Rony Smolar – Israel-uutisviikko 18.5.2026

Israel-uutisviikkojaksoa edelleen hallitsi Iranin rintamalla Persianlahdella ja erityisesti Hormuzinsalmessa vaihtelevasti ylläpidetty tulitauko, kun osapuolet ovat välillä iskeneet siellä toisiaan vastaan. Siitä huolimatta ne välikäsien kautta vaihtoivat sopimusehtojaan tulitauon jatkamiseksi.

Asetelma ei kuitenkaan luvannut hyvää, sillä Yhdysvallat näytti välillä alistuneen hankalaksi neuvottelukumppaniksi tiedetyn Iranin neuvottelutaktiikkaan ja siihen kuuluvaan ajanpeluuseen. Siitä esimerkkinä oli Iranilta kolmenkymmen päivän neuvotteluikkunan päättyessä odotetun vastauksen viivyttely, kun maan ulkoministeriön tiedottaja kyynisesti ilmoitti neuvottelijoiden paneutuvan kaikessa rauhassa saamaansa ehdotukseen eikä alistuisi uhkavaatimuksiin.

Helmikuun lopulla syttyneen sodan voittajaosapuolena Yhdysvallat on tulitauon kestäessä toistaiseksi ollut kärsivällinen siitä huolimatta, että presidentti Donald Trump on välillä kovin sanoin uhannut lopettaa Iranin vastaanhangoittelun. Näin hän teki juuri viime viikolla aloittaessaan Kiinanvierailunsa.

Iraniin suopeasti suhtautuvan isäntänsä seurassa sanamuoto kuitenkin maltillistui, kunnes kotimatkallaan Trump ilmoitti kärsivällisyytensä olevan päättymässä ja että hän pian päättäisi paikallaan polkevan tulitauon, jotta amerikkalaisjoukot saisivat työnsä päätökseen. Viikonvaihteessa Israelin mediassa kiersikin tieto, minkä mukaan sotimiseen saatettaisiin lähipäivinä palata. Israelin radio kertoi varhain tänä aamuna armeijan olevan yhdessä alueen amerikkalaisjoukkojen kanssa kohotetussa valmiustilassa.

Presidentti Trump ja hänen lähimmät ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavat olivat jo ehtineet turhautua altavastaajan asemasta tulitaukoon suostuneeseen, mutta uhmakkaana esiintyvään Iraniin, joka neuvotteluissa kuitenkin on asemoinut itsensä lähes tasavertaiseksi Yhdysvaltojen kanssa.

Myös presidentti Trump ehti välillä todeta, ettei mikään häntä yllätä, kun hänen mukaansa ”Irania johtavat hullut, jotka saattaisivat käyttää ydinasetta, jos sellainen heillä olisi. Sitä he eivät kuitenkaan koskaan tule saamaan”, jyrisi Trump.

Viivyttelyn jälkeen Iran toimitti Yhdysvalloille vastauksensa, minkä presidentti Trump oitis tyrmäsi toteamalla, etteivät Iranin asettamat ehdot kelpaa. ”En pidä vastauksesta, se on täyttä roskaa, se on huono ja täysin mahdoton hyväksyä”, oli Trumpin lyhyt kommentti.

Trumpin vastaukseen Iran viittasi kintaalla toteamalla, ”ettei amerikkalaispresidentin asenteella ollut mitään väliä”.

Trumpin torjuva vastaus oli odotettavissa, koska Iran vaati omassa vastauksessaan mm Yhdysvaltojen merisaarron purkamista, kaikkien sotatoimien lopettamista sekä Iranille asetettujen kansainvälisten pakotteiden purkamista. Lisäksi Iran vaati myös sotakorvausten maksamista.

Iranin uhmakasta asennetta on vaikeata ymmärtää, kun Yhdysvalloilla on Persianlahden tuntumassa suuri määrä iskuvalmiina olevaa sotavoimaa sekä kymmeniä tuhansia sotilaita. Viime päivinä myös Iso Britannian ja Ranskan on kerrottu lähettäneen alueelle merivoimiaan. Iran vastasi tietoon, että se ryhtyisi vastatoimiin, jos sota-alukset ilmaantuisivat Hormuzinsalmelle.

Kuukauden kestäneen sodan pommituksissa Iran näytti satelliittikuvien perusteella kärsineen mittavia tuhoja ja Trumpin mukaan tulleen perusteellisesti lyödyksi. Liittolaisena sotaan osallistunut Israel on tulitauon voimaanastumisesta lähtien ollut tyytymätön, kun se omiin tiedustelutietoihin perustuen epäillee Iranin piilottaneen raskaimman aseistuksensa, kuten ballistiset ohjukset, syvälle vuorten uumeniin.

