Gazan sodan jatkumisesta jo 600 päivän ajan ja maksaneen lähes 3000 israelilaisen siviilin ja sotilaan hengen.

Noiden päiven ajan on 58 israelilaista edelleen panttivankeina Gazassa, missä taistelut vaihtelevasti edenneistä tulitaukoneuvotteluista huolimatta jatkuvat. Israelin itsenäisyysajan pisimpään käytynä sotana se rasittaa erityisen paljon maan väestöä ja armeijaa, mutta myös kansantaloutta. Siksi jatkuessaan sotaan kohdistuu yhä enemmän vastustusta ja tulilinjalla on erityisesti pääministeri Benjamin Netanjahu itse, kun häntä arvostellaan sodan huonosta johtamisesta. Lisäksi oikeistolaisen hallituksen poukkoileva linja on pahoin vaikuttanut Israelin yhteiskuntaan, kun enemmistö näkee Netanjahun jatkavan sotaa vain oman asemansa pelastamiseksi.

Samalla kun Israelin radio ja televisio viime keskiviikkona koko päivän ohjelmissaan muistelivat sodan kuuttasataa päivää, panttivankeina olevien omaisille annettiin samalla kanava purkaa tunteitaan sen lisäksi, että he ovat sodan jokaisena päivänä eri puolilla Israelia kokoontuneet mielenilmaisuihin.

Tuo keskiviikkopäivä muistutti myös Israelin monella rintamalla samanaikaisesti käytävästä sodasta, kun aamu-uutiset kertoivat Israelin suorittaneen tuhoisan ilmahyökkäyksen Hamasia tukevien huthi-kapinallisten hallitsemaan Jemeniin.

Puolustusministeri Israel Katzin mukaan iskun kohteena oli pääkaupungin Sanaan lentokenttä ja siellä ollut Iranista asekuljetuksiin käytetty maan viimeinen matkustajakone.

Israelin hyökkäys tuli vastauksena sen jälkeen, kun huthit olivat useana päivänä ampuneet ohjuksia Israeliin, missä ohjuspuolustus ne tuhosi.

Koska Israel pitää Irania vastuussa liittolaisensa huthien toimista, Israelin huomio on tiiviisti Iranissa, kun se paraikaa käy Yhdysvaltojen johdolla ydinvalvontaneuvotteluja. Israel on tarkoin seurannut niistä julkisuuteen tulleita tietoja, kun se vastustaa minkä tahansa sopimuksen syntymistä, jos se jättäisi Iraniin rikastettua uraania.

Viime viikolla ilmeni, että Israel olisi aikeissa iskeä Iranin ydinlaitoksiin jopa kesken neuvottelujen, koska se ei luottaisi Yhdysvaltojen neuvottelemaan kansainväliseen valvontasopimukseen. Presidentti Donald Trump totesi viimeksi käydyn neuvottelukierroksen kuitenkin lupaavan hyvää.

Israelissa kuitenkin ihmetellään mikä se olisi, kun Yhdysvaltojen lailla Israel kieltää Iranilta ydinaseen ja kun Iranin johto sen torjuu. Israel on joka tapauksessa antanut ymmärtää, että se iskisi jos neuvottelut epäonnistuisivat. Myös Yhdysvallat uskoo näin lopulta käyvän.

Suhtautuminen Iranin noudattamiin sopimuksiin jakaa kuitenkin liittolaiset Israelin ja Yhdysvallat, mistä kertoo Netanjahun ja Trumpin viime viikolla käymä kiivaaksi kuvattu puhelinkeskustelu.

Mutta myös Yhdysvaltain läntiset liittolaiset, kuten Iso Britannia, Ranska ja Saksa ovat huomauttaneet presidentti Trumpille epäilevänsä Iranin vilpittömyyttä päätyä sopimukseen, kun sen uskotaan viivyttelevän valvontasopimuksen syntymistä lykätäkseen niskassaan olevien kansainvälisten lisäpakotteiden voimaanastumista syksyllä. Sen varalta Iran on viime aikoina tiivistänyt suhteitaan Venäjään, sen strategiseen liittolaiseen.

Näiden uutistapahtumien varjossa Israel ja Hamas jatkoivat sovittelijoiden johdolla vaikeasti käytyjä neuvottelujaan Qatarissa, kunnes loppuviikolla niistä saatiin rohkaisevia uutisia. Nimittäin neuvotteluissa vetovastuussa ollut Yhdysvaltain Lähi-idän erikoislähettiläs Steve Witkoff kertoi antaneensa osapuolille tulitaukoehdotuksen, johon hän oli saanut varovaisen myönteiset vastaukset.

