Avasin World Visionille Suomen – Kylvämisen ja niittämisen koulussa osa 1

KYSYMYKSESSÄ oli World Vision. Yksi maailman johtavia kristillisen kummilapsi- ja yleisen humanitaarisen kriisiavun suuria nimiä.

WV oli tullut minulle tutuksi ennen kaikkea Amerikan suunnilta.

Muistelin nähneeni sen mittavat maailman päämajarakennukset eteläisessä Kaliforniassa.

Osallistuessani kristillisen lähetysradion maailmankohtaamisiin Yhdysvalloissa, WV oli niissä paikalla mainostuksineen ja informaatiotarjouksin.

Isäntäni kertoi nyt, että WV tähtäsi Pohjolaan.

Stanleyn avulla järjestö oli avaamassa toimistotiloja Tukholman esikaupunkialueella.

Norja ja Tanska kuuluisivat ruotsalaisen toimiston valtapiiriin.

Sitten Stanley katsoi tiiviisti silmiini ja kysyi, tahtoisinko olla käytettävissä, jos WV tulisi Suomeen?

Jos Herra niin johtaisi.

Vastaukseni saattoi vaikuttaa rutiininomaiselta. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Jos Stanleyn kaltainen globaalin lähetyksen ja herätyskristillisyyden apostoli oli innostunut World Visionista, miksi en minäkin – ainakin tahtoisin avoimella mielellä odottaa Jumalan mahdollista johdatusta ja ohjausta aiheessa ja asiassa.

Vaihdoimme puheenaihetta. Muistaakseni ilta jatkui suhteellisen pitkään keskustelun pyöriessä Tukholman suomalaisväestön ja sen hengellisen saavuttamisen parissa.

SEURAAVA päivä oli sunnuntai.

Osallistuin ruotsinkieliseen Cityn pääjumalanpalvelukseen ja pyynnöstä pidin uhripuheen tilaisuuden kakkosuhrin keräämisen merkeissä – keräyskohteena kuten aavistanetkin seurakunnan suomenkielinen jumalanpalvelustyö.

Tilaisuuden päättyessä minua lähestyi amerikkalaistyylinen keski-ikää hipova siististi pukeutunut tyylikäs naishenkilö. Käsi tervehdykseen ojennettuna.

Olen Patricia Chavez. Saanko antaa sinulle kirjan. Minun elämäkertani – tai ainakin elämäni eräitten vaikeittenkin vaiheitten kertomuksen.

Ote kädestäni irtautui. Muutama kymmenen sekuntia ja uusi kosketus seurasi – tällä kertaa käteeni sijoitettiin kovakantinen hyvän tuntuinen kirja.

Do not look at the book now. Let us go to the cafeteria and enjoy some refreshments. May be you care for coffee?

Kädessäni oli salkku. Sijoitin kirjan sopuisasti salkussa olevan Raamatun kylkeen. Ja siirryimme seurakuntatiloissa olevan Citykahvilan pöytään.

Kahvila sulkeutui noin tuntia myöhemmin, mutta me kaksi saimme erikoisluvan jäädä tyhjentyviin tiloihin jatkamaan alkanutta jutusteluamme. Käsitimme olevamme pastori Stanleyn erityissuojeluksessa.

Keskustelua riitti.

LÄHTÖPISTEENÄ oli Patrician elämäkertateos.

Kirjan nimi oli Picking up the pieces – suomeksi: Sirpale sirpaleelta. Kirjan kustantaja on yksi maailman suurimpia kristillisen kirjallisuuden erikoistaloja: Thomas Nelson Publishers. Kuva ja Sana on julkaissut ison nipun Nelsonin teoksia käännettynä suomalaisille lukijoille.

Patrician elämä kirjan lehdiltä koottuna muodosti seuraavanlaisen kaksiosaisen ”matkakuvauksen”:

Ensimmäisessä osassa lukija jakaa kaksitoista vuotta kestäneen alkuaan onnellisen avioliiton vaiheet. Sitten elämän rakennelma lyödään rikki. Tapahtuu tuskainen avioero. Elämä siirtyy eteläkalifornialaisen auringon alta pimeisiin henkisiin tunneleihin ja luoliin.

Toisessa osassa kirjaa seurataan eron jälkeisen elämän toinen toistansa yllättävimmissä kuvioissa tapahtuvaa yrittämistä – ja ilmeistä Jumalan tapahtumiin puuttumista. Patricia saa sekä Jumalalta että läheisiltä apua ja rohkeutta elämän jatkuvuuteen. Hän alkaa auttaa toisia kaltaisissaan tilanteissa kulkevia lähimmäisiä.

Yksinhuoltajaäidin elämään syntyy ajallaan visio maailman heikoimpien – lasten – auttamisesta siellä, missä elämä on suorastaan kestämättömän vaikeata – ellei lapsille saada apua ja tukea ja hengellistä elämänvoimaa jostakin kehittyneestä maailmankolkasta, ihmisiltä, jotka ovat halukkaita astumaan kummisuhteeseen lasten kanssa.

