Rony Smolar – Israel-uutisviikko 15.12.2025

Israel-uutisviikkojakso ei tapahtumillaan yllättänyt, kun päähuomio uutisissa odotetusti oli pääministeri Benjamin Netanjahun Israelin presidentiltä pyytämässä armahduskäsittelyssä.

Se avasi melkoisen poliittisen mielipideryöpyn, millä yritettiin vaikuttaa presidentti Isaac Herzogiin, jonka syliin tipahti tämä poikkeuksellinen pyyntö, joka voi tuoda mukanaan merkittäviä seurauksia, kuten Netanjahun pitkän poliittisen uran päättymisen. Lehdistö on jatkanut asian käsittelyä eri näkökulmista ja haastatellut oikeusoppineita mutta myös poliitikot ovat saaneet mielipiteensä julki.

Kokeneimmat ja tunnetuimmat poliitikot ovat vedonneet presidenttiin toteamalla, ettei armahdusta voisi myöntää, koska korruptiosyytteistä oikeudessa vastaavaa Netanjahua ei ole vielä tuomittu. Opposition mielestä Netanjahun tulisikin ensin tunnustaa syyllisyytensä ennen kuin hän voisi hakea armahdusta tai vaihtoehtoisesti vetäytyä politiikasta.

Viime viikon mielipidekyselyn mukaan enemmistö israelilaisista vastustaa armahduksen myöntämistä, ellei Netanjahu ensin suostu myöntämään syyllisyyttään.

Oppositiosta on myös ohjeistettu presidenttiä armahtamaan Netanjahun vain siinä tapauksessa, että hän suostuu vetäytymään politiikasta. Monien mielestä hän on jo liian pitkään, eli yli kaksi vuosikymmentä, johtanut maata, mikä ei aina ole ollut hyväksi Israelin demokratialle, kun korruptio ja jopa diktatuuria muistuttavan ylimielisyyden on nähty välillä saaneen politiikasta yliotteen.

Tuosta esimerkkinä on terroristijärjestön Hamasin yllätyshyökkäys lokakuussa kaksi vuotta sitten, jolloin Israelissa päähuomio oli Netanjahun hallituksen kiivaasti ajamassa ja israelilaisia suuresti jakaneessa oikeuslaitosuudistuksessa. Tuon hyökkäyksen seurauksena Netanjahua ja hänen hallintoaan yhdessä armeijan silloisen johdon kanssa on nyt vaadittu tilille puolueettoman tutkimuskomission eteen.

Siihen Netanjahu ei ainakaan toistaiseksi ole suostunut, vaan on suunnitellut hallituksen oman tutkimuskomission kokoamista, jonka johtoon hän itse asettuisi, mikä jo itsessään nähdään poliittisena korruptiona ja siten myös vastuun pakenemisena tuona kohtalokkaana lokakuun 7.

Armahdusasiaa käsittelevä presidentti Herzog on hillinnyt julkista keskustelua ilmoittamalla kuulevansa oikeusviranomaisten mielipiteitä ennen kuin tekisi päätöksensä. Ratkaisuun vaikuttanee myös presidentti Donald Trump, joka julkisesti ja kirjallisesti oli asettunut tukemaan ystäväänsä Netanjahua, jonka hän on tämän kuun lopulla kutsunut klubilleen Floridaan. Se olisi viides kerta, kun Netanjahu vajaan vuoden sisällä vierailee Trumpin luona.

Netanjahun armahdusvetoomuksen takana on ollut juuri Trump, joka on painottanut turvallisuushuoliensa kanssa kamppailevan Israelin tarvitsevan pääministeriään muualla kuin oikeussalissa. Tähän on myös Netanjahu itse vedonnut, sillä kahtena, jopa kolmena päivänä viikossa oikeussalissa vietetty aika nähdään vaarantavan maalle tärkeätä poliittista ja turvallisuusstrategista seurantaa sekä päätöksentekoa.

Siksi Netanjahu on todennut oikeudenkäynnin päättämisen edistävän kansallista sovintoa, mitä Israel kipeästi tarvitsee. Mutta yhteiskunnan läpipolitisoitumisen seurauksena israelilaiset eivät hänen vilpittömyyttään oikein tahdo uskoa.

Netanjahun viikon matka presidentti Trumpin luo Floridaan tulee ajankohtana, jolloin Gazan rauhoittamissuunnitelma on tulossa toiseen vaiheeseen, mitä presidentti Trump kärsimättömänä on edellyttänyt. Sen on lähinnä estänyt Gazan vankeudessa menehtyneiden israelilaisten panttivankien toivottua hitaampi paikantaminen ja palauttaminen.

Tällä hetkellä yhden jäänteet ovat yhä palauttamatta ja siksi Israel ei suostu etenemään sopimuksessa ennen kuin viimeinen 250:stä panttivangista on palautettu. Israel on omalta osaltaan noudattanut rauhanprosessia vapauttamalla vastavuoroisesti lähes 2000 palestiinalaisvankia.