Amerikkalaisen The New York Times-lehden mukaan Iran on tulitauon aikana onnistunut raivaamaan ohjusvarastoihin johtamat tiet sekä ottanut haltuunsa suuren määrään ohjuksia sekä niiden laukaisualustoja. Amerikkalaisten tiedustelulähteiden mukaan myös osa maanalaisista ohjuslaitoksista oli nyt käyttökunnossa.

Amerikkalaislehti kertoi myös Venäjän toimittavan liittolaiselleen Iranille drooni- eli lennokkituotantoon tarvittavia osia ja komponentteja maita yhdistävän Kaspianmeren satamien kautta. Sitä kautta Iranin kerrotaan hankkivan myös maataloustuotteita, kuten viljaa, rehua ja auringonkukkaöljyä. Näin maat voivat avoimesti kiertää Hormuzinsalmen saarron sekä Iranille asetettuja kansainvälisiä pakotteita.

Israelin ilmavoimat olivat jo sodan kestäessä havainneet tämän rahtiliikenteen ja siksi se iski tuon maapallon suurimman järven iranilaisiin kohteisiin, kuten sota-aluksiin sekä satamiin.

Sodan aikana Israelin osalta oli uutisista piilossa tapahtunut muutakin, kuten edellisessä uutisraportissani kerroin. Silloin Israel oli juuri vahvistanut toimittaneensa salaa ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmän Iranin iskujen kohteeksi joutuneen Persianlahden valtioon Arabiemiraatteihin.

Nyt pääministeri kansliasta tullut uusin tieto paljasti Netanjahun sekä Israelin tiedustelupäälliköiden vierailleen sotaviikkojen aikana salaa Arabiemiraateissa, josta näyttää tulleen Israelille alueen läheisin arabiliittolainen. Hieman myöhemmin myös Israelin armeijan komentajan kerrottiin käyneen paikan päällä todentamassa ilmapuolustusjärjestelmän asentaneiden ja sitä käyttävien israelilaisten työskentelyn.

Tuo puolustusjärjestelmä tuli hyvään aikaan, sillä Persianlahden naapurimaista Iranin ohjus- ja lennokkihyökkäyksistä eniten kärsimään joutuneen Arabiemiraattien öljykentät olivat vaarassa.  Seitsemästä itsenäisestä emiraatista muodostuva, viralliselta nimeltään Yhdistyneet arabiemiraatit, ilmoitti viime perjantaina päättäneensä öljytoimitustensa varmistamiseksi ohittaa ongelmallisen Hormuzinsalmen vetämällä öljyputken Persianlahden Abu Dhabin öljykentältä salmen ulkopuolella sijaitsevan Omaninlahden Fujairahin öljyterminaaliin.

Tuon 400 kilometriä pitkän putken kapasiteetiksi on ilmoitettu yli 1.5 miljoonaa öljytynnyriä päivässä, mikä aluksen koosta riippuen riittää kerrallaan täyttämään muutaman öljytankkerin.

Mutta Persianlahdella jatkuva odottava tilanne on paljastanut Israelin ja Yhdysvaltojen yhteisesti aloittaman sodan saavuttamattomat tavoitteet, kuten Iranin sotilaallisen voiman ja maan ydinohjelman tuhoamisen sekä lähes puolen tonnin painoisen rikastetun uraanin haltuun ottamisen.

Sen lisäksi Iranilta oli tarkoitus kieltää pitkän kantaman ballististen ohjusten kehittäminen sekä Lähi-idässä toimivien terrorijoukkojen tukeminen.

Vaikka Israelin ja Yhdysvaltojen liittosuhdetta on aivan viime päivinä kuvattu läheiseksi ja pääministeri Benjamin Netanjahun ja presidentti Trumpin keskinäisiä suhteita lämpimiksi, ei ole kuitenkaan voitu välttyä amerikkalaisosapuolen oikukkaana näyttäytyvältä neuvottelutaktiikalta, jonka käänteitä Israelille ei aina ole kerrottu.

Siksi sodan jatkamiseen valmistautuneessa Israelissa ollaan kärsimättömänä seurattu pitkittyneen tulitauon kohtaloa ja ihmetelty mitä presidentti Trump tavoittelee; sodan jatkamistako kohti asetettuja tavoitteita vaiko yksipuolista irtautumista sodasta ja totuttelua Persianlahdella säästöliekillä kytevään kriisiin. Tällöin Trump sekä hänen republikaanipuoleensa on arveltu selviävän ”kuivin jaloin” amerikkalaisten epäsuosiossa olevasta sodasta ennen marraskuussa pidettäviä Kongressin välivaaleja.

Israelissa kuitenkin luotetaan Trumpiin, joka Netanjahun ystävänä on osoittautunut Israelin kaikkien aikojen läheisimmäksi liittolaiseksi.