Patricia elää johdatuksessa.

Jumala avaa hänelle kaksi merkittävää palvelukanavaa.

Ensiksi hän saa johtovastuun Divorced Recovery Workshops-toiminnassa.

Toiseksi maailman suurin tunnustuskristillinen humanitaarinen avustusjärjestö World Vision palkkaa Patrician globaalin vapaaehtoistyön kansainväliseksi johtajaksi.

TÄLLAISEN naisen kanssa istun kahvikupposten äärellä Tukholman Citykirkon oleskelutilassa talvella alkuvuodesta 1982.

Juttelemme – ja tulemme varsinaiseen kohtaamisen ja keskustelumme aiheeseen.

Leo, olen kokenut Jumalan haluavan World Visionin tulevan sinun kansasi, sinun maasi alueelle – siis Suomeen. Mies, joka auttoi WV:n Ruotsiin – ystäväsi pastori Stanley Sjöberg – sanoi minulle, että kaikista suomalaisista, jotka hän tuntee, kukaan ei voisi niin pystyvästi auttaa minua kuin sinä. Auttaisitko?

Olen aina täystyöllistetty.

Kuunnellessani Patriciaa minä tiesin, että itse Jumala oli johdatuksineen kohtaamisemme takana. Varovaisesti sopersin jotakin siihen suuntaan, että kenties, kenties… Sisimmässä hengessäni tiesin kuitenkin koko ajan, että Jumala halusi minun auttavan Patriciaa tuomaan WV Suomeen.

Kerroin Patricialle käyneeni World Visionin maailman päämajassa Kalifornian Monroviassa. Kerroin kunnioittavani syvästi WV:n syntymiseen vaikuttaneita taivaallisia näkyjä, ja tunnustin pitäväni WV:n perustajaa ainoalaatuisena kristittynä. Kyllä, mielelläni auttaisin Visionia asettumaan Suomeen.

Sain vapaat kädet ja täydet valtuudet toimia kuten johdatus kuljettaisi, jotta WV mahdollisimman pikaisesti pääsisi alkuun suomalaisella maaperällä.

Patricia kysyi minulta, millaista korvaustasoa seurattaisiin, kun minulle kompensoitaisiin aikani ja työni menot ja kustannukset.

Selvitin Patricialle tapani tehdä Herran työtä.

Minulla oli palkkatyö. Maksoin tuloistani kymmenykset. Työsuhteeni ulkopuolisia palveluita suoritin Jumalan valtakunnassa mahdollisuuksieni mukaan. Näistä palveluksista en koskaan veloittanut mitään. Puhujavierailuista en milloinkaan ottanut korvauksia – jos matkat olivat pitkät, niin matkalippujen hinnan otin vastaan. Mutta palkkioita puheistani en koskaan.

TOIMINTANI WV:n auttamisessa Suomeen eteni seuraavasti.

Keskustelin kolmen suomalaisen eri kristillisiä piirejä edustavan vaikutusvaltaisen henkilön kanssa WV:n rantautumisesta Suomeen. Yksi näistä kolmesta pahoitti mielensä ja niin kävi, että mielestäni kaunis kristillinen yhteysside katkesi loppuelämäksi hänen ja minun välillä. Henkilö koki, että tuomalla WV:n Suomeen, olen uhkaamassa suomalaisten kirkkojen ja herätysliikkeitten omaa, kansallista humanitaarista ja lapsityön toimintaa.

Kahdesta puheväleihin jäänestä henkilöstä toinen oli Veikko Manninen.  Veikko tyypillisellä tavallansa naurahteli ajatellessaan maailman suurimman kristillisen avustusohjelman rantautumista Suomeen. Hän aavisti oman helluntaiherätyksensä ”saavan sydärin”, kun WV alkaisi kerätä varoja ja kannattajia suomalaisten kristittyjen maailmassa. Mutta anna mennä vaan – jos koet Jumalan johdattavan sinua, niin anna mennä vaan. ”Minä puolustan sinua” – tähän suuntaan Veikko puheli.

Jos muistini ei petä, niin kolme kuukautta Tukholmassa tapahtuneen ensimmäisen suunnittelukohtaamisen jälkeen kutsuin koolle joukon mahdollisia kiinnostuvia suomalaisia henkilöitä kokoukseen, joka toteutettiin pääkaupungin NMKY:n hotellin saunakerroksessa Kaisaniemessä (ilman saunomista!).

Miten kokous kului?

Veikko Manninen ennakoi täyden vastarintaman muotoutumista. Aivan näin pahasti ei kuitenkaan kokouksessa mennyt. Patricia oli paikalla, joku ruotsalainen hänen kanssansa. Veikko Manninen avasi yhdessä olon. Kolmatta tuntia kestäneen keskustelun summana lähtivät terveiset Kaliforniaan: WV on tervetullut Suomeen.

