Ajatuksissa ja kiitoksissa Beetlehem

KAIKKIEN aikojen suurimman uutisen ilmoitettiin tulevan Beetlehemistä.

Tämä ilmoitus oli ja on aina oleva kirkkain kaikista niistä viesteistä, joita välitetään maailman pimeässä yössä.

Viesti oli ilmoitus Jeesuksen syntymästä.

Mikään muu yksittäinen tapahtuma ei ole tällä tavalla muuttanut maailman kulkua.

Jeesuksen seuraajille se on ollut toivo, joka on lohduttanut ja tukenut heitä koko heidän kristillisen matkansa ajan.

Uutisia suuresta ilosta

Jeesuksen syntymään liittyvät olosuhteet olivat epätavalliset. Hänen oli määrä olla ”Rauhanruhtinas” ja koko maailman kuningas, mutta hän syntyi tallissa. (Jes. 9:5-6). Koko maailmassa tiedettiin tuskin mitään siitä, mitä oli tapahtumassa. Jumalan Pojan tulemisesta maan päälle ilmoitti enkeli, joka sanoi Juudean kukkuloilla oleville paimenille:

”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Sitten enkelin kanssa oli suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” (Luuk. 2:10–14).

Mikä esittely tämä olikaan maailmalle, ja millaisella auktoriteetilla se annettiinkaan! Se oli täynnä toiveita rauhasta ja elämästä koko ihmiskunnalle – hyvä sanoma suuresta ilosta – koska Vapahtaja oli syntynyt. Hän oli tullut pelastamaan ihmiskunnan synnistä ja sen rangaistuksesta, kuolemasta.

Ei ihme, että taivaan sotajoukot huusivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa!”

Vaikeuksia ilmenee

Kuitenkin tämä lapsi, joka syntyi Kuninkaaksi, kohtasi pian vaikeuksia.

Hänen vanhempiaan neuvottiin pakenemaan pienen lapsensa kanssa Egyptiin, jotta Hän pelastuisi Herodeksen vihalta.

Lyhyen palvelutyönsä alusta lähtien Hänen oman kansansa uskonnolliset johtajat vihasivat ja vainosivat Häntä.

Lopulta Hänet surmattiin ristillä.

Muutama vuosikymmen myöhemmin kansakunta, jolle Jeesus saarnasi, sen sijaan että se olisi Hänen saapumisensa vuoksi siirtynyt rauhan aikakauteen, ajettiin pois omasta maastaan. Kansan jäsenet hajaantuivat eri puolille maailmaa, jossa heitä myöhemmin vainottiin katkerasti.

Meidän on kuitenkin luotettava Jumalan lupauksiin, eikä meidän pidä pelätä. Olivatpa päivittäiset uutiset millaisia tahansa elämämme kaikkina päivinä, voimme aina varmuudella palata tuohon Beetlehemin tapahtumaan ja muistaa taivaasta tulleen vakuutuksen – että Beetlehemissä, Daavidin kaupungissa, oli syntynyt Vapahtaja ja tuleva Kuningas, ja että tämä hyvä uutinen oli tarkoitettu kaikille ihmisille Jumalan aikataulun mukaan.

Monet hyväksyvät Jeesuksen

Nykyisen kristillisen aikakauden kehittyessä monet ihmiset ja kansakunnat alkoivat hyväksyä Kristuksen ja tunnustaa harjoittavansa Hänen opetuksiaan. Suuri osa tästä oli kuitenkin vain nimellistä, kuten kävi ilmi. Sen sijaan, että he olisivat edistäneet rauhaa maan päällä ja hyvää tahtoa lähimmäisiään kohtaan, he kävivät sotaa toisiaan vastaan ja tekivät sen usein Kristuksen nimessä. Jotkin tämän ajanjakson verisimmistä konflikteista käytiin kristinuskoa tunnustavien kansojen välillä ja ristillä varustettujen lippujen alla.

