Vankileirien saaristosta selvinneen Natan Sharanskyn viisi selviytymisohjetta koronakaranteeniin

Ns. Siionin vangeista kuuluisin on Anatoly Sharansky, joka vangittiin sionistisesta toiminnasta Neuvostoliitossa vuonna 1977 ja passitettiin Siperian Gulagiin. Melkein kymmenen vuotta kestäneestä vankeusajastaan hän virui yli vuoden eristyssellissä, joten hänellä on kokemuksen tuomaa viisautta, miten selvitä vaikeina aikoina eristyksissä ollessa. Oheisella videolla vankileirien saaristosta selvinnyt Sharansky antaa viisi selviytymisvihjettä.

Sallittakoon tähän myös pieni Patmostyöhön ja omaan henkilökohtaiseen työhistoriaani liittyvä historiakurkistus: Sharansky vapautui vuoden 1986 helmikuussa ja pääsi muuttamaan Israeliin vaimonsa Avitalin luokse. Nykyisin Sharansky tunnetaan nimellä Natan Sharansky ja hän on toiminut ministerinä ja Juutalaistoimiston johtajana.

Kun Natan Sharansky oli vankilassa, kävin silloisessa Neuvostoliitossa useita kertoja tapaamassa hänen äitiään, Idaa, joka asui moskovalaisessa lähiössä.

Oli koskettavaa nähdä, miten uskollisesti tämä äiti kampanjoi poikansa puolesta: hän kirjoitti joka päivä kirjeen pojalleen vankilaan.

Vaikka vankileirin johtajat eivät välittäneet kirjeitä vangille, äiti jatkoi kirjoittamista uskollisesti, rohkaisten näin myös itseään pitämään yllä toivoa poikansa vapautumisesta.

Patmos oli kampanjoimassa Siionin vankien vapautumisen puolesta ja saimmekin nähdä Ida Nudelin ja Vladimir Slepakin vapautuneena ja Slepak vieraili meillä Suomessakin.

Sharanskyn vaimo, Avital myös uskoi miehensä vapautumiseen ja johti kansainvälistä kampanjointia. Tapasin Avitalin näissä kampanjatilanteissa ja ihailin hänen rohkeuttaan ja päättäväisyyttään, jolla hän selvisi miehensä vaikeiden vankilavuosien lävitse.

Tapasin sittemmin Natan Sharanskyn Israelissa. Hän oli 2000-luvun alussa ministerinä. Lyhyessä tapaamisessamme hän kiitti suomalaisia kaikkien Siionin vankien tukemisesta ja myös kampanjoinnista hänen puolestaan.

Vankileirillä hänellä oli pieni kirja, jota vartijat eivät olleet huomanneet, pienen pieni Psalmien kirja. Hän oli varmasti lukenut tämänkin jakeen useita kertoja:

”Armahda minua Jumala, armahda minua, sillä sinuun minun sieluni turvautuu. Minä turvaudun sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat menneet ohitse”. – Psalmi 57:2