Ehdotuksen mukaan osapuolet suostuvat Gazassa 60 vuorokauden tulitaukoon, jonka aikana Israel humanitaaristen apukuljetusten helpottamiseksi suostuu siellä joukkojensa osittaiseen vetäytymiseen edellyttäen, että Hamas vapauttaa aluksi kymmenen elossa olevaa panttivankia sekä 18 vangin ruumiit. Israelin on määrä vapauttaa alun toistasataa vankiloissaan olevaa palestiinalaista.

Presidentti Trumpin tukema Witkoffin ehdotus ei kuitenkaan julista sodan päättyneeksi, vaan osapuolten on tulitauon päättymispäivään mennessä määrä sopia sen jatkamisen edellytyksistä. Esillä olevan ehdotuksen mukaan Israelille jää sopimuksen päättyessä kuitenkin oikeus jatkaa sotatoimiaan Gazassa.

Israelin hallituksen ministerivaliokunta sai viime torstaina käsiteltäväkseen kovan pähkinän, kun laitaoikeiston ministerien tiedettiin vastustavan hyökkäyksen keskeyttämistä. Netanjahu oli hallituksen kaatumisen uhalla sekä Trumpia kunnioittaen kuitenkin sitoutunut Yhdysvaltojen välitysesitykseen. Perjantaina Valkoinen talo vahvisti Israelin hyväksyneen ehdotuksen, mutta eri uutistoimistot kertoivat viikonvaihteessa Hamasin torjuneen sen.

Mutta onko Lähi-itä sittenkin nyt kulkemassa kohti rauhallisempia aikoja, kun muutoksia lupaavat virkistävät uudet tuulet puhaltavat alueen helteisen kesäsään yllä.

Nimittäin Israel ja naapurimaan Syyrian uusi hallinto ovat paraikaa syvällisissä keskusteluissa maiden raja-alueen rauhoittamisesta, jopa suhteiden normalisoimisesta. Onhan Syyria ollut Israelin itsenäistymisestä lähtien vuonna 1948 juutalaisvaltion perivihollinen, joka yhdessä arabiliittolaistensa kanssa on käynyt kolme merkittävää sotaa ja niiden seurauksena menettänyt itselleen strategisesti tärkeän Golanin ylänköalueen.

Joulukuussa tapahtuneen vallankumouksen jälkeinen Syyrian uusi johto suhtautuu nyt vakavasti Yhdysvaltojen kannustamaan suhteiden lähentymiseen Israelia kanssa. Se näkyy mm siinä, että uuden hallinnon joukkojen on kerrottu ahdistelevan maassa edellisen hallinnon suojeluksessa toimineita Iranin tukemia palestiinalaisia ääriliikkeitä sekä niiden johtajia, joista osan on kerrottu jo poistuneen maasta. Samalla suunnanmuutoksen uskotaan helpottavan Syyrian irtipääsyä kansainvälisistä pakotteista.

Ensi askeleita tuohon samaan suuntaan yritetään ottaa myös Israelin ja Syyrian naapurimaassa Libanonissa, missä eri palestiinalaisryhmien kerrotaan viime aikoina joutuneen ahtaalle, kun Jordanjoen länsirannalla palestiinalaishallintoaan pitävä presidentti Mahmud Abbas oli käynyt harvinaisella vierailulla.

Keskusteluissaan virkaveljensä presidentti Joseph Aoun kanssa Abbas oli neuvonut Libanonin viranomaisia, miten toimia maassa olevien aseistettujen palestiinalaisjärjestöjen suhteen.  Yhteisessä julkilauselmassa selvisi, että kaikki maassa olevat aseet aiotaan kerätä Libanonin viranomaisten haltuun eikä maassa saisi enää olla muita aseellisia joukkoja kuin Libanonin oma armeija.

Vahvistamattomien ranskalaistietojen mukaan Libanonin turvallisuusjoukot ovatkin jo aloittaneet aseiden takavarikot pääkaupungin Beirutin alueella olevissa palestiinalaisleireissä. Tehtävä ei ole helppo, sillä niissä vallitsee iranilaismielisten järjestöjen, kuten Hamasin ja Hizbollahin sekä niitä radikaalimpien palestiinalaisryhmien ylläpitämä itsehallinto.

Näillä toimilla osittain kristittyjen hallitsema Libanon näyttää nyt päättäneen irrottautua radikaali-islamilaisen Hizbollahin paljon kärsimystä aiheuttaneesta otteesta. Järjestö nauttii kuitenkin laajaa kannatusta maan köyhässä shiiamuslimien asuttamassa etelässä, mistä se saa kannatuksensa Libanonin parlamenttiin.

Syyrian ja Libanonin etsiessä uutta suuntaa, naapurissa Israelissa seurataan tarkoin, miten Turkki ja Persianlahden valtiot yhdessä presidentti Donald Trumpin myötävaikutuksella onnistuvat sitouttamaan nuo kaksi epävakautta alueelle kylväneitä naapuria, siis Libanonin ja Syyrian, kohti alueellista rauhaa.