Rauhanruhtinaan syntymän jälkeen tuskin on ollut aikaa, jolloin maailma tai jokin sen osa ei olisi kärsinyt sodasta tai sodan pelosta. Lisäksi sivilisaation niin sanottu edistyminen viime vuosisatojen aikana ei ole olennaisesti muuttanut tätä kuvaa. Jopa nyt, kun vuosi on vaihtunut ja monet maailmassa ovat muistelleet Jeesuksen syntymää, miljoonat ihmettelevät, toteutuuko enkelien ilmoitus rauhasta ja hyvästä tahdosta ihmiskunnan keskuudessa koskaan, ja jos toteutuu, niin milloin.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuoden 2022 keväällä lähetti shokkiaaltoja ympäri maailmaa. Kansalaiset ja maailman johtajat pelkäävät, että Venäjä laajentaa valloitushaluaan ja hyökkäyksiään muihin naapurimaihin. Ja kaukaisempienkin kansojen keskuudessa on pelko siitä, että heidät vedetään jotenkin mukaan konfliktiin. Lopuksi, kun otetaan huomioon Venäjän presidentin arvaamattomuus, on jatkuvasti olemassa mahdollisuus, että hän päättää käyttää ydinaseita voiman ja hallinnan osoituksena. Epäilemättä tästä maailmankolkasta tulevat uutiset ovat tällä hetkellä kaukana rauhan ja hyvän tahdon sanomasta.

Rauhan puute

Edellä oleva kuvaus nykyisestä Venäjän ja Ukrainan konfliktista on vain yksi esimerkki maailman nykytilanteesta, jossa ”hyvät uutiset” ovat harvoin osa päivän uutisia. Älkäämme kuitenkaan päätelkö tästä, että Jeesuksen maan päälle tulemisen tarkoitus on epäonnistunut tai että sen aikaansaannokset ovat jollain tavalla viivästyneet. Inhimillisen intohimon myrskypilvet, jotka tänään leijuvat järkyttyneen ja pelontäyteisen maailman yllä, ovat seurausta ihmisen epäonnistumisesta. Jumala tiesi tämän ennalta ja kertoi siitä etukäteen Raamatussa. Hän on sallinut tämän, jotta ihmiskunta ymmärtäisi, että ainoa tie ulos sen kokemasta hämmennyksestä ja sekasorrosta on katsoa Häneen. (Luuk. 21:25–28).

Yksi Raamatun perusopetuksista on, että ”rauha maan päällä”, jota enkelit julistivat Jeesuksen syntyessä, toteutuu Kristuksen kuningaskunnan perustamisen kautta. Tämä valtava totuus oli laajalti kadoksissa suuren osan kristillistä aikakautta. Vähitellen omaksuttiin näkemys, jonka mukaan Kristuksen valtakunta oli määrä perustaa ihmisten ponnistuksin ja uskomalla, että kaikki, mitä Jumala oli suunnitellut tekevänsä ihmiskunnan hyväksi, riippui sellaisten ihmisten ponnisteluista, jotka työskentelisivät ja taistelisivat Kristuksen nimissä. Kuinka lyhytnäköistä onkaan olettaa, että maailmankaikkeuden suuri Jumala, taivaan ja maan Luoja, olisi riippuvainen ihmispalvelijoidensa heikoista, epätäydellisistä ja harhaanjohtavista ponnisteluista!

Kristillinen maailma on tehnyt parhaansa perustaakseen Kristuksen valtakunnan, mutta sen huonot ja usein kauhistuttavat tulokset ovat juuri sitä, mitä tänään näemme kaikkialla maailmassa. Kaikkialle rakennetut muistomerkit ja kirjoitettu historia on koristeltu epäonnistumisilla, jotka todistavat ihmisen typeryydestä ja itsekkyydestä. Kuitenkin niille, jotka uskovat Raamatun lupauksiin ja profetioihin, sydäntä vahvistava viesti on, että Jumala tekee ihmiskunnan hyväksi sen, mitä se itse ei ole kyennyt tekemään itselleen.

Jumalan lupaukset

Muistakaamme joitakin sellaisia lupauksia, joissa Jumala antaa meille tämän vakuutuksen.

Yksi niistä löytyy Jesajan profetiasta, joka on aiemmin mainittu osittain ja joka koskee Jeesuksen syntymää ja hänen tulevaa hallintaansa maailman kuninkaana. ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.” (Jes. 9:5–6).

Tässä profetiassa Jeesuksen syntymästä on kaksi lausumaa, joita monet eivät ota asianmukaisesti huomioon.

Yksi on se, että tässä luvattu herraus on Hänen ”hartioillaan”.

Toinen on se, että ”Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä”.

Hepreankielisessä tekstissä sana ”Herra” tarkoittaa Jahvea tai Kaikkivaltiasta Jumalaa. Näin korostetaan sitä tosiasiaa, että Jumala ottaa vastuun tämän lupauksen täyttymisestä. Toisin sanoen Kristus ottaa harteilleen tehtävän valtakuntansa onnistuneesta perustamisesta ja toiminnasta, ja Jahven kiivaus takaa tulokset.

