Erään tytön tarina
Muluken Denebo on 12-vuotias. Hän on puoliksi orpo, sillä hänen isänsä kuoli hänen ollessaan leikki-iässä. Äidillä ei ollut mitään mahdollisuuksia elättää Mulukenia, sillä hänellä ei ollut mitään työtä tai tuloja. Niin äiti ajautui kadulle kerjäämään. Hän otti mukaan myös pienen Mulukenin. Pieni tyttö kärsi kuivana aikana kuumasta auringonpaisteesta ja pitkistä päivistä kadulla ja kylmistä sateista sadekautena.
Katu ei todellakaan ole oikea paikka pienelle taaperolle, joka tarvitsee hoivaa ja huolehtimista. Äiti ja tytär kerjäsivät kadulla kuitenkin vuosikausia.
Vaikka Muluken saavutti kouluiän, hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä kouluun. Kaikki päivät kuluivat Hawassan kaduilla ruoan etsimisessä ja ohikulkijoiden huomion saamisessa, jotta nämä antaisivat edes pienen lantin.
Tällaisessa tilanteessa Patmoksen katulapsikodin työntekijät löysivät Mulukenin ja päättivät tarjota hänelle paikan tyttökodiltamme. Vuosi oli 2014 ja Muluken oli tuolloin 6-vuotias. Äiti halusi tyttärestään eroon, sillä hän koki lapsen taakaksi.
Katulapsikotimme tarjosi Mulukenille kaiken, mitä kasvuun ja elämiseen tarvitaan. Patmos-kummien tuella hänelle tarjottiin koti ja mahdollisuus koulunkäyntiin. Aluksi hän pääsi esikouluun. Tällä hetkellä Muluken on jo viidennellä luokalla. Valitettavasti Mulukenin äiti kerjää yhä kadulla, eikä hänen elämänsä ole millään tapaa kohentunut.
Muluken on nyt onnellinen ja kiitollinen tyttö. Hän rakastaa Jeesusta ja osallistuu innokkaasti seurakunnan toimintaan katulapsikodin ”äitien” kanssa. Muluken unelmoi lääkärin ammatista. Hän on ahkera koululainen ja uskoo, että Jumala auttaa häntä saavuttamaan tämän unelman.
Muluken haluaa kiittää lämpimästi suomalaisia kummeja. Hän sanoo, että koko hänen elämänsä on muuttunut. ”Jonakin päivänä haluan olla se, joka auttaa muita kärsiviä, niin kuin minua on autettu”, hän tiivistää kiitollisuutensa.