CNE News: Miten kristinuskosta tuli Navalnyin tuki vankilassa.

Helmikuussa 2021 monille oli yllätys, kun Navalnyi siteerasi Raamattua viimeisissä sanoissaan oikeudessa.

”Olin aikoinaan varsin militantti ateisti”, hän myönsi ja lisäsi heti perään, että hän on ”nykyisin uskovainen”.

Venäjän oppositiojohtajan mukaan hänen uskonsa helpotti hänen olosuhteitaan.

”Elämässäni on vähemmän dilemmoja, koska minulla on kirja, jossa yleensä on enemmän tai vähemmän selvästi kirjoitettu, miten toimia jokaisessa tilanteessa.”

Tämän oikeudenkäynnin aikana Navalnyi huomautti, että Raamatun teksti ”Autuaita ovat ne, jotka nälkää ja janoavat vanhurskautta, sillä he tulevat kylläisiksi” oli hänelle hyvin rohkaiseva.

Hän kutsui jaetta ”enemmän tai vähemmän toimintaohjeeksi”. Ja se auttoi häntä kestämään olosuhteet, joihin hän joutui ollessaan vangittuna, hän lisäsi.

”Tunnen todellista tyydytystä. Koska joinakin vaikeina hetkinä tein niin kuin ohjeissa vaadittiin enkä pettänyt käskyä.”

Oikeudenkäynnin jälkeisinä kuukausina Navalnyi jatkaa uskonsa mainitsemista myös sosiaalisen median tileillään, esimerkiksi Instagramissa.

Toukokuussa 2021 hän viittaa esimerkiksi pääsiäiseen. ”Onnittelen kaikkia parhaasta juhlasta perinteen mukaisesti: uskovia (joita nyt olen), epäuskoisia (joita olin) ja militantteja ateisteja (joita minäkin olin).”

Vielä ei tiedetä, mikä sai Navalnyin luopumaan ateistisesta kannastaan ja ryhtymään uskovaiseksi.

Entisten neuvostotasavaltojen kirkkoja tukevan Mission Eurasia -järjestön Sergei Rakhuba uskoo, että Navalnyi tuli uskoon, kun hän ”taisteli henkensä edestä”, luultavasti myrkkyiskun jälkeen vuoden 2020 puolivälissä.

Rakhuba sanoi näin Missions Boxin haastattelussa. ”Taistellessaan hengestään hän sanoi löytäneensä Jumalan. Käsittääksemme hän oli yhteydessä muutamaan kristilliseen yhteisöön ja etsi ikuisia arvoja.”

Uskonnolliset oikeudet

Viime tammikuussa Navalnyi käynnisti oikeusjutun, koska hänellä ei saanut olla sellissään kuin yksi kirja kerrallaan ja koska hän ja muut vangit eivät saaneet lukea Koraania, jos he halusivat, Mediazona kirjoitti.

Oikeudenkäynnin aikana hän myönsi olevansa ortodoksikristitty ja väitti, että hänellä on oltava mukanaan Uusi testamentti ja Psalttari. ”Yksi kirja ei riitä minulle. Tämä rikkoo suoraan uskonnollisia oikeuksiani.”

Samalla hän selitti, että häneltä evättiin myös Koraani, jonka avulla hän oli halunnut aloittaa keskustelun islamista ja islamismista, joka koetaan uhkana Venäjällä.

Usko on saattanut johtaa poliitikkoa mielessään ja omassatunnossaan, näyttää siltä, että siitä ei tullut keskeistä osaa hänen poliittisessa toiminnassaan, Katolinen uutistoimisto analysoi.

Perinne

Kaikki eivät ole vakuuttuneita Navalnyin kristinuskoon kääntymisen uskonnollisesta luonteesta.

Moscow Times tulkitsee ilmaisuja enemmän poliittis-sosiologisella tavalla huomauttamalla, että Navalnyi liittyi venäläisen älymystön perinteeseen siteeraamalla Raamattua puolustuksessaan.

Näin tekivät myös vainotut neuvostokirjailijat Aleksandr Solženitsyn ja Josif Brodski.

Lehti arvelee, että oppositiojohtaja käytti Raamattua asettaakseen Venäjän viranomaiset dilemman eteen, sillä heidän olisi valittava Navalnyi Raamattuun uskovana kristittynä ja perinteisten raamatullisten arvojen puolustajana, joita Venäjä väittää puolustavansa, tai heidän ylpeytensä sota-ajan voitosta, josta Navalnyin oikeudenkäynnissä oli kyse, sillä häntä syytettiin toisen maailmansodan veteraanin panettelusta.

Tästä ”haasteesta” huolimatta Navalnyi todettiin oikeudenkäynnissä syylliseksi.

Navalnyin kuolema

Aleksei Navalnyi oli suurin uhka Putinille, kirjoittavat useat tiedotusvälineet sen jälkeen, kun uutinen Navalnyin kuolemasta levisi.

Siksi monet ovat vakuuttuneita siitä, että Navalnyin kuolema ei ollut onnettomuus vaan Putinin hallinnon tekemä murha.

Tähän asti viranomaiset ovat kieltäytyneet ilmoittamasta poliittisen aktivistin tarkkaa kuolinsyytä ja kieltäneet hänen perheeltään pääsyn Navalnyin ruumiiseen.

Sen sijaan he väittävät, että Navalnyi kuoli kävelyllä.

 

————–

Kirjoitus on ilmestynyt Christian News Network -verkkolehdessä (19.2.2024). Kirjoittaja Joe-Lize Kruijsse-Brugge.