Mutta pienen Israelin ja maapallon johtavan suurvallan strategiset edut saattavat ongelmallisessa Lähi-idässä erota toisistaan, jos juutalaisvaltion hävittämistä toistavan islamilaisen pappisvallan sallitaan hallita Irania. Siksi Israelissa onkin pohdiskeltu, ratkaiseeko sota Israelin turvallisuushuolet ja löytyykö mahdollisesti keskeneräiseksi jääneessä sodassa edes voittajaa.

Kuva vallitsevasta tilanteesta osoittaa Yhdysvaltojen sotilaallisesta ulottuvuudesta, vaikka se omien äänestäjiensä lisäksi on sodan myötä menettänyt läntisten liittolaistensa luottamuksen. Myös Yhdysvaltain rinnalla sotaan osallistunut Israel on onnistunut korostamaan sotilaallista pelotettaan, vaikka on toistaiseksi epäonnistunut kääntämään taistelukentän saavutukset diplomaattiseksi voitokseen.

Tappion sotanäyttämöllä kärsinyt Iran taas on kyennyt säilyttämään kansaansa alistavan hallintonsa sekä osan ohjustuotannostaan samalla, kun se salaa rikastamansa uraanin kohtalolla on kyennyt kiristämään itselleen paremmat neuvotteluasemat. Sodan seurauksena Iranin alueellinen asema on kuitenkin heikentynyt, vaikka ei täysin murtunut, kun iskut arabinaapureihin ovat vieraannuttaneet sen alueella uusiin asemiin hakeutuvista Arabiemiraateista sekä Saudi-Arabiasta.

Lopputuloksena on, että omassa yltäkylläisyydessään vuosikymmeniä uinuneet Persianlahden valtiot ovat nyt joutuneet keskelle Lähi-idän ongelmia, kun Iranin uhka on pakottanut ne turvautumaan Israelin tukena ja turvana olevan Yhdysvaltojen antamaan suojeluun.

Tämän Israelin uutisjakson kuluessa huomio oli osittain myös Lähi-idän ulkopuolella, kun Israelin ja Libanonin neuvottelijat kohtasivat viime viikolla kolmannen kerran Washingtonissa. Siellä ne kahden päivän ajan etsivät pysyvää ratkaisua maiden suhteiden normalisoimiseksi sekä ääri-islamilaisen Hizbollahin terroristijärjestön molemmille maille muodostaman uhan poistamiseksi.

Osapuolet sopivat jatkavansa Yhdysvaltain johtamia neuvotteluja kesäkuun alussa kahden työryhmän muodossa. Samalla sovittiin huhtikuun puolivälissä voimaan astuneen tulitauon jatkamisesta 45:llä vuorokaudella, vaikka Israel ja Hizbollah ovat lähes päivittäin tulittaneet toisiaan.

Libanonin neuvottelijoiden tiedetään kotimaassaan joutuneen kovan painostuksen sekä Israelin vastaisen propagandan kohteiksi. Vain Yhdysvaltojen tiukka asenne neuvottelujen onnistumiseksi on toistaiseksi ylläpitänyt toivoa historiallisesta sovinnosta.

Mutta Iranilla on sormensa pelissä myös tässä Libanonin epävakaassa tilanteessa, kun sen liittolainen Hizbollah on puolueena edustettuna maan parlamentissa, minkä lisäksi Iranin aseistamat shiialaistaistelijat sotivat Libanonin maaperältä Israelia vastaan. Siten Libanonin rauhoittamisyritykset liittyvät Yhdysvaltojen ja Iranin välille mahdollisesti syntyvään neuvotteluratkaisuun.

Ja lopuksi: Viimeistään lokakuun lopulla Israelissa pidettävät vaalit ovat nyt lähestymässä, mutta ennenaikaisesti, kun hallitus on viime päivinä ajautunut sisäisiin erimielisyyksiin. Suurimpana kiistan aiheena on Israelin itsenäistymisestä lähtien lähes ikuisuusongelmana elänyt kysymys ortodoksijuutalaisten miesten asevelvollisuudesta. Asia on ollut ajankohtainen erityisesti kuluneen runsaan kahden ja puolen vuoden sotimisen kuluessa, kun osa yhteiskunnasta ei ole sitoutunut yhteiseen taakanjakoon. Siitä on seurannut katkeria mielenilmaisuja, jotka ovat kuuluneet myös parlamentin Knessetin istuntosalissa.

Netanjahu onkin pulassa, koska hänen hallituksensa selkänojana olevat ortodoksipuolueet ovat uhanneet jättää hallituksen, jos esitys uudeksi asevelvollisuuslaiksi hyväksytään.

Myös pitkään hallinneen Netanjahun oma suosio on tuoreen mielipidemittauksen mukaan kärsinyt, kun enemmistö vastaajista ei halua hänen enää asettuvan ehdokkaaksi vaaleissa.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikkojakso.

Rony Smolar