Kuvan ja Sanan kirjojen kääntämispuuhissa palvellut kyvykäs nuori sisar U. palkattiin hoitamaan alkutekemisiä. Tietämäni mukaan hän toimii edelleen ns. vanhempana neuvonantajana suomalaisessa WV-työssä.

SITTEN tulivat uudet ajat ja uudet vaiheet.

Suomen WV:n johtoryhmässä oli mukana muuan veli N. Hänen ja patmostyön välillä oli ollut jonkun verran yhteistä toimintaa. Mutta nyt suhde oli poikki. Mainittu veli toimi kansainvälisesti eri suunnilla ja pyrki kaikin tavoin katkaisemaan patmostyön suhteet muihin yhteisöihin Suomessa ja ennen kaikkea kansainvälisesti. Tämä koski myös yhteyksiä World Visioniin.

Sattui, että erään kerran sain viestin WV:n Suomen toimistosta – minua pyydettiin istuntoon linja-autoaseman viereen rakennettuun suureen ja mahtavaan hotelliin. Entinen Kuvan ja Sanan kirjallisuutta kääntänyt naishenkilö oli kokoontumisen puheenjohtaja. Hänen avaussanansa olivat ankarat: Leo Meller on luvatta ryöstänyt WV:n materiaalia ja pistänyt sitä Patmoksen postituksiin ja kerännyt varoja. Erityisesti syytös perustui kuvasarjaan, joka oli julkaistu WV:n varainhankinta postituksessa. Kyseinen kuva-aihe oli toimestani ilmestynyt patmospostituksessa. ”

”Patmos vaaditaan oikeuteen. Taloudellinen hyöty on maksettava täysimittaisena WV:lle. Olemme plagioineet ja varastaneet WV:n kuva- ja tietomateriaalia.” Näin minulle puhuttiin.

Jumala tiesi ja tunsi mitä liikkui ihmisten mielissä. Jumala ennakoi tilanteen kaikkitietävyydessänsä erikoisella tavalla.

Polttopisteessä oli kuvasarja, jonka WV oli saanut amerikkalaiselta päämieheltänsä suomalaista varainhankintaa varten.

Minä olin aktiivisti maailman tapahtumia seuratessani nähnyt lehtikuvia samasta kohteesta. Tietämättä mitään WV:n aikeista ja tekemisistä, olin ostanut Lehtikuvasta parikymmentä kuvaa samaisesta tapahtumakohteesta, josta WV:n kuvat olivat peräisin. Olin tietoinen siitä, että sekä WV että Patmos julkaisivat samasta kohteesta samanlaisiakin kuvia. Minua ei tilanne vaivannut.

Sain siis kutsun helsinkiläiseen hotelliin WV:n edustajien kohtaamiseen. Minulla oli voimallinen tunne hengessäni siitä, että kohtaaminen jostakin tuntemattomasta syystä ei olisi ”veljellinen”. Lisäksi koin merkillistä johdatusta ottaa tapaamiseen mukaan Lehtikuvan laskumateriaalia, jossa osoitettiin minun valinneen ja ostaneen Patmokselle ne ja ne kuvat – ja tämä kauppa oli tapahtunut ennen kuin WV oli julkaissut oman suomenkielisen vetoomuspostinsa mainitun aiheisine kuvineen.

Otin dokumentaation salkustani.

Huonetilaan laskeutui äänettömyys.

WV:n edustajat yksi toisensa jälkeen nousivat ja poistuivat huoneesta. Lopulta olin yksinäni huonetilassa. Kukaan ei ollut tervehtinyt minua poistuessaan.

WORLD VISIONIN TYÖ ON ARVOKASTA JA SUURENMOISTA. WV ON RUKOUSLISTALLANI. LÄHES PÄIVITTÄIN OHITAN SEN LOGON SUUREN TOIMISTORAKENNUKSEN JULKISIVUSSA ERÄÄN SILLAN RANTAREUNALLA HELSINGISSÄ. LÄHES PÄIVITTÄIN SAAN MUISTUTUKSEN SIUNATA WV:N ARVOKASTA TYÖTÄ. KANNUSTAN OSALLISTUMAAN LAPSITUKEEN. OLEN KIITOLLINEN JUMALALLE, ETTÄ SAIN OLLA HENKILÖ, JOKA TOI WORLD VISIONIN SUOMEEN. TAHOILLAMME KULJEMME KOHTI TAIVASTA – EIKÄ MAMMONA ENÄÄ OLE EROTTAVA YHTÄ KRISTILLISTÄ TOIMINTAA TOISESTA. SAAVUTTUAMME ARMOSTA USKOMME PÄÄMÄÄRÄÄN.