Jumalan rakkaus edellyttää myös Jumalan vihan

Sitä pidetään lakihenkisenä. Ankarana. Vanhanaikaisena. Taakoittavana. Yritän tällä kertaa kuitenkin tuoda esiin aiheen välttämättömyyden ja hyvyyden. Jumalan rakkautta kun ei voi olla olemassa ilman Jumalan vihaa. Saattaa aluksi vaikuttaa oudolta, mutta ajatellaanpa asiaa tarkemmin.

Jumala on rakkaus – Mitä se tarkoittaa?

Raamatun mukaan Jumala on rakkaus (1.Joh.4:8). Tuo lause kuitenkin tulkitaan valitettavan usein hullunkurisella tavalla: Raamatun Jumala on VAIN rakkaus. Ainoastaan rakkaus. Ainoastaan rakastava. Ainoastaan kannustava. Ainoastaan päätä silittelevä. Ainoastaan Jumala, joka parantaa kaikki sairaudet, antaa elämään vain iloa ja joka kerta toisensa jälkeen pelastaa minut itse aiheuttamastani pälkähästä. Kuulostaako tutulta? Monelle meistä houkuttelevalta ainakin. Siksi moni asian haluaakin ymmärtää noin. Jumala on kuin rohkaiseva terapeutti. Hän ei arvostele. Hän ei tuomitse. Hän ei rajoita ihmistä eikä varsinkaan pahoita hänen mieltään missään tilanteessa. Ei vahingossakaan. Onhan Hän rakastava ja hienotunteinen.

Jumalan viha kuuluu Jumalan rakkauteen

Jos olet tuota mieltä, niin mihin unohdat Jumalan pyhyyden? Samalla, kun Jumala on rakkaus, Jumala on myös Pyhä. Jumalan pyhyys puolestaan edellyttää Jumalan vihan kaikkea epäpyhää ja syntiä kohtaan. Siksi Jumalan rakkautta ei voi irrottaa Jumalan vihasta. Saatat kysyä, että miten niin? Ajatellaanpa taas pidemmälle. Eikö rakkauteen kuulu rakkauden kohteen suojeleminen kaikelta pahalta?

Olisiko rakkautta, jos Jumala näkisi lapsensa kulkevan kohti väkivaltaista ryhmää ja huutaisi taivaasta heille Hakatkaa vaan hänet, en minä siitä suutu enkä pahastu. Tämä voi kuulostaa täysin absurdilta ja älyttömältä esimerkiltä, mutta siinä on pointti. Olisiko Jumala rakastava Jumala, jos Jumala ei koskaan rankaisisi pahasta? Jos Hän ei koskaan paljastaisi pahaa? Jos Hän ei koskaan vihastuisi siitä tuhosta, mitä ihminen saa aikaan?

Terroristit raiskaavat nuoria naisia, tappavat viattomia, viiltävät raskaana olevilta naisilta vatsan auki. Sanoisiko Jumala tuossakin tilanteessa Jatka vaan! Hyvin menee! Kyllä minun rakkauteni sinut vielä muuttaa. Ei hätää. Mikä oksettava irvikuva Jumalasta. Jumala itse on asettanut esivallan – polisiin, armeijan ja lainsäädännön, koska Hän vihaa pahuuden aiheuttamia tuhoja ja haluaa varjella ihmiskunnan siltä.

Rakastavan Jumalan täytyy vihata pahuutta

Usein hyvän Jumalan olemassaoloa pyritään nimenomaan kiistämään sillä, että Jumala ei puuttunut esimerkiksi natsisaksan aikaisiin juutalaisvainoihin. Moni tuntuu siis sisimmässään kuitenkin ymmärtävän, että jos Jumala todella rakastaa ihmistä, Hänen tulee samalla vihata niitä asioita, jotka tuhoavat ihmistä. Siis pahuutta ja syntiä. Tämän  seikan meidän länsimaalainen nautintokeskeinen kulttuurimme tuntuu kovin usein unohtavan tarjoamalla tilalle kesytetyn Jumalkuvan. Liian helposti takaraivoon saattaa muodostua käsitys Jumalasta, joka katsoo yhtä sun toista asiaa sormien läpi, koska Hän vain haluaa kannustaa. Kenenkään mieltä ei saa pahoittaa.

Asia on kuitenkin päinvastoin!

KOSKA Jumala rakastaa minua, Hän vihaa sitä pahuutta, joka uhkaa minua minun sisimmästäni nousevien synnillisten ajatuksien tai synnillisen käytöksen kautta tai minun ulkopuoleltani tulevien haasteiden kautta, kun kärsin toisten tekemistä synneistä. Jumalan rakkaus siis pitää sisällään Jumalan vihan kaikkea sitä kohtaan, joka uhkaa tuhota minut. Vaikka Jumala rakastaa minua ihmisenä, Hän vihaa sellaisia valintojani, jotka ovat hänen tahtoaan vastaan. Ei hänellä ole kaksoisstandardeja.

Jumala vihaa pahuutta meidän parhaaksemme

Kyllä, uskova on vapautettu synnin kadotustuomiosta, mutta ei sen ajallisesta tuhovallasta. Synti on synti uskovallekin. Se tuhoaa. Minua ja läheisiäni. Siksi Jumala haluaa pyhittää omiaan, saada meissä aikaan muutosta, jotta synnin ote alkaisi kirvota elämässämme. Jumala vihaa syntiä meidän parhaaksemme. Hän varoittaa siitä meitä meidän parhaaksemme. Hän haluaa puhdistaa meidät siltä meidän parhaaksemme. Hän haluaa varjella meidät siltä meidän parhaaksemme. Ja Hän myös antaa meidän korjata sen karvaat hedelmät meidän parhaaksemme, jotta tekisimme parannuksen siltä osin, kun elämämme ei ole kohdallaan. Mutta kuinka tämä voi tapahtua, jos siitä ei koskaan saa puhua? Tai jos se aina tulkitaan mielenpahoittamiseksi? Lakihenkisyydeksi. Vanhanaikaisuudeksi.