Kristuksen valtakunta

Vuosisatojen ajan kristityt ovat yrittäneet perustaa Kristuksen valtakunnan omalla pikemminkin kuin Jumalan kiivaudella. Petollisin tavoin he ovat myös pyrkineet ottamaan omille harteilleen vastuun Kristuksen valtakunnan perustamisesta – itse he ovat pyrkineet hallitsemaan Kristuksen valtakuntaa, mutta tämä järjestely ei tuonut rauhaa maan päälle. Sen sijaan se edisti julmaa vainoa ja verisiä sotia, ei sopusointua ja rauhaa. Tällainen ei ole ollut Herran Sebaotin kiivautta, vaan kunnianhimoisten yksilöiden ja ryhmien työtä, joiden kiivaus oli vastoin Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa. Heillä oli ”kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan”. (Room. 10:2).

Kristuksen valtakuntaa ei ole perustettu inhimillisellä juonittelulla ja diplomatialla. Tämä pätee sekä menneisyyteen että nykyisyyteen. Sen tarkoitus ei toteudu voimatasapainon kautta, joka aikaansaadaan ydinaseiden uhan tai muiden ihmisen suunnittelemien keinojen avulla. Sen sijaan messiaaninen valtakunta perustetaan ihmisten toiminnassa ilmenevällä jumalallisella väliintulolla, ja – onneksi – kaikista ihmisen itsekkyyden innoittamista harhaanjohtavista ponnisteluista huolimatta.

Miikan profetiassa meille annetaan tämä vakuutus: ”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat. Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.’ Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä. Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut.” (Miika 4:1–4).

Jumalan valtakunta Israelin kautta

Daavidista alkaen Israelin kuninkaat hallitsivat Jumalan edustajina, ja hallituksen päämaja oli Siionin vuorella Jerusalemissa. (1. Kun. 2:11; Ps. 135:21). Siksi Israelin kansa ymmärsi Herran huoneen vuoren tarkoittavan Jahven kuningaskuntaa, joka toimii jumalallisesti nimitetyn, hallitusvaltaa käyttävän hallitsijahuoneen kautta. Daavidin huone oli vertauskuva tästä ennustetusta vuoresta. Tämä huone lakkasi kuitenkin toimimasta, kun Juudan viimeinen kuningas Sidkia syöstiin vallasta. Tämän jälkeen annettu profetia julisti, ettei sitä enää olisi, ”kunnes tulee hän, jolla on oikeus”. (Hes. 21:25–27).

Hän, ”jolla on oikeus”, syntyi vauvana Beetlehemin tallissa. Marialle antamassaan ilmoituksessa enkeli Gabriel sanoi:

”Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (Luuk. 1:30–33).

Tämä on sopusoinnussa aiemmin lainatun Jesajan profetian kanssa, jossa sanotaan, että tämä ”Rauhanruhtinas”, Kristus Jeesus, istuisi Daavidin valtaistuimella järjestääkseen, perustaakseen ja hallitakseen Isänsä valtakuntaa tuomiolla ja oikeudenmukaisuudella ikuisesti. Näin ollen Jeesuksesta tuli Jumalan jumalallisen huoneen pää. Hänen maallisesta palvelutyöstään lähtien alkoi sellaisen yhteisön valinta ja valmistelu, joka kutsuttaisiin ulos maailmasta olemaan Hänen kanssaperillisiään tässä hallitsevassa huoneessa. Jeesuksen kanssa ja Pyhän Hengen kautta heistä tehdään jumalallisen perheen jäseniä. (Ks. Room. 8:14–17; 1. Joh. 3:1–2).

Kuninkaallisen huoneen jäsenyys

Jonkin aikaa mahdollisuus tulla osaksi tätä kuninkaallista huonetta rajoittui Aabrahamin luonnollisiin jälkeläisiin. He olivat sitä Jumalan kansaa, jolle lupaukset oli alun perin annettu, ja juuri heidän keskuudessaan Jeesus hoiti palvelutyötään. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” (Joh. 1:12). Tähän kutsuun vastanneiden juutalaisten määrä ei kuitenkaan riittänyt, joten myöhemmin, evankeliumin sanoman kautta, kutsu ulotettiin myös pakanoille. (Apt. 13:46–49).

Työ heidän kokoamisekseen ja valmistamisekseen elämään ja hallitsemaan Kristuksen kanssa on jatkunut kautta koko kristillisen ajan. Kun jokainen heistä on koetusten kautta osoittautunut kelvolliseksi, hän on nukahtanut kuolemaan herätäkseen tämän aikakauden lopussa ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa” ja elämään ja hallitsemaan ”hänen kanssaan [Kristus] ne tuhannen vuotta”. (Ilm. 20:6).

Aivan kuten Jeesus herätettiin kuolleista Jumalan mahtivoimalla tämän aikakauden alussa, samoin hänen kanssaperillisensä herätetään kuolleista tämän aikakauden päättyessä. He liittyvät Kristuksen seuraan muodostaakseen hengellisen ja kaikkivoivan ”Herran huoneen vuoren”, joka on perustettu ”vuorten huipulle” – toisin sanoen hallitsemaan kaikkia ihmisten asioita.

Yksi syy siihen, miksi ihmiset ovat ymmärtäneet väärin Jumalan suunnitelman, on se, että he eivät ole ottaneet huomioon Hänen valtavaa voimaansa. Ajatellessaan, että Hänet on rajoitettu siihen, mitä heikot ja epätäydelliset ihmiset pystyvät saavuttamaan Hänen nimessään, heistä on näyttänyt siltä, että jumalallinen tarkoitus on epäonnistunut. Päinvastoin, Jumala pystyy yltäkylläisesti toteuttamaan tarkoituksensa huolimatta langenneen ihmiskunnan vastakkaisista ponnisteluista. (Jes. 55:10–11).

Hyvä esimerkki tästä on Jeesuksen tapaus. Hän syntyi Kuninkaaksi ja istumaan isänsä Daavidin valtaistuimella. Hänen aikansa uskonnolliset hallitsijat vihasivat Häntä ja onnistuivat lopulta tappamaan Hänet, ja yksi Häntä vastaan nostetuista syytteistä oli se, että Hän väitti olevansa Kuningas. (Matt. 21:4–9; Luuk. 23:38). He tappoivat Kuninkaan, mutta tämä ei tehnyt tyhjäksi Häneen keskittyvää jumalallista tarkoitusta. Todellakin – oli välttämätöntä, että Jeesus kuoli lunastaakseen maailman kuolemasta, ja Jumala herätti Hänet kuolleista. (Apt. 2:22–36).

Tämän kaiken merkitys, liittyen Daavidin hallitsevaa huonetta koskeviin Jumalan lupauksiin, iskostetaan mieliimme apostoli Paavalin julistuksessa Antiokiassa:

”Ja me julistamme teille sen hyvän sanoman, että Jumala on isille annetun lupauksen täyttänyt meidän lapsillemme, herättäen Jeesuksen, niinkuin myös toisessa psalmissa on kirjoitettu: ’Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä olen sinut synnyttänyt’. Ja että hän herätti hänet kuolleista, niin ettei hän enää palaja katoavaisuuteen, siitä hän on sanonut näin: ’Minä annan teille pyhät ja lujat Daavidin armot’.” (Apt. 13:32–34; Ps. 2:6–7; Jes. 55:3).

Kuten oli hyvä uutinen, että Hän, jonka oli määrä istua Daavidin valtaistuimella iankaikkisesti, oli syntynyt, oli sekin hyvä uutinen, että kun Hänen vihollisensa surmasivat Hänet – palvellen näin Saatanan apulaisina hänen pyrkimyksissään tehdä tyhjäksi jumalallinen tarkoitus – Jumala herätti tämän suuremman Daavidin kuolleista. Voimmeko epäillä Isän ihmiskuntaan kohdistuvan pelastus- ja rauhansuunnitelman riemuvoittoa, kun tällaista voimaa voidaan käyttää sen onnistuneen loppuunsaattamisen varmistamiseksi? Juuri tällaista kaikkivaltiasta voimaa käyttämällä Jumalan auktoriteetti vakiinnutetaan maan päällä.

Jumalan valtakunnan perustaminen

Jumalan valtakunnassa, jota Kristus ja Hänen uskolliset seuraajansa hallitsevat, maailman ihmiset ja kansakunnat haluavat saada opetusta Herran teistä; ja kun he tekevät näin, he eivät enää opettele sotimaan eivätkä harjoita sodankäynnin taitoja. Kaikki se aika ja resurssit, joita nyt käytetään sotatarvikkeiden valmistukseen, ohjataan rauhanomaisiin tarkoituksiin. Silloin kaikki ovat turvassa. (Ps. 46:9; Jes. 2:4; Sak. 9:10).

