Vierailu Mokattamissa

Viime lauantaina minulle mahdollistui ensimmäinen lähetysmatka Egyptiin. Lähtiessä odotukset matkan suhteen olivat hieman sekavat. Tiesin toki, että vierailemme Kairon köyhimpien ihmisten asuttamassa slummissa, roskienkerääjien kylässä, ja lähinnä mietin, että toivottavasti säilytään koko tiimi terveenä. Olin tietysti myös odottavalla mielellä, sillä olin lukenut ja kuullut, mitä Patmoksen kummiapu oli vuosikymmenien mittaan saanut aikaan yhteisössä. Halusin nähdä ihmeet, joita Jumala on heidän keskellään tehnyt.

egypti-artikkeli-nostokuva-2

Isä Simon

Ensimmäisenä päivänä itselleni kohokohta oli vierailu Isä Simonin luona. Isä Simonin elämäntyöllä on ollut pysyvä vaikutus koko Kairon hengelliselle elämälle. Hän on nostanut kristityt uuteen arvoon opetuksensa ja armolahjojensa kautta. Hän on perustanut Mokattamin jätteidenkerääjäkylään ja sen ympärille, jopa tiukkoihin muslimiyhteisöihin,  23 seurakuntaa. Hänen työnsä innoittamana Mokattamiin on perustettu myös Pyhän Simonin Patmos-sairaala, jota on vuosikymmeniä johtanut hänen vävynsä, tohtori Samuel Maher. Jumalan rakkaus on tullut konkreettiseksi tälle yhteisölle ja koko Kairolle. Nyt jo vanhana ja sairaana Isä Simonista edelleen paistaa se sama valo, jota on vaikea pukea sanoiksi. Saimme rukoilla hänen kanssaan ja liikutuin kyyneliin asti, kun Kimmo Metsämäki sai Pyhän Hengen voitelun ja rohkaisi juuri oikeilla sanoilla tätä Jumalan uskollista palvelijaa.

Leena ja Kimmo Metsämäki, Nina Dawood ja Tommi Lehto Patmos-sairaalan edessä.

Ehkäpä juuri parasta matkalla onkin ollut se, kuinka olemme saaneet palvella näitä ihmisiä. Kaikilla tuntuu olevan paljon sairauksia ja ongelmia ja kaikki kaipaavat rukousta. Elämä slummissa on äärimmäisen kurjaa ja köyhää ja kuitenkin he käsittämättömällä tavalla selviytyvät päivästä toiseen. Tässä muslimivaltiossa tuntuu, että tämä yhteisö elää kaikkien normien ulkopuolella. Heillä ei ole juuri mitään, he ovat maailman köyhimpiä, ja kuitenkin heillä on sama asema Kristuksessa kuin meillä muillakin.

Vierailuja perheissä

Tänä aamuna kävelimme ehkä kurjinta reittiä, jonka olen elämässäni kulkenut. Sitä on vaikea kuvailla. Katu oli valtavan pölyinen ja likainen. Oli vuohia ja vihaisia kulkukoiria. Haju oli oksettava, ilmassa lenteli kärpäsiä ja kuolleita rottia lojui kujatiellä. Naiset reitin varrella istuivat jätesäkkien keskellä ja kaivoivat ja lajittelivat säkeistä jätteitä. Kuitenkin tämän kurjuuden keskellä asuvilla ihmisillä on lämmin hymy ja iloisesti loistavat silmät. He ovat kuulleet evankeliumin Jeesuksesta, ja olosuhteista riippumatta useat heistä laittavat toivonsa Häneen. Minua ihmetyttää se, miten toiveikkaita he ovat tällaisissa olosuhteissa, sairauden ja jatkuvan puutteen keskellä.

Ryhmä erään perheen luona.

Faltwos

Tapasimme Patmoksen kummityön piiriin kuuluvan Faltwos-pojan perheen. Isoisä oli polttanut bensiinillä heidän kotinsa, ja tämän pienen pojan isä kuoli tässä onnettomuudessa. Koti on nyt remontoitu ja Faltwos asuu siellä äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa. Faltwosilla on huomenna nielurisaleikkaus, ja hän kertoi meille iloisesti hymyillen, kuinka hänelle on luvattu jäätelöä leikkauksen jälkeen. Perhe jää rukouksiini. Rukoilen, että heidän asiansa järjestyvät ja Faltwos saisi kasvaa turvallisessa kodissa ja pääsisi kouluun. Rukoilen myös, että hänen tulevaisuutensa saisi olla valoisa ja hän saisi ankkuroida elämänsä Jeesus-kalliolle.

Faltwos ja hänen pikkusisko.

Isoäiti ja lastenlapset

Toinen koskettava vierailu oli Karasin ja Jolian koti, jossa isoäiti hoitaa kahta äitinsä menettänyttä, sekä toisia isänsä menettäneitä sisaruksia; yhteensä kahdeksan lasta on tämän isoäidin hoivissa. Tämä itsekin sairas isoäiti myy kadulla vihanneksia. Hän pyysi meitä rukoilemaan puolestaan. Tämä toivoton tilanne oli todella liikuttava. Pääsimme välittämään kotiin Jeesuksen rakkautta lahjojen ja rukouksen kautta. Mietin siellä ollessamme, onko meillä mitään parempaa annettavaa tälle perheelle ja myös koko maailmalle, kuin sanoma Jeesuksesta ja toivo iankaikkisuudesta.

Isoäiti ja hänen lapsenlapsia.

Jumalan silmissä arvokkaita

Nämä käsittämättömän kurjissa olosuhteissa, kaupungin laitamilla elävät ihmiset eivät ehkä ole meidän mittapuumme mukaan arvokkaita ja ihailtuja. Silti myös he heräävät aamuisin, pesevät kasvonsa ja pukeutuvat. He kantavat arvokkuutta sydämessään. He myös iloitsevat siitä, että ovat Jumalan silmissä saman arvoisia ja odottavat parempaa huomista. He rukoilevat ja odottavat samaa kuin me muutkin, sitä, että heidän rukouksensa kuullaan ja niihin vastataan. Tämän Jumala on meille sanassaan luvannut ja siihen me laitamme toivomme, jokainen.

Tunnelmia slummin kaduilta.

Kiitos nousee sydämestä

Päällimmäisenä täällä Egyptissä tätä kirjoittaessani nousee mieleeni jälleen kiitollisuus. Jumala on todellinen. Meillä kristityillä on etuoikeus kuulua maailmanlaajuiseen perheeseen. Tämä tulee näkyväksi meidän yhteydessämme toistemme kanssa. On etuoikeus päästä välittämään tätä rakkautta heille, jotka tässä ajassa elävät puutteessa. Tällaisen esimerkin Jeesus itse meille jätti täällä eläessään.