Halki pilvien kaksien siipiparien kantamana – Leo Mellerin kesäblogit osa 5

OLEN hengellisen isäni ja johtajani Ensio Lehtosen kanssa kotivierailulla. Lehtoselle koti on tuttu kuten siinä asuvat henkilötkin. Yhdestä heistä Lehtonen on kirjoittanut useita tekstejä. Murhaajasta. Presidentin erikoisarmahduksella vapautetusta miehestä. Olen kutsuttu mukaan. Saan kohdata mainitsemani miehen sukua kahdenkin polven verralta. Lehtonen on pyytänyt minua tekemään muistiinpanoja keskusteluista ja kirjoittamaan Kipinään artikkelia.

Tämäkö mies olisi murhaaja?

Mies puhui rauhallisesti. Ei hävennyt katsettani. Lapsekas hymy ja luottavainen, nöyrä esiintymisensä kosketti sisintäni voittavasti.

”Olen koettanut selvittää rikokseni. Tiedän, että Vapahtajani maahan vuotaneen veren kautta syntini ovat anteeksi annetut, mutta olen tahtonut muistella ja tunnustaa kaiken tekemäni, ettei mikään jää tuntoa painamaan.”

Ihmettelin – ja tunnustan – että mitä pitemmälle keskustelu jatkui, sitä väkevimmin Jumalan kirkkaus loisti elämänsä tekoja tilittävästä miehestä.

Mikä valtava muutos olikaan tapahtunut kanssaihmisessäni!

Mikä esimerkki Jumalan muuttavasta voimasta! Uudistavasta voimasta!

Nuori ylioppilas, hyvän kodin poika, jota odotti elämässä loistava tulevaisuus, teki huolellisesti suunnitellun poliittisen murhan.

Miehen omien sanojen mukaan se oli pimeyden ruhtinaan henki, joka on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, joka silloin vaikutti hänessä. Johdatti häntä ja suunnitteli murhan muodot ja määräsi tekohetken.

Miten avuton ja tahdoton ihminen onkaan jouduttuaan väkevien vihollisvoimien johdatukseen.  Mutta kiitos Jeesukselle, että Hän on totisesti tullut tekemään tyhjäksi perkeleen tekoja ihmisessä ja ihmisen kautta.  Eikö totta, veli Leo, että kohtaamisemme todistaa tästä vastaan sanomattomalla voimalla?

Ajattelin kohtaamisemme päähenkilöä.

Raatelevasta jalopeurasta, jota innoitti raakaan murhaan vihan ja koston henkivalta, oli tullut lauhkea lammas, jonka hartain toivo oli tulla siunaukseksi niin monille kuin mahdollista. Muutos oli totisesti valtava.

Vierailu jätti jälkensä nuoren harjoittelevan kristityn toimittajanalun henkeen.

Seurasin haastattelun kohteena olevan veljen elämää.

Kävin ajoittain kuuntelemassa hänen saarnojansa, kun hän herätysliikkeensä evankelista-paimenen tehtävässä vakaumuksen voimalla ja Pyhän Hengen voitelussa saarnasi Kristusta, joka voi ottaa kenen tahansa ja tehdä ihmisestä täysin uuden luomuksen.

IHMISKUNTA elää keskellä koko ajan valtavammaksi ja voimallisemmaksi käyvää henkien taistelua.

Voimakkaat henget ja henkivirtaukset johtavat yksilöjä ja kansojen laajoja massoja.  Niiden vaikutus ulottuu meihinkin Pohjolassa, tahdoimme tai emme.  Ne uhkaavat ja painostavat meidän henkeämme, muovaillaksensa sisimmät tahtomme haluamaansa muottiin.

Ei ole ihme, että henkinen huolto on eräs tämän hetken tunnussanoja.

Tänään ymmärretään jotakin hengen ylivallan merkityksestä.

Tiedetään, että kokonaisten kansojen kestämiskyky ja moraalinen voima on riippuvainen vallitsevasta henkisestä ilmapiiristä.

Kansallisesti ja hengellisesti kohottavien ja yhdistävien henkivirtausten rinnalla liikkuu ajassamme valtavia pimeitä voimia, demoneja, jotka ovat vapaina ja valmiudessa hävittämään, tappamaan ja tuhoamaan. Tämä hävitystyö ei rajoitu aineelliseen ja näkyvään vaan kohdistuu ensisijaisesti ihmisen henkeen.

Kun ihmisen henki on saastutettu ja tuhottu, tuhoutuu kaikki aineellinen, luhistuu kuin lahonnut maja tai retkahtaa kokoon kuin kumipallo, josta ilma päästetään pois.

Kuuntele, tämän ajan ihminen: kaikki – kaikki – riippuu hengestä! 

Tämä on asian laita yhteiskunnan henkisessä, sielullisessa ja aineellisessa elämän kokonaisuudessa. Kaikessa.

Ja tämä toteamus totisesti pitää paikkansa kristillisyydessä ja sen rajamaastoissa.

Mikä henki voittaa kirkoissa, seurakunnissa, herätysliikkeissä ja meissä yksityisissä kristillisyyden edustajissa, siitä riippuu kestääkö Kristuksen kirkko parhaillaan riehuvassa voimistuvassa henkien taistelussa.

Kristitty blogini lukija: sinunkin kestämiskykysi ja voimasi riippuu siitä, onko sinulla oikea Henki – Jumalan Pyhä Henki!

Nyt ei ole kysymys siitä, missä hengessä olemme kerran taivasten valtakuntaan syntyneet.

Kysymys on nyt siitä, olemmeko me täyttyneet Jumalan Pyhän Hengen voimalla. Ja olemmeko edelleen täyttymässä tämän siunatun Hengen voimalla?

Tovin hetken pidätän sormiani liikkumasta kirjaimistolla … sitten tiedostan, että täytyy kirjoittaa…

Voi olla niin, että me, jotka olemme oikeassa Hengessä kerran aloittaneet, olemme joutumassa toisen hengen johdatukseen.

Tai olemme jo joutuneet!

Joku blogini lukija kauhistuu … ehkäpä aikoo lopettaa lukemisensa kesken … arvostelee kirjoittajaa, ettei tämä kirjoitan Uuden testamentin armon hengessä syntyvää rohkaisevaa, kantavaa, eheyttävää ja uudistavaa tekstiä.

Käsitän tuollaiset ajatukset.

Paavali kuitenkaan ei niitä käsittäisi, jos hän nyt olisi lentokoneessa vieressäni katsoen sivusilmällä, mitä olen juuri kirjoittanut. Paavalilla kun on koko maailmalle julkisesti julistettu näkemys tästä samaisesta aiheesta, tällaisin sanoin kirjoitettuna epistolaansa:

Minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristukseen nähden …  jos omaