Aviv-työssä juostaan kilpaa kuoleman kanssa – ja koetaan Jumalan ihmeitä

Israel, ja erityisesti kansojen sulatusuuniksi sanottu Tel Avivin kaupunki, on paikka, jonne ihmiset tulevat eri puolilta maailmaa etsimään parempaa tulevaisuutta turisteina, alijan tehneinä maahanmuuttajina, työn hakijoina, opiskelijoina tai laittomina siirtolaisina. Valitettavasti monen tulijan kohdalla unelma paremmasta karkaakin yhä kauemmas, saavuttamattomiin: työtä ei löydykään, opiskelu ei onnistu, eikä elämä uudessa kotimaassa onnistukaan. Maahan saapuu myös nuoria naisia, joille on luvattu työtä tai heitä piti olla odottamassa rakastunut nuorimies, joka osoittautuukin ihmiskauppiaaksi. Masennus ja toivottomuus imaisevat mustaan syleilyynsä niitäkin, joille ei koskaan pitänyt käydä niin. Oma lukunsa ovat huumeidenkäyttäjät, jotka ovat alkujaan halunneetkin Israeliin helppojen huumeiden toivossa.

Huumehelvetti

Toivottomuuden ja näköalattomuuden keskellä on helppo turvautua huumeisiin, joita tarjotaan peittelemättä. Tel Avivin kaduilla hoippuu 20-40-vuotiaita, vanhuksilta näyttäviä ihmisraunioita, joiden ainoa päämäärä on löytää seuraava annos huumetta. Rikokset ovat yleisiä, niillä rahoitetaan käyttöä. Jos ei ole töitä, eikä kykene tekemään ryöstöjä, ainoaksi mahdollisuudeksi jää kerjääminen. Monilla huumeidenkäyttäjillä on HIV ja muita sairauksia, avohaavoja ja tulehtuneita neulanreikiä. Jotkut täysin huumeista sekaisin olevat naiset ovat kaiken lisäksi raskaana: pieni, syntymätön elämä ilmoittaa itsestään pyöreänä vatsankumpuna muuten langanlaihassa vartalossa.

Aviv-työ saavuttaa

Dov ja Olga Bikasin perustama Aviv-työ on syntynyt pelastamaan näitä ainutkertaisia ihmisiä elämään. Aviv-työn vapaaehtoiset partioivat kaduilla, kertovat Jeesuksesta, joka voi vapauttaa ja antaa uuden toivon ja tarkoituksen, tarjoavat voileipiä ja teetä, kutsuvat Aviv-päiväkeskukseen peseytymään, ruokailemaan ja kertomaan elämästään jollekin, jolla on aikaa kuunnella. Rukoilemaan. Aviv-keskuksessa luetaan Raamattua, annetaan sielunhoitoa ja ohjataan hoitoon. Liettualaissyntyinen Dov Bikas kertoo, että Herra kutsui heidät seurakuntatyöstä kadun ihmisten keskuuteen. Suurin osa autettavista on entisen Neuvostoliiton alueelta tulleita maahanmuuttajia, vaikka mukana on myös juutalaisia, arabeja ja muualta maailmasta tulleita.

Vieroitushoitokeskus miehille

Aviv-päiväkeskuksen rinnalle perustettiin vuonna 2013 miesten vieroituskeskus niille, jotka haluavat eroon riippuvuudestaan, haluavat lähteä seuraamaan Kristusta. Keskukseen saapuvat osallistuvat opetuslapseuskouluun kuntoutuksensa yhteydessä. Keskus sijaitsee Beershevassa.

–Sen sijaan, että asukkaat alkaisivat päivänsä piikittämällä huumetta suoneensa, he aloittavat meillä lukemalla Raamattua ja rukoilemalla. Muutos on todellinen Jumalan ihme! sanoo Dov Bikas.

–Parissa vuodessa entinen huumeidenkäyttäjä on päässyt täysin eroon riippuvuudesta, hän menee töihin, järjestää perheasiansa kuntoon, käy seurakunnassa, ja joissain tapauksissa hänestä tulee Jumalan valtakunnan työntekijä.

Turvakoti naisille ja lapsille

Vuonna 2020 perustettiin niin ikään Bershevaan turvakoti naisille ja heidän lapsilleen. Siellä autetaan perheväkivallan ja ihmiskaupan uhreja, prostituoituja sekä kodittomiksi ja talousvaikeuksiin ajautuneita naisia. Päämääränä on auttaa naisia hengellisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti, terveyshuolissa ja lakiasioissa niin, että he pääsevät jaloilleen omassa elämässään.

–Israelin valtiolla on turvakoteja, mutta niihin pääsevät vain naiset, joilla on väkivaltainen puoliso. Muunlaisissa ongelmissa valtion turvakodista ei saa apua. Hädässä olevalta naiselta saatetaan ainoastaan huostaanottaa lapset. Ja tietenkään valtion laitoksissa ei anneta hengellistä tukea. Uskomme, että vain Jeesus Kristus voi todella parantaa ja eheyttää ihmisen. Toivomme, että kodissamme olleet naiset saavat vahvan perustan ja tuen ja heistä tulee seurakuntien jäseniä. Näin sanoo Olga Bikas, joka palvelee miehensä, muiden työntekijöiden ja laajan vapaaehtoisjoukon rinnalla Aviv-työssä.

-Se, että työmme on selkeästi kristillistä, merkitsee sitä, että emme saa minkäänlaista taloudellista apua valtiolta. Olemme sen varassa, mitä Jumala vaikuttaa ihmisten sydämissä. Haluan sydämestäni kiittää suomalaisia Patmos-ystäviä säännöllisestä tuestanne, kiittelee Olga Bikas.

LEENA METSÄMÄKI