Vaikka Israelissa toivotaan jo irrottautumista tuosta pitkästä ja kansaa raskaasti kuluttaneesta sodasta, viimeisen panttivangin palauttamisesta vallitsee laaja yksimielisyys.

Israelin ja Hamasin syytellessä tulitauon rikkomisesta toisiaan rauhansuunnitelman ensimmäinen vaihe on pitkällä yliajalla, mikä on lykännyt neuvotteluja suunnitelman toisesta vaiheesta. Siksi presidentti Trump on kovistellut sekä Israelia että arabimaita Gazaan suunniteltujen monikansallisten vakautusjoukkojen kokoamiseksi.

Joukkojen tehtäväksi on sovittu Gazan demilitarisoinnin toteuttaminen ja sen valvominen mm riisumalla alueella toimivat joukot aseista. Sitä vastaan Israelin on määrä vetää Gazassa olevat joukkonsa keskimäärin parin kilometrin päähän rajoistaan.

Presidentti Trumpin tavoitteena oli joulua ennen julistaa Gazan prosessin toisen vaiheen alkaneeksi, mutta viimeisimpien tietojen mukaan se siirtyy tammikuun puolelle. Siihen hän tarvitsee Netanjahun yhteistyötä, sillä aseistautunut Hamas nähdään edelleen uhkana Israelille.

Edessä onkin kova pähkinä, kun Hamas ei suostu riisumaan aseensa israelilaisjoukkojen ollessa yhä Gazassa ja Israel taas pitää siellä joukkojaan, kunnes valvonta- ja vakautusjoukot ovat ryhtyneet suorittamaan tehtäväänsä.

Viiveestä välillä närkästyneen Trumpin odotetaan vuodenvaihteen jälkeen ottavan tiukemman otteen nimeään kantavan suunnitelman toteutuksesta, koska sopimuksen kolmas vaihe on tuolloin jo odottamassa. Se olisi iso loikka kohti rauhaa, sillä se käsittää Gazan tulevan hallinnon kokoamisen sekä tuhotun alueen jälleenrakentamisen aloittamisen.

Mutta tuon tavoitteen saavuttamisen ei tee helpommaksi se, että Trumpin suunnitelmaa tukevat arabimaat korostavat, että rauhantilan tulee johtaa Palestiinan valtion syntyyn, mitä poliittisen paineen alla oleva pääministeri Netanjahu sitkeästi vastustaa. Hän perustelee kantaansa näkemyksellään, että Palestiinan perustamisen lopullisena tavoitteena on maapallon ainoan juutalaisvaltion hävittäminen.

Trump pyrkii Lähi-idässä kuitenkin laajempaan rauhanratkaisuun tarjoamalla kiistojen eri osapuolille rakennusaineita keskinäisen luottamuksen aikaansaamiseksi. Israelissa sen kuitenkin pelätään kaventavan maan strategista liikkumatilaa, kun Trump on viime aikoina julkisesti ottanut ystävikseen mm Saudi-Arabian, Syyrian sekä Turkin johtajat.

Mutta Trump on omalla tyylillään myös onnistunut vähentämään jännitteitä ja mm toissa viikolla hän sai Israelin ja Libanonin edustajat tapaamaan toisensa maiden rajalla, mitä ei vuosikymmeniin ollut tapahtunut. Tapaamisella vältettiin ainakin tilapäisesti uuden sodan syttyminen Israelin ja Libanonista käsin toimivan iranilaismielisen Hizbollahin joukkojen välillä.

Mutta sodan vaara jäi kuitenkin kytemään, kun Israel teki perjantaina ilmaiskuja Hizbollahin asemiin estääkseen raketti-iskut rajan Israelin puoleisiin siviiliasutuksiin, mistä asukkaat olivat lähes kaksi vuotta olleet evakossa. Vaarana on nyt, että Hizbollah saattaa vastata ja vetää Libanonin sotaan, ellei Trump onnistu katkaisemaan vihollisuuksien kierrettä.

Trump on myös kannustanut Israelia ylläpitämään keskusteluyhteyttä entisen vihollisensa, naapurin Syyrian uuden hallinnon kanssa siitä huolimatta, että vanhan hallinnon asejoukkojen on havaittu hakeutuvan Israelin rajan läheisyyteen.

Amerikkalaishallinnon piikkiin menee myös se, että Israel on suostunut avaamaan Gazan ja Egyptin välisen raja-aseman, tosin vain kaistalta poistuville.

Viime viikolla uutisoitiin Trumpin kehottaneen liittolaisiaan, Egyptin presidenttiä Abdel Fattah el-Sisiä ja Netanjahua toistensa tapaamiseen ja sopimaan 35 miljardin dollarin maakaasukaupasta Israelin rannikon läheisyydessä sijaitsevan kaasukentän osakkaiden kanssa.

Israel kuitenkin empii, sillä yhtenä ennakkoehtona se vaatii Egyptiä torjumaan puoleltaan palestiinalaisalueille tapahtuvat asesalakuljetukset. Mutta myös Egyptillä on omat vaateensa, kuten Gazan ja Egyptin välillä kulkevan kapean 14 kilometriä pitkän Israelin turvakäytävän purkaminen. Osapuolet sopivat käytävästä vuonna 2005, mistä Israel oli Gazasta vetäytyessään päässyt yhteisymmärrykseen silloisen palestiinalaishallinnon kanssa.