Silloin kukaan ei saa ihmisiä pelkäämään. Tänään maailma on täynnä pelkoa. Juuri tällä hetkellä, uuden vuoden ollessa aluillaan, pelätään sodan laajenemista, vallankumousta, taloudellista taantumaa tai lamaa, kasvavia yhteiskunnallisia konflikteja, poliittisia ääriliikkeitä useilla tahoilla sekä lisääntyvää moraalin rappeutumista – vain muutamia mainitakseni. Aitoa rauhaa ja turvallisuutta ei ole missään. Aivan kuin enkelien sanomaa rauhasta ja hyvästä tahdosta maan päällä ei olisi koskaan julistettu. Tämä johtuu siitä, että elämme sen ajan loppua, jolloin (kuten profeetat ennustivat) ”tämän maailman ruhtinaan” valtakunta kukistetaan ahdistuksen aikana, jollaista ei ”ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä tule koskaan olemaan”. (2. Kor. 4:4; Ilm. 20:2, 3; Dan. 12:1; Matt. 24:21, 22).

Niistä, joita Raamatun profetiat nykyisestä ”kansojen ahdistuksen” merkityksestä eivät ole valaisseet, näyttää siltä, että enkelien sanoma rauhasta maan päällä on vain tyhjiä sanoja. (Luuk. 21:25). Tämä on johtanut väärään käsitykseen enkelien julistuksesta. Maan päällä vallitsevan rauhan ja ihmisiä kohtaan tunnetun hyvän tahdon sijasta se sanotaan nyt useammin seuraavasti: ”Rauha maan päällä hyväntahtoisten ihmisten keskuudessa.”

Enkelien sanoma oli kuitenkin se, että rauha tulisi maan päälle, ei siksi, että langennut ihmiskunta olisi hyväntahtoinen toisiaan kohtaan, vaan siksi, että Jumalan hyvä tahto ja tarkoitus luotujaan kohtaan ilmenisi Jeesuksen syntymässä Vapahtajaksi ja tulevaksi maailman Kuninkaaksi. Jumalan hyvä tahto ihmisiä kohtaan oli näkynyt Hänen lupauksissaan lähettää Vapahtaja, ja sitten entistäkin enemmän siinä, kun Vapahtaja syntyi. Jumalan hyvää tahtoa ihmiskuntaa kohtaan osoitettiin edelleen herättämällä Jeesus kuolleista.

Vaikka maailma ei ole sitä tunnustanut, on Jumalan hyvä tahto jatkunut sen kautta, että Jeesuksen seuraajat on valmisteltu elämään ja hallitsemaan yhdessä Hänen kanssaan Hänen valtakunnassaan. Maailma tunnustaa aikanaan Jumalan runsaan armon näiden kuolleista ylösnousseiden kautta, jotta he voisivat yhdessä Jeesuksen kanssa jakaa valtakunnan siunauksia rauhasta ja elämästä kaikille kansoille.

Kansojen keskuudessa ilmenevä hyvä tahto

Jumalan hyvä tahto ilmenee siten, että tietty hallintavalta valvoo koko ihmiskuntaa. Tämä toteutuu sitä kautta, että tuo ennustettu hallintavalta lasketaan Rauhanruhtinaan harteille. Tämän kauan sitten luvatun vanhurskaan ja oikeudenmukaisen hallinnan kautta ihmisille taataan rauha ja turvallisuus, ja heille annetaan kuuliaisuuden kautta mahdollisuus palata täydellisyyteen ja iankaikkiseen elämään. Kaikki tämä on seurausta Jumalan hyvästä tahdosta luotujaan kohtaan.

Lopuksi ja sen seurauksena, että ihmiskunta on oppinut vanhurskautta ja rakkautta Kristuksen valtakunnan aikana, kaikki halukkaat ja kuuliaiset ihmiskunnan keskuudessa oppivat, mitä todellinen ja kestävä ”rauha maan päällä” on. He oppivat myös osoittamaan hyvää tahtoa, hyviä tekoja ja rakkautta lähimmäisiään kohtaan kautta ikuisuuden aikakausien — kaikki tämä on seurausta siitä ”Beetlehemistä” lähteneestä uutisesta, jota enkelit julistivat kauan sitten.

Tekstilähteet: Helmut Thielicke ja eräät ajan konservatiiviteologit

Tekstin toimittaja: Leo Meller