”Hevonen, Jeesuksen Kristuksen nimessä, nouse ylös!”

Veljen kuorma-auto oli mennyt rikki ja hän oli jättänyt sen korjaamolle korjattavaksi. Oli kevättalvi. Niin kuin maalla sanotaan, oli sonnanajon aika. Tämä veli oli vävynä pienessä maalaistalossa. Koska auton korjaus otti jonkin päivän, niin hän päätti sillä aikaa ajaa sonnat appiukon pellolle.

Sairas hevonen

Appiukko oli jo vanha mies ja hänellä oli oma hevonen. Ensimmäisenä aamuna, kun piti aloittaa sonnanajo, niin huomattiin, että hevonen onkin sairas. Se ei syö ja makaa vain pilttuussaan jalat suorana.

Oli soitettu heti eläinlääkärille. Tämä tuli ja totesi sairauden ja oli sanonut, ettei voida auttaa. Jos tahtoo eläimen kärsimystä lyhentää, niin pitäisi lyödä päähän, niin se olisi sillä selvä. Eläinlääkäri lähti ja appiukolle kerrottiin lääkärin terveiset.

Oli toivoton tilanne. Hetken kuluttua lääkärin lähdön jälkeen veli oli sanonut apelleen, että hän menee vielä hevosta katsomaan, elääkö hevonen vai pitääkö auttaa eläin kärsimyksistä.

Saarnamies

Kun tämä veli lähti ulos, niin portailla oli mies salkku kädessä. Vieras tervehti ja kysyi, josko talossa voisi pitää hengellisen kokouksen. Hän oli saarnamies. Talon vävy, joka ei vielä silloin ollut uskossa sanoi, ettei hän voi sellaiseen asiaan vastata, se on kysyttävä isännältä. Lisäksi hevonen on kuoleman kourissa. Hän aikoo mennä katsomaan, että vieläkö elää. Justiin eläinlääkäri kävi ja sanoi, että hevonen kuolee. Menen katsomaan, joko se on kuollut.

Vävy meni talliin. Hän seisoi tallin ovella ja katsoi taakseen, niin vieras mies oli myös tullut talliin hevosta katsomaan. Siinä seisoi tallin ovella kaksi miestä, hevonen oli vielä elossa maaten pilttuussaan.

Saarnamies oli kysynyt vävyltä, että olisiko hän valmis uskomaan Jumalaan, jos Jumala parantaisi hevosen. Vävy oli vastannut, että kyllä hän niin rehellinen on, että jos Jumala parantaa tuon hevosen, hän kyllä uskaltaa kertoa sen Jumalan teoksi.

”Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.” Psalmi 36:7

Rukous

Vävy seisoi tallin ulkopuolella ja saarnamies astui talliin sisälle, otti lakin päästä. Vävy oli ottanut myös lakin päästä ja ristinyt kätensä. Oli kuitenkin katsonut vielä tupaan päin, ettei vaan kukaan näkisi, että hänellä on lakki kädessä ja kädet ja pää rukousasennossa. Saarnamies oli tallissa hiljaa rauhallisesti rukoillut. Oli sanonut Jumalalle, että jos tästä on hyötyä jollekin uskon elämässä, niin paranna tämä hevonen.

Rukous oli ollut lyhyt, mutta sitten oli kuullut tallista kova karjaisu: ”HEVONEN, JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMESSÄ NOUSE YLÖS!” Hevonen aivan kuin ääntä säikähtäen oli tärähtänyt. Jalat olivat liikahtaneet ja samalla rytinällä hevonen nousi ylös ja alkoi heti hamuta heiniä suuhunsa.

Vävy lähti ja juoksi lakki kädessä tupaan. Hän oli koko pihan yli juostessa hokenut: ”Se ei kuole millään, se ei kuole millään.”

Saarnamies lähti kävellen maantielle. Sisällä vävy kertoi isännälle, mitä tallissa tapahtui. Kun vävy lopulta meni ulos, saarnamies oli jo kaukana menossa poispäin.

Tupakokous

Seuraavana päivänä, kun vävy oli jo ajanut hevosella tuntikausia, oli taas saarnamies tullut pihalle. Hän tapasi vävyn hevosen kanssa ajohommissa. Saarnamies tervehti ja kysyi rauhallisesti: mitäs nyt kuluu? Vävy oli kertonut, että hevonen on syönyt ja hän on ajanut siitä lähtien sontaa.

Saarnamies uudisti eilisen kysymyksen, josko voisi pitää kokouksen. Vävy oli mennyt sisälle ja selittänyt apelleen, että se saarnamies on taas pihalla ja kysyy, jos saisi pitää hengellisen kokouksen. Vävy oli lisännyt, että eihän siltä voi kieltää kokousta. Isäntä lupasi kokouksen pidon seuraavaksi illaksi. Kokouksen ilmoittamisesta saarnamies huolehti itse luvan saatuaan.

Pelastus

Ilta tuli, jolloin kokous oli. Tupa oli täynnä ihmisiä. Saarnaa pelastuksesta kuunneltiin. Kun lopussa kysyttiin, jos joku haluaa antaa itsensä Herralle ja pelastua, niin vävy nousi heti ylös. Hän sanoi kaikkien kuullen, että hän näki eilen sellaisen ihmeen, että on valmis uskomaan Jumalaan. Saa rukoilla ja siunata häntä uskoon. Hän haluaa pelastua ja pelastui.

Hevonen parani. Vävy ajoi sonnat pellolle ja auto tuli korjattua. Samalla autolla hän lähti meiltä metsäajoon Ilomantsiin, oli meillä vain yötä. Vävy oli meillä ollessa uskovainen ja kertoi iloisena tämän kertomuksen. Lisäksi hän sanoi, että tämän saarnamiehen nimi on Viljam Kuosmanen. Tämän automiehen yhden yön vierailu kodissamme oli meille suureksi iloksi. Saimme kuulla aivan tuoreeltaan, mikä johti tämän miehen pelastukseen.

Otto Koivukankaan kertomasta tekstiksi muokannut Jukka Koivukangas. Teksti Joulukuun 2025 Patmosviesti-lehdestä.