Myös Israelin itäisellä eli Jordanian vastaisella rajalla on tapahtumassa jotain myönteistä, kun vuonna 1994 syntyneen rauhansopimuksen tuloksena maiden väliselle rajalle suunnitellun yritys- ja teollisuusvyöhykkeen perustaminen on vihdoin toteutumassa. Israel on jo ilmoittanut aikeestaan rakentaa sinne sairaalan palvelemaan Jordaniasta ja muualta saapuvia hoitoa tarvitsevia.

Gazan pitkän ja verisen sodan seurauksena Israelin ystävinä nähdyt maat Euroopassa ovat käyneet vähiin. Niistä lähin on Saksa, maanosamme talousmahti, joka historiallisista syistä on sodalle osoittamastaan kritiikistä huolimatta ylläpitänyt läheisiä suhteita juutalaisvaltioon.

Viime keväänä Saksan liittokansleriksi valittu Friedrich Merz vieraili pikaisesti viikko sitten ensimmäistä kertaa Israelissa. Vaikka viiveellä toteutunut vierailu nähtiin maiden suhteiden ylläpidon pakottamana, se kuitenkin liitettiin muutama päivä aiempaan suuruutiseen. Nimittäin Saksan kerrottiin allekirjoittaneen Israelin kanssa neljän miljardin euron arvoisen sopimuksen israelilaisesta ilmapuolustusjärjestelmästä vahvistamaan maan puolustusta.

Vertauksen vuoksi Suomessa paljon keskustelua aiheuttaneen Daavidin-linko puolustusjärjestelmän hintalappu oli noin 300 miljoonaa.

Israelissa tuota uutista pidettiin lähes epätodellisena mielikuvituksena, mikä toistui lehdistön otsikoissa: Kahdeksan vuosikymmentä toisen maailmansodan traagisten tapahtumien jälkeen juutalaisvaltiosta tulee nyt Saksan turvaaja! Saksalaisvieras itsekin kuvasi tätä ihmeeksi.

Hyvästä mielestä näin joulun alla kertoo myös se, että Jeesuksen syntymäkaupunkina sekä maapallon joulupääkaupunkina tunnettu Länsirannan palestiinalaishallinnossa sijaitseva Betlehem on tänä vuonna koristautunut jouluasuun. Näin perinteisiin menoihin valmistautuva kaupunki saattaa Gazan sotatilasta toivuttuaan vihdoin juhlistaa joulua yhdessä tuhansien matkailijoiden sekä pyhiinvaeltajien kanssa.

Tällä on merkittävä taloudellinen vaikutus kaupungin ja sen asukkaiden taloudelle ja toimeentulolle, kun hotellien ja muiden majoitusyritysten odotetaan täyttyvän, minkä lisäksi oliivipuuvalmisteita ja muita käsitöitä myyvät matkamuistoliikkeet saavat kaivatut asiakkaansa.

Juutalainen maailma aloitti eilisiltana joulun aikoihin yleensä ajoittuvan Hannuka-juhlan vieton muistona tapahtumille 300-luvulla ennen ajanlaskuamme. Tuolloin kreikkalaiset eli helleenit hallitsivat Pyhää maata ja siten myös Jerusalemia ja sen pyhää Temppeliä. He pystyttivät kaikkialle kreikkalaisia alttareita ja patsaita ja jopa sisältä tuhottu temppeli omistettiin kreikkalaisten jumalille.

Helleenien valtakauden päätyttyä noin 150 vuotta myöhemmin makkabealaisiksi järjestäytynyt juutalaisten vastarinta löysi temppelin häpäistynä mutta puhdistivat sen epäjumalankuvista ja vihkivät sen uudestaan käyttöön. Siten hannuka on hepreaa ja tarkoittaa uudelleenvihkimistä.

Kahdeksana päivänä vietettävä Hannuka liittyy temppelin tuhon keskeltä löytyneeseen pyhään öljyyn, jonka todettiin riittävän vain päiväksi mutta tapahtuikin ihme ja se riittikin kahdeksan päivän ajaksi.

”Hannukan ihmeen” korostamiseksi jokaisena päivänä kodeissa sytytetään kahdeksanhaaraisessa Hannuka-kynttelikössä yksi kynttilä lisäämällä jokaisena päivänä yhden niin, että yhteensä on sytytetty 44 kynttilää.

Öljyyn liittyen Hannukana on tapana syödä öljyssä paistettuja ohukaisia tai munkkeja, minkä lisäksi tuolloin annetaan myös pieniä lahjoja.

Hannuka alkaa juutalaisen kalenterin mukaisesti kislev-kuun 25. päivänä, mikä auringon laskeuduttua oli eilisiltana.

Haluan toivottaa teille rauhallista ja siunattua joulua; tavataan taas kahden viikon kuluttua.

Rony Smolar