Kummallekin maalle halutaan osoittaa tie rauhaan ja hyvinvointiin, mitä erityisesti aiemmin itsevaltaisesti johdettu Syyria ei vuosikymmeniin ollut kokenut. Libanonin ongelmana on ollut heikko ja eripurainen hallinto.

Mutta Israel ei ole vielä heittäytynyt näiden uusien strategisten virtausten vietäväksi, sillä Lähi-idässä on tyypillisesti vaikuttanut jonkun valtion tai johtajan tavoittelema hegemonia eli alueellinen ylivalta, mistä jatkossa olisi vain haittaa.

Sellaisena Israel näkee strategista asemaansa kohentelevan Turkin, joka Israelin lailla on asettunut valvomaan etujaan uudessa Syyriassa. Siinä on ehtinyt edelle Turkki, kun Syyrian uusi presidentti Ahmed al-Sharaa viime viikolla vieraili presidentti Recep Tayyip Erdoganin luona Istanbulissa.

Mutta näistä suhteista ei välttämättä muodostu uhkaa Israelille, jos Turkki pystyy pitämään Israelin päävihollisen eli Iranin poissa Syyrian näyttämöltä.

Gazan sodan seurauksena suhteet ovat Turkin kanssa kuitenkin entistä huonommat, vaikka Syyriasta on viime aikoina löytynyt yhteistä neuvoteltavaa. Sen tuloksena maat ovat sotilaallisten väärinkäsitysten välttämiseksi sopineet välilleen kulkevan kuuman puhelinlinjan avaamisesta.

Maiden edustajat olivat aiemmin keväällä myös tavanneet välittäjänä toimivassa Azerbadzanissa, koska jännitteet olivat kasvaneet presidentti Erdoganin ilmaistua tukensa Israeliin hyökänneelle Hamasille sekä muille Israelin vihollisille. Gazan sodan seurauksena Erdogan katkaisi myös maiden diplomaattisuhteet, mitä yhteinen liittolainen Yhdysvallat on julkisesti pahoitellut.

Syyrian ja Libanonin liikahtelut kohti Israelia ovat herättäneet arvailuja myös Irakin aikeista, joista viime viikkoina kantautunut tietoa. Nimittäin Persianlahden Arabiemiirikunnissa juuri vieraillut Israelin druusitaustainen entinen ministeri Ayoub Kara tapasi siellä valtuuskunnan Irakista, joka oli esittänyt yhteistyötä Israelin kanssa.

Kara ei esiintynyt Israelin virallisena edustajana eikä tapaamisen aikana esittänyt muita kuin omia näkemyksiään, mutta hän toi matkaltaan mielenkiintoista tietoa, kun ilmeni, että Irak pyrkii irrottautumaan naapurinsa Iranin vaikutusvallasta ja toivoo Israelin karkottavan maassa olevat iranilaisjoukot.

Kuunneltuaan irakilaisia Kara arvioi Israelilla olevan Lähi-idän arabimaissa luultua enemmän vetovoimaa, mikä johtuu mm maan korkean teknologian osaamisesta sekä kehittyneestä aseteollisuudesta, mitä hyödynnetään Israelin kanssa sovinnon tehneissä Persianlahden arabivaltioissa.

Karan mukaan irakilaiset toivoivat sovinnon vaikuttavan myös Yhdysvaltoihin, jolta haluavat turvatakuut Irania vastaan.

Mutta shiialaisenemmistöisellä Iraqilla on vielä pitkä matka Iranin kainalosta vapauteen sekä sovintoon Israelin kanssa.

Rohkaisevaa tietoa tuli myös asukasluvultaan maapallon suurimmasta muslimienemmistöisestä valtiosta, Aasian Indonesiasta, missä maan presidentti Prabowo Subianto sanoi maansa olevan valmis tunnustamaan diplomaattisesti Israelin edellyttäen, että Israel tunnustaisi Palestiinan valtion.

Henkilökohtaisena arviona näen, että käynnissä oleva keskustelu Palestiinan tunnustamisesta, myös meillä Suomessa, sivuuttaa tasapuolisuuden nimissä muslimivaltioilta edellytettävän Israelin tunnustamisen, koska ilman sitä en näe Lähi-idän rauhoittuvan.

Ja lopuksi: Viime viikolla vietettyä Jerusalem-päivää seuraa tänään ja huomenna vietettävä nk. viikkopyhä eli Shavuot, joka seitsemän viikkoa juutalaisen pääsiäisen eli Pesachin alkamisesta muistuttaa Tooran saamisesta Jumalalta Siinainvuorella. Shavuot on yksi juutalaisten kolmesta pyhiinvaellusjuhlapyhästä ja tunnetaan myös sadonkorjuujuhlana.

Seuraava Israel-viikkoraporttini tuleekin sitten paikan päältä Israelista.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR