Älä päästä kamelia telttaasi

”Mikä hätänä?” beduiini kysyi.

”Herra, täällä ulkona on tavattoman kylmä”, kameli vastasi. ””Olkaa niin ystävällinen, että sallitte minun pitää päätäni teltan sisäpuolella”, kameli aneli.

”Olkoon menneeksi”, beduiini vastasi.

Luvan saatuaan kameli työnsi koko päänsä liepeen alta telttaan.

Hetken päästä ulkona teltan vieressä seisova kameli sanoi: ”Kaulani on kovin arka kylmälle. Ei kai haitanne, vaikka pidän myös sitä täällä lämpimässä?”

Beduiini oli jo nukahtamaisillaan eikä jaksanut ruveta pikku asioista kiistelemään. Niinpä hän suostui ehdotukseen.

Kovin pitkään beduiini ei saanut nukkua, ennen kuin kameli jälleen herätti hänet ”On todella raskasta seistä ulkona”, kameli huokaisi. ”Asentoni on kamala, kun joudun kurkottamaan kaulaani telttakankaan alta sisälle. Saisinko laskeutua makuulle? Ja kai saan samalla työntää myös etujalkani lämpimään?” kameli aneli kohteliaasti.

Raskaasti huokaisten kesken unia herätetty beduiini suostui jälleen. Nyt kamelista oli teltan sisällä jo niin paljon, että beduiinin oli siirrettävä vuodettaan tehdäkseen tilaa sekä itselleen että kamelille.

Pienen hetken päästä kamelilla oli jälleen ehdotus: ”Kun niskani pitää teltan lievettä ylhäällä, sen reunoilta tulee sisälle kylmää ilmaa, ja me molemmat palelemme. Eikö olisi viisaampaa, että minä siirtyisin kokonaan teltan sisäpuolelle”, kameli ehdotti.

”Totta puhut”, huokasi unenpöpperöinen beduiini. ”Tule sisälle.” Ja niin kameli työntyi kokonaan telttaan

Nyt teltassa oli todella ahdasta. Sekä beduiini että kameli tunsivat olonsa perin epämukavaksi.

”Kyllä tämä teltta taitaa sittenkin olla liian pieni kahdelle”, kameli valitti. ”Kun sinä olet meistä pienempi, niin siirtyisitkö ulkopuolelle. Saisin silloin oikaistua itseni paremmin makuulle”, kameli sanoi ja tönäisi beduiinia kohti oviaukkoa. Ja ennen kuin beduiini ehti edes kunnolla herätä, hän huomasi seisovansa kylmästä hytisten autiomaan pimeydessä.

Sielujemme vihollinen on kameliakin taitavampi suostuttelija. Tämän voimme huomata jo ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannesta luvusta: ”Käärme oli kavalin kaikista eläimistä”. (1.Moos.3)

Saatana ilmoitti ajattelevansa vain Eevan ja Aatamin parasta. Määrätietoisesti, askel askeleelta se sai heidät epäilemään Jumalan sanoja. Sen jälkeen ei paljoa enää tarvittu, ennen kuin he lankesivat syntiin.

Ilmestyskirjan 12. luvun jakeessa 9 sielujemme vihollisesta käytetään useita nimiä. Samalla kerrotaan, mihin se kaikin keinoin pyrkii: ”Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä”.

Kun kala ui verkkoon, ensin sen pää koskettaa vain yhtä tai lankaa. Tällöin se voisi vielä pysähtymällä ja peruuttamalla säilyttää vapautensa.  Ellei se niin tee vaan alkaa taistella lankoja vastaan, verkko kietoutuu yhä lujemmin sen ympärille. Viimein jopa verkon nostajan on suuri työ saada kala irrotetuksi.

Varoitettaessa synnin vaarallisuudesta Heprealaiskirjeessä käytetään juuri sanaa kietoutua. (Hepr.12:1)

Moni ajattelee, että pitäähän kaikkea kokeilla. Ei kai yksi kerta ole vaarallista. Todellisuudessa synnin kanssa leikittelevä on nopeasti kuin alkoholisti. Itseään ja muita pettäen hän vakuuttaa voivansa koska tahansa lopettaa. Totuus on kuitenkin toisenlainen, eli kuten Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.” (Joh.8:34)

Ei siis kannata suostua Paholaisen ehdotuksiin saada työntää vain ”vähän päätään ” sisälle elämäämme. Ja vaikka ”se vanha kelmi” olisi jo onnistunut hivuttamaan elämääsi päänsä lisäksi paljon muutakin, niin tilanteesi ei suinkaan ole toivoton. Huomatessasi, etteivät omat voimasi riitä, saat turvautua 24/7 päivystävään Jumalan hätänumeroon 5051: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” (Psalmi 50:15)

Siunausta, iloa ja vakaita askeleita elämääsi, rakas ystäväni!