Jumalan rakastaminen ja pahuuden vihaaminen kuuluvat yhteen

Psalmien kirjoittaja kiteyttää osuvasti rakkauden ja vihan suhteen: Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa (Ps.97:10). Psalmien kirjoittaja yhdistää siis Jumalan rakastamisen ja pahuuden vihaamisen. Psalmien kirjoittaja ei kuitenkaan kehota vihaamaan ihmistä, vaan pahuutta. Ihminen, joka todella rakastaa Pyhää Jumalaa, vihaa ja vastustaa syntiä. Hän ei halua katsella sitä sormien läpi tai etsiä Jumalan väärinymmärretystä ”rakkaudesta” peitettä ja lupaa Jumalan Sanan vastaisille valinnoille.

Liian usein ajattelemme, että jos jokin asia tuntuu minusta pahalta tai kurjalta, se on minulle haitaksi ja sitä tulee välttää. Jumalan rakkaudellisen nuhtelun tarkoitus on kuitenkin vapauttaa, pelastaa, puhdistaa minun elämäni ja myös sitä kautta vaikuttaa positiivisesti toisten ihmisten elämään. Jumalan rajat suojelevat minua ja läheisiäni. Jos en ole valmis hyväksymään Jumalan pyhyyttä ja Hänen vihaansa syntiä kohtaan, en rakasta aidosti Jumalaa enkä salli Jumalan rakkauden todella toimia. Jumalan rakkaus sisältää vihan syntiä kohtaan. Viha syntiä kohtaan on suojelevaa. Se on rakkaudellista. Ilman vihaa syntiä kohtaan, Jumala ei olisi rakastava, vaan välinpitämätön.

Paavali jatkaa Roomalaiskirjeessä: Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni (Room.12:9). Kammokaa pahaa. Kammokaa. Ja Riippukaa hyvässä kiinni. BibleHub toteaa jakeesta seuraavalla tavalla: Uskovia kutsutaan vastustamaan voimakkaasti pahaa. Tähän kuuluu synnin ja sen tuhoisan luonteen tunnistaminen ja aktiivinen kääntyminen pois siitä.

Ymmärrän, jos tämä tuntuu liian ankaralta. Ymmärrän hyvin, jos jollakin nousee menneisyyden kauhut ja kipeät tunteet nyt pintaan. Lue silti eteenpäin. Mielestäni menneinä vuosikymmeninä haasteena ei ollut niinkään se, että julistettiin synti synniksi, vaan se, että ei tarjottu oikeaa työkalua sitä vastaan. Liian moni ihminen koki alamittaisuutta ja lopulta oli helpompaa laimentaa julistusta, jotta ei aiheutettaisi ihmisille traumoja enempää. Tavoite olikin varmasti hyvä ja oikea, mutta oliko valittu ratkaisukeino hyvä ja oikea? Liian usein mentiin toiseen ääripäähän, jossa kaikki on aina hyvin ja mukavasti. Jumala on kuin psyykkinen tsemppari ja kirittäjä. Pyhyydestä ei tietoakaan.

Synti säilyy ennallaan ja Jumalan viha sitä kohtaan

Ei Jumala kuitenkaan ole laimentanut Sanaansa. Kyllä synti on synti uskovaisellekin. Meillä tulee olla rohkeutta ja kyvykkyyttä kohdata syntisyytemme ja oppia jopa vihaamaan sitä elämässämme. Kuinka me voimme sitten kestää tilanteen, jossa Jumalan Sanan syyttävä sormi osoittaa, että kaikki ei elämässämme ole kohdallaan? Pitääkö alkaa pingotettu ilme kasvoilla teeskentelemään pyhempää kuin olen? Vajota maan alle musertavan syyllisyyden alla? Opetella näyttelemään, jotta uskaltaa astua seurakuntaan? Ei tietenkään.

Kun muistan, että Jumala haluaa osoittaa Sanansa kautta minun elämästäni myös niitä asioita, jotka eivät ole kunnossa – nimenomaan siitä syystä, että Hän aidosti rakastaa minua – opin ymmärtämään paremmin, että sisimpäni muutos saa alkunsa Hänestä. Hänen rakkaudellisesta Sanastaan, Hänen rakkaudellisesta motiivistaan suojella minut kaikelta, mikä minua tuhoaa. Hänen vihastaan syntiä ja pahuutta vastaan, joka pyrkii tuhoamaan minut.

Kun sallin Hänen nuhdella minua Sanansa kautta, sallin Hänen rakkautensa muuttaa minua. Jos loukkaantumisen pelossa pysyn loitommalla tai jätän välistä ne haastavat Raamatun paikat, tyydyn vähempään. Elämäni ei niissä kohden muutu Jumalan tahdon mukaiseksi.

Jumala rakastaa sinua enemmän kuin ymmärrätkään, siksi Hän myös vihaa syntiä ja pahuutta, koska se tuhoaa sinua. Hän haluaa sinulle hyvää ja juuri siksi Hän laittaa sinut kohtaamaan sinussa piilevän syntisyyden, jotta voisit muuttua. Saman Hän tekee minullekin. Kiitos siitä Hänelle. Armosta me olemme pelastetut ja Hänen armossaan me myös muutumme.