Elämän arvojärjestys

Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja ja raamatunopettaja Pasi Turunen ja lähetysjärjestö Good News Networking (GNN Hyvien uutisten verkosto) perustaja ja pastori Arto Sädeaho kohtasivat Radio Patmoksen studiossa keskustellakseen hyvin käytännönläheisesti kuuden jakson verran raamatullisesta taloudenhoidosta:

Veloista vapautumisesta, menetysten pelosta, raamatullisesta säästämisestä sekä varallisuuden hoidosta. Tämä kirjoitus perustuu ohjelmasarjan viidenteen jaksoon, jonka aiheena oli elämän arvojärjestys, niin kuin se näkyy kristityn ihmisen rahan käytössä.

– Moni asia elämässämme liittyy rahaan: koti, ruoka, vaatteet, opiskelu. Miten priorisoida kulutuksensa, kun Jeesus osoitti, että myös usko ja raha liittyvät toisiinsa? Sädeaho pohdiskelee ja jatkaa, että kyse ei ole siitä, että Jumala tarvitsisi rahaa. Takana on jokin muu viisaus.

Raamattu sanoo: ”Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.” (Ps.24:1). Kaikki kuuluu Jumalalle. Sädeaho palauttaa mieleen Daavidin sanat 1. Aikakirjan 29.luvussa jakeessa 14. “Mikä minä olen, tai mikä on minun kansani, kyetäksemme antamaan vapaaehtoisesti tällaisia lahjoja? Sinulta tämä kaikki on tullut, ja omasta kädestäsi me olemme ne sinulle antaneet.” Uhratessamme ja antaessamme kymmenykset osoitamme kiitollisuudella muistavamme ja arvostavamme sitä, kuka on elämämme ja voimamme lähde. Kunnioitamme Jumalaa antamalla varojamme hänen valtakuntansa työhön.

Varojen johdonmukainen ja kurinalainen käyttö on osa opetuslapseutta ja Jeesuksen seuraamista. Raamatullinen antaminen ei ole impulsiivista, vaan systemaattista.

Turunen muistelee omaa uskoontuloaan 80-luvun alussa, jolloin pienessä itsenäisessä seurakunnassa uusille uskoville opetettiin heti kaksi asiaa.

– Ensimmäinen, joka meille opetettiin, oli että meidän tulee todistaa Jeesuksesta toisille. Ja toinen, että maksetaan säännöllisesti kymmenykset. Vaikka nämä vaativat opettelua, niistä muodostui luonteva osa elämää. Siksi ne eivät tuntuneet taakalta tai rasitteelta myöhemminkään. Kun koululaisena kesätyöpalkastaan alkoi maksaa kymmenyksiä, oppi mitoittamaan omaa talouttaan luontevasti sen valossa. Elämän vakiintuessa aikuisiällä ei tarvinnut itseään työllä ja tuskalla uudelleen kouluttaa näihin hyviin hengellisiin periaatteisiin ja prioriteetteihin. Samalla koki aina iloa siitä, että tällä tavoin laittaen uskonsa käytäntöön tiesi tekevänsä jotain merkityksellistä Jumalan valtakunnan hyväksi myös rahoillaan, Turunen sanoo.

Jumalalle ensin -periaate

Turunen ja Sädeaho pohdiskelivat 2. Mooseksen kirjan 23:19 jaetta, jossa sanotaan: ”Parhaat maasi uutisesta tuo Herran, Jumalasi huoneeseen.” Sädeaho alleviivaa aivan aluksi, että ajatus parhaan ensihedelmän tuomisesta ei ole jokin sattumanvarainen ajatus. Se mainitaan ja tulee systemaattisesti Raamatussa vastaan 31 kertaa.

– Me puhumme nyt periaatteesta, jossa antaessamme parhaan osan päältä, Jumala vapauttaa loput meidän resursseistamme niin, että saamme kokea siunausta. Olen kokenut tätä oman elämäni aikana useasti. Enkä ole koskaan tavannut ihmistä, joka olisi köyhtynyt antaessaan kymmenykset Jumalalle. Monesti, kun pidättää kaiken itsellään, varat loppuvatkin yhtäkkiä kesken. Kymmenyksillä voimme kenties parhaiten kokeilla luottamustamme Jumalaan. Sädeaho kuitenkin toteaa, ettei halua moittia ketään, jolla kenties on tiukka elämäntilanne. Hän korostaa silti elämän prioriteettien asettamista oikeaan järjestykseen kristityn varoja koskevien jumalallisten periaatteiden mukaisesti.

– Se irrottaa meitä liiasta sidonnaisuudesta rahaan, johon voi helposti kiintyä. Sen sijaan, että raha hallitsee meitä, me voimme hallita sitä ja laittaa sen tekemään työtä haluamallamme tavalla. ”Make the money work for you”, Sädeaho toteaa.

– Joku on sanonut, että mikään annettu ensihedelmä ei ole koskaan menetetty. Jokainen ensihedelmä, jota emme anna, on aina menetetty. Kun annamme Jumalalle parhaat päältä, hän siunaa loput. Joku toinen on sanonut, että on parempi kokea Jumalan siunaavan 90 prosenttia, kuin pidättää itsellään 100 prosenttia, mitä hän ei ole siunannut. Herran on maa ja kaikki, mikä siinä on. Meidän antimme edustaa sitä, mikä kokonaan kuuluu Jumalalle.

Arto Sädeaho muistuttaa, että tukemalla hengellistä työtä kristitty pääsee tasavertaisena osalliseksi samasta siunauksesta, kuin ne, jotka hänen uhrillaan on lähetetty tai saatu aikaan. Daavidin voitettua amalekilaiset kuormastoa hoitamaan jääneet olivat yhtä lailla osalliset saaliista kuin taisteluun lähteneet.

– Ei lähetystyötä ole vain lähteminen, vaan myös lähettäminen. Kun tuemme esirukouksin ja varoillamme niitä, jotka on lähetetty, olemme heidän kanssaan yhtäläisesti osallisia siitä, mitä varten heidät on lähetetty, Sädeaho sanoo.

Kylvä siunausta sukupolvien yli

Turusen mielestä kymmenykset ja uhraaminen tulisi priorisoida kristityn elämässä Jumalan valtakunnan motivoimana. Hänen mielestään olisi liian lyhytnäköistä ajatella antamista jonkinlaisena jumalallisena ”sijoitusohjelmana”, jonka kristitty odottaa tuottavan aineellista hyvinvointia hänen oman elämänsä ajallisiin ja katoaviin tarpeisiin. Tällöinhän antaja ei priorisoi Jumalan valtakunnan tarpeita, vaan itsensä.

– Meidän pitäisi ennen kaikkea pystyä ajattelemaan siunauksen kylvämistä Jumalan valtakunnan ja evankeliumin hyväksi jopa myös ylisukupolvisesti, Turunen toteaa. Emme anna vain ollaksemme tässä ja nyt itse siunattuja, vaan kylvääksemme sellaista, mikä voi kasvaa ja tuottaa moninkertaisen sadon Jumalan valtakunnan hyväksi kenties vasta meidän jälkeemme.

– Tuo on hyvä pointti, Sädeaho toteaa. Ajatellaan meitä suomalaisia. Oli niitä, jotka toivat aikanaan kristinuskon Suomeen, ja se on ollut meille siunaukseksi sukupolvien saatossa. Sitä ennen täällä uskottiin Ukko-ylijumalaan ja kaikenlaisiin tällaisiin. Minulla on omassa perhepiirissä sadan vuoden ketju, jossa on ollut Jeesusta henkilökohtaisesti seuraavia uskon omaavia ihmisiä. Aiempien sukupolvien uskollinen uhraaminen on tehnyt mahdolliseksi sen, että tämän päivän hengelliset tarpeet voidaan täyttää viemällä sanomaa Jeesuksesta maan ääriin asti.

Sädeahon ja Turusen mielestä palkitsevinta juuri onkin tietää, että kristittynä saa varoillaan olla osallinen siitä, että Jumalan sana, valtakunta ja evankeliumi menevät eteenpäin ja sieluja pelastuu.

– Onko se paljon, jos annamme omastamme sen valtakunnan työn hyväksi ja sielujen pelastumiseksi, jonka tähden Jumalan ainoa Poika itse maksoi korkeimman mahdollisimman hinnan uhratessaan itsensä meidän edestämme? Sädeaho kysyy.

---

Teksti: Tarja Heiskanen, Pasi Turunen

Kuuntele Arto Sädeahon ja Pasi Turusen keskustelu tästä: 

Arto Sädeahon ja Pasi Turusen ohjelmasarjan Raamatullinen taloudenhoito kuusi jaksoa löytyy ilmaiseksi kuunneltavina Patmosplus ohjelmakirjastosta www.patmosplus.fi.