Kirkkoasiaa

– Miten totta ja ajankohtainen onkaan tämä kommentti. Löysin sen kirjasta ”Kirkon kriisi” s.55 , ja se on ..hetkinen.. Osmo Tiililän vuonna 1963 kirjoittama! Siis tämä sama ”uudistamispyrkimus” – tämä sama vanha kehno suuntaus on pelannut viimeiset 62 vuotta.

Ja näin se jatkui 30 vuotta myöhemmin:

”Kirkon tragedia on aina siinä, että se haalii johtajikseen ja opettajikseen epäuskoisia, jopa kääntymättömiä henkilöitä. Sen jälkeen ihmetellään galluppien keskellä, miten voi mennä näin heikosti.”

”Helsingin piispaehdokkaita haastateltaessa Kotimaa-lehti totesi suurella otsikolla etusivulla, ettei ole mahdollista löytää fundamentalistia piispaksi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ei ole varteenotettavaa ehdokasta, joka uskoisi Raamatun sanatarkan ilmoituksen olevan Jumalan sanaa. Kyllä olisi tarvetta jo panna maallikot töihin?! Voisi aivan surutta vaihtaa koko ykkösketjun, jos haluttaisiin kuunnella vielä Jumalan ääntä.”

– Tämän diagnoosin vanhan kehnon suuntauksesta kirjoitti evankelista Turkka Aaltonen ”Salattu Jumala” kirjassa v. 1992. s.55.

Meidän vuosituhannellamme:

”Uskonnon äidinkielen kielioppi – eli metateologia – tähdentää sitä, että uskonnon äidinkieltä puhuttaessa sanotaan aina yhdellä virkkeellä kaksi erilaista asiaa. Kun sanotaan, että Jeesus on Jumalan Poika, sanotaan kyllä, että Jeesus on Jumalan Poika, mutta samalla sanotaan ettei tarkoiteta sitä mitä sanotaan. Se joka ei kuule viimeksi mainittua ääneen lausumatonta lausetta, ymmärtää väärin koko viestin. Fundamentalismi, jota tahdon tässä kirjassa joka suunnasta hätyyttää,on sitä, että jälkimmäinen, siis ääneen sanomaton lause jätetään sanomatta, kun sanotaan, että Jeesus on Jumalan Poika. Kun minä sanon, että Jeesus on Jumalan Poika, ja fundamentalisti sanoo samat sanat, me sanomme eri asiat.”

– Voiko enää rehellisemmin valehdella!  Ote on Terho Pursiaisen kirjasta ”Jumala” v. 2004, s.15.

Jos Jumala olisi Kaikkivaltias, Hän olisi varmasti tiennyt etukäteen, miten monin tavoin ihminen voi väärin tulkita Hänen ilmoitustaan. Hän olisi sanonut ja sanellut selkeän yksiselitteisesti sanomansa, vieläpä valvonut Sanaansa.- Mielestäni juuri näin Hän on tehnytkin. – Mutta eikös vaan eräät silti vääntävät sen kiharalle…

Esim: ”Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”. Mutta: ’Useammaksi sukupuoleksi hän heidät loi, eikä edes luonut vaan antoi homman evoluution käsiin.’ – Näin joku lukee Raamattua.

Esim: ”Joka tulee minun tyköni, sitä minä en heitä pois.” Mutta: ’Jotka ei hyväksy naispappeutta, erotetaan seurakunnasta.’

Esim: ”Olkoon puheenne suolalla höystettyä.” Mutta: ’Lisää sokeria, suvaitsevaisuutta saarnoihin, vettäkin…’

Esim: ”Minun huoneeni on oleva rukoushuone.” Vaan eiku: ’Kirkon olis hyvä olla kuin kulttuuripalatsi, missä on useita harrastusmahdollisuuksia, sählystä nypläykseen ja joogasta kirjakerhoon, niin että kuka tahansa voi sinne tulla, ilman että tarvitsee pelätä kuulevansa synnistä – josta pitäisi rukoilla pois.’

”Parannusta on saarnattava, ei kulutuskäyttäytymistä.” Lohkaisi Luther, en muista missä.

Mitä tulee uusien pappien vihkimiseen:

”Tästä kaikesta selviää, että seurakunnalla on palvelijoidensa valitsemis- ja virkaanvihkimysoikeus. Jos siis piispat joko muuttuvat vääräoppisiksi tai jos he kieltäytyvät suorittamasta virkaanvihkimystä, seurakunnat ovat jumalallisen oikeuden perusteella velvolliset omia paimeniaan apuna käyttäen vihkimään virkaan paimenia ja seurakunnanpalvelijoita. Piispojen jumalattomuus ja hirmuvalta juuri aiheuttaa kirkollisen hajaannuksen ja erimielisyyden. Käskeehän Paavali pitämään kirottuina niitä piispoja, jotka opettavat ja puolustavat väärää oppia ja vääriä jumalanpalveluksia.”

– Tämä teksti löytyy Evankelis-luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoista ( s. 282 v. 1948) – Suomen piispat ovat siis toimineet Tunnustuskirjojen vastaisesti. m.o.t.

”Kristuksen kirkon rajoja ei ole piirretty seurakuntien tai kirkkokuntien välille, vaan kirkko sulkee sisäänsä Jumalan omia eri seurakunnista.” (Tarvainen s.62)

”Kirkko maan päällä on vehnän ja rikkaviljan sekoitus. Pelastus toteutuu vasta tuomiossa.” (Sama s.116)

”Kirkon tuntomerkkeinä ovat evankeliumin puhdas saarna ja sakramenttien oikea toimittaminen.” (Sama s.175)

”..kirkolla ei ole jumalallista valtaa päättää, mikä on Jumalan tahto. Kirkon vähimmäisvaatimus on yhteinen oppi sanasta ja sakramenteista. … Ei voida pitää oikeana, että kirkko periaatteen tasolla pysyy tunnustuksessaan mutta toimii kuitenkin toisin,” (Sama s.185)

”…kirkon ensisijainen tehtävä on hengellinen: julistaa Kristusta ja pelastusta. …Mikäli evankeliumi esitetään ainoastaan ihmisen elämänlaadun parantajana tai yhteisöllisenä ilosanomana ilman viittausta sovituksen välttämättömyyteen, se menettää voimansa.” (Sama s.204)

Kun minä sanon jumalattomalle, että hänen on kuoltava, asetan sinut vastuuseen hänestä. Ellet sinä puhu hänelle, ellet varoita häntä hänen jumalattomuudestaan pelastaaksesi hänet, hän kuolee syntiensä tähden – ja hänen kuolemastaan minä vaadin tilille sinut. Hes. 3:18.

Kirkon tehtävä: – avustusjärjestö vai pelastusjärjestö?

Kuvitellaan tilanne, jossa uimataidoton henkilö on veden varassa. Pelastaja heittää hänelle pelastusrenkaan, avustaja taas villasukat.

Uimataidottomia hengellisessä mielessä oomme kaikki. Sillä synnistä ja kadotuksesta pystyy meidät pelastamaan vain Herra Jeesus Kristus.

_

Lähteitä:

Evankelis-luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat Helsinki 1948. (tai Jyväskylä 1990)

Juhana Tarvainen: Murtunut Kristuksen ruumis, Sley-media Oy, Hki 2025, ISBN: 978-952-7428-35-1