Mikko K. Heikkilä: Sananvapaus on kansanvallan korkein oikeus, elämä ihmisyksilön

Raamattu poistui Suomen oikeussaleista todistajanvalan vannoneiden todistajien kädenalustan asemasta joulukuussa 2015, mutta palasi maamme oikeussaleihin jo tammikuusta 2022 alkaen, nyt epäsuorasti vastaajan eli perinteisesti ilmaisten syytetyn roolissa. Varsinainen vastaaja, kansanedustaja Päivi Räsänen, ei olisi joutunut vastaajan roolissa oikeussaliin astumaan, vaikka hän olisikin kirjoituksissaan siteerannut samoja Raamatun kohtia, mikäli hän niiden yhteydessä olisi yleismuodikkaasti ja aikamme henkeä kumartaen sanoutunut irti Raamatun sisällöstä. Aiempi auktoriteetti Raamattu siis teki vastaajasta vastaajan ja eräänlaisen Raamatun puolustusasianajajan. O tempora, o mores et Sic transit gloria mundi. Niin nopea voi kulttuurivallankumous yhteiskunnan huipulla olla, jos kohta toki ihmiskunnan historia tuntee vieläkin nopeampia ja hurjempia maailmankatsomuksellisia käännöksiä, esimerkkeinä Venäjä vuosina 1917 ja 1918 sekä Ranska 1700-luvun lopussa. Molemmilla kumouksilla on muuten vahva aatehistoriallinen yhteys raamattukäräjiin.

Tässä ajassa Raamattu on altis vihalle, koska sen edustama ihmis- ja totuuskäsitys ei ole ihmisyksilöiden vapaata itsetoteutusta korostavassa ajassamme muodikas. Raamattu kun kieltää ja käskee. Se ei hyväksy nykyajan ihannoimaa nautintoihin ja mielihaluihin perustuvaa vapaata itsetoteutusta, vaan vaatii ihmisiltä moraalista selkärankaa. Sellainen vaatimus ottaa monia nykyihmisiä päähän. Silti Raamatussa piisaa viisautta. Raamattu kyllä kieltää monenlaista, mutta tekee sen syystä. Jos nimittäin kaikki täysin tasa-arvoisesti toteuttaisivat itseään täysin vapaasti, järjestäytynyt yhteiskunta romahtaisi ja tilalle tulisi anarkia, jossa vallitsisi kaikkein vahvimman valta. Samalla romahtaisivat ihmisoikeudet. Tämä ystävällisesti tiedoksi.

Koska tätä ei julkisuudessa juurikaan näe eikä kuule, todettakoon myös, että käskyillään Heprealainen Raamattu suojelee ja ylläpitää elämää, sekä ihmisyksilön että ihmissuvun elämää, kun se esimerkiksi käskee pesemään kädet ennen ruokailua, valmistamaan ruuan puhtaissa astioissa, ilmoittaa, että tarttuvaa tautia sairastavat ja tartuntataudille altistuneet pitää eristää muusta yhteisöstä määräajaksi, että kuolleisiin eläimiin ei saa koskea ja että ulostaa ei saa miten ja mihin tahansa. Se, että seksin Raamatun mukaan tulisi tapahtua yhden miehen ja yhden naisen välisessä pysyvässä parisuhteessa, johtuu siitä, että siten toimimalla ihmissuku jatkuu mutta sukupuolitaudit pysyvät kurissa. Ennen 1970-luvulla kehitettyä keinohedelmöitystä miehen ja naisen vaginaalinen yhdyntä oli ainoa suvunjatkamiskeino. Paljon parjatussa heteronormatiivisuudessa ei entisaikoina ollut kyse mistään sanotaan sortavasta patriarkaalisesta rakenteesta, vaan biologisten faktojen asettamista rajoitteista vaarin ottamisesta.

Raamattu myös itse kertoo, miksi siinä kielletään asioita: jotta ihmiset eläisivät vanhoiksi, menestyisivät elämässään ja jotta heidän sukunsa ei sammuisi. Raamatunkirjoittajat siis tiedostivat asiantilan, esimerkiksi näin: ”Noudattakaa hänen [= Jumalan] lakejaan ja käskyjään, jotka minä [= Mooses] teille tänään annan, että te ja teidän jälkeläisenne menestyisitte ja saisitte elää vanhoiksi […]” (5. Moos. 4:40; KR92). Raamatussa on viisauspuhetta.

Miksi sitten nykyään ei enää tarvitse olla niin tarkkana kuin Raamatun kirjoittamisen aikoina? Koska meillä nykyään on esimerkiksi rokotukset, antibiootit, tehohoito, hormonaalinen ehkäisy ja keinohedelmöitys. Entä mikä ne on tuottanut? Vastaus: läntisen kristikunnan alueella jumalankuvallisen ihmis- ja realistisen totuuskäsityksen pohjalta kehittynyt moderni tiede. Luomakunnan luonnetta ja toimintaa nöyrästi vain Jumalan kunniaksi (soli Deo gratia/ad maiorem gloriam Dei) tutkimaan lähteneiden modernin tieteen pioneerien ansiosta me nykyihmiset seisomme jättiläisten harteilla, kuten sanonta kuuluu. Klassinen totuuspyrkimyksellinen kreikkalais-juutalais-kristillinen tiedekäsitys on tuonut aineellisen edistyksen. Nykyään kuitenkin asiantilan miellyttävyys tai epämiellyttävyys määrittää liian usein myös sen totuusarvon, vaikka kyse on kahdesta aivan eri asiasta. Totuuden mahdollinen epämiellyttävyys ei muuta totuutta valheeksi eikä valheen mahdollinen miellyttävyys tee valheesta totuutta. Nykyään yleinen, häilyvän tai suorastaan totuudettoman postmodernin totuuskäsityksen edistämä aktivismitiede ei olisi tuottanut totuuspyrkimyksellisen tieteen tuomaa edistystä. Ja tasokas tiede on muuten kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa näyttö ratkaisee, eivät mielihalut.

Tänä postmodernina aikana, jona väitteen miellyttävyys usein, vaikkakin perustavanlaatuisen virheellisesti, määrittää myös sen totuusarvon, rikoslain sotarikoslukuun kuuluva kiihottamispykälä tarjoaa vallanpitäjille lawfare-instrumentin. Pykälän tarkoitus lienee hyvä ja aiheellinen, mutta kaikki hyvät aikeet eivät johda hyvään lopputulokseen. Häilyvän todellisuuskäsityksen johdosta tunteita ja arvoja vahvasti korostava nykyaika algoritmeineen heimouttaa ihmisiä toisiinsa vihamielisesti suhtautuviin heimoihin. Kiihottamispykälän postmodernin löperö muotoilu mahdollistaa kulloisiltakin vallankahvassa olevilta tahoilta varsin vähästä kiihottumisen, jos sanoma ei heitä miellytä. Ja kumpi ylipäätään oikeasti tarvitsee enemmän lain suojaa, yksi ihmisyksilö vai sanotaan suurkaupungillinen ihmisyksilöitä? Kysynpä vain.

Ihmisen arvo puolestaan ei perustu ihmisen tekoihin vaan ihmisyyteen. Ihmisarvo perustuu siihen, että jokainen ihminen on ihminen. Siksi jokaisen ihmisen arvo on yhtä suuri. Jos ihmisen arvo perustuisi hänen tekoihinsa eikä ihmisyyteensä ja kaikkien ihmisten arvon tulisi tasa-arvoaatteen mukaisesti kuitenkin olla yhtä suuri, silloin kaikkien tekojenkin olisi oltava yhtä arvokkaita, mikä johtaisi järjestäytyneen yhteiskunnan romahtamiseen, mikä puolestaan hävittäisi yhteiskunnasta sekä tasa- että ihmisarvon.

Sitten hieman synnistä, kielitieteellisesti. Suomen kielen sanan synti arkikielinen merkitys on liudentuneempi kuin sanan alkuperäisen, kristinopin ytimeen kuuluvan uskonnollisen käsitteen merkitys: Yleisradio lähettää kansalaisten verorahoilla sekä Synnin että Kaikki synnit, populaari laulu kutsuu kaikkia kuulijoitaan Syntisten pöytään ja ruoka voi olla syntisen hyvää, seksistä puhumattakaan. Käykö noista kutsu käräjille? Kyllä noistakin jotkut loukkaantuvat. Ja sanoipa kuka tahansa mitä tahansa, tai jätti sanomatta, aina joku tykkää huonoa, jos vain yleisönä oleva ihmisjoukko on riittävän suuri. Kerronpa vielä, että lapsuuteni ajan Nalle Puh -lastensatulehden erään numeron sisäkannessa koulupoika Risto Reipas kertoi, että Puolen hehtaarin metsän arvostetuin henkilö, vanha pöllö, yrittää oppia pyöräilemään, koska on kuulemma synti ja häpeä, ettei hän omaa taitoa, jonka jo lapsetkin omaavat.

Entä miksi sitten sananvapaus on niin tärkeä asiantila? Koska sananvapaudeksi kutsuttu oikeus seuraamuksitta niin kehua kuin kritisoida lähtökohtaisesti mitä tahansa aiheesta ja asiapohjalta on demokratian eli kansanvallan toteutumisen edellytys ja paras tae totalitarismia vastaan. Millekään aatteelle kannattajineen ei saa antaa täyttä ”diplomaattista koskemattomuutta”, sillä pahuuteen taipuvainen ihmisluonto on sukupolvesta toiseen sellainen, että se käyttää moista sille suotua suurta valtaa toisten ihmisten vahingoksi. Kaikkien suurta valtaa hamuavien aatteiden haaveena on kriminalisoida kritisoimisensa. Siksi liberaalissa demokratiassa keneltäkään ei saa edellyttää tapauksesta riippuen joko sataprosenttista tukea tai sataprosenttista torjuntaa lähtökohtaisesti millekään aatteelle. Ihmisyksilöitä ei pidä kohdella liian ankarasti.

Kunnioittavasti

dosentti Mikko K. Heikkilä
Sanan- ja uskonnonvapaus ry:n hallituksen varapuheenjohtaja