Odotti autoa, saikin Raamatun

Viimein tuli valmistumispäivä.  Isä kutsui nuorukaisen työhuoneeseensa. Hän onnitteli lämpimästi poikaansa ja kertoi, miten ylpeä hän on pojastaan ja tämän saavutuksesta. Poika kuunteli hieman malttamattomana isänsä puhetta. Hän oletti isän antavan puheensa lopuksi hänelle kovasti odottamansa auton avaimet.

Toisin kävi. Puheensa jälkeen isä ojensikin pojalleen punaisella silkkinauhalla sidotun kauniin paketin.  Läpinäkyvän kääreen läpi poika havaitsi, että paketissa oli nahkakantinen ja kultareunainen Raamattu. Sen kanteen oli kultakirjaimin painettu pojan nimi.

Nuorukaisen pettymys oli valtava. Hän ei kyennyt hillitsemään itseään. Vihaisena hän tiuskaisi isälleen: ”Sinulla on rahaa ja omaisuutta valtavasti. Vaikka hyvin tiesit, miten kovasti olen odottanut omaa autoa, sinä annat minulle valmistumislahjaksi vain Raamatun!” Tämän sanottuaan poika paiskasi saamansa paketin isänsä työpöydälle ja ryntäsi ovet paukkuen ulos talosta.

Vuodet kuluivat. Nuorukainen oli isänsä järjestämästä pettymyksestä niin katkera, ettei pitänyt häneen minkäänlaista yhteyttä. Hän keskittyi työelämään ja eteni nopeasti urallaan. Vuosien myötä nuorukaisesta kasvoi aikuinen mies, jolla oli oma koti ja perhe.

Eräänä päivänä mies sai pysäyttävän viestin. Hänen vanha isänsä oli kuollut. Käytännön asioiden hoitamiseksi miehen oli mentävä taloon, jossa hän ei ollut valmistumisjuhlansa jälkeen kertaakaan käynyt. Selvitellessään isänsä työpöydän laatikoissa olevia papereita mies löysi isänsä lahjoittaman Raamatun. Se oli yhä avaamattomana lahjapaketissa.

Vapisevin käsin mies avasi paketin ja otti Raamatun käteensä. Kyyneleet poskilla valuen hän ryhtyi selailemaan sen sivuja. Niin tehdessään mies huomasi isänsä alleviivanneen Matteuksen evankeliumin 7. luvun 11. jakeen:

”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Matt.7.11)

Samassa Raamatun takakannen välistä putosi lattialle auton avaimet. Niiden mukana oli lappu. Siihen oli merkitty hänen nimensä, valmistumisen päivämäärä sekä autoliikkeen nimi. Mies huomasi, että se oli juuri sama liike, jossa hän oli nuorukaisena käynyt ihailemassa toivomaansa autoa. Lapussa oli myös kuva samasta autosta. Kuvan alla oli suurin kirjaimin teksti: KOKONAAN MAKSETTU.

Jos tätä aikaa, jota me elämme, olisi kuvattava muutamalla sanalla, niin yksi sanoista olisi varmasti KIIRE. Toinen olisi MALTTAMATTOMUUS.  Meillä on niin kiire perille, ettemme malta nauttia matkasta. Me on niin kiireesti saada monenlaiset hankkeemme harjakorkeuteen, ettemme malta luoda niille kestävää perustusta.

Kiireen ja mielitekojemme keskellä jäävät helposti huomaamatta ne monet lahjat, joita rakastava taivaallinen Isämme on meille jo antanut. Matteuksen evankeliumin 6. luvun jakeessa 33 Jeesus kertoo asioiden oikean tärkeysjärjestyksen:

”Etsikää yli kaiken Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä annetaan teille.” (Matt.6:33 JKR)

Tuo lyhyt lause sisältää valtavan viisauden. Se laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Sen noudattaminen lopettaa turhan hoppuilun. Tuo Jeesuksen Vuorisaarnaan sisältyvä lause on pannut minut miettimään, mikä minun elämässäni on loppujen lopuksi tärkeää. Jeesuksen sanoja sulatellessani olen herännyt vähä vähältä huomaamaan, että monet haaveeni ja mielitekoni ovat turhia. Ne ovat sitä, mistä apostoli Johannes varoittaa 1. kirjeensä 2. luvun jakeessa 16:

”Kaikki, mikä on maailmassa, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Maailma katoaa himoineen, mutta Jumalan tahdon noudattaja pysyy iäti.” (1.Joh. 2:16-17 JKR)

Siunausta ja kiireetöntä Jumalan rauhaa päivääsi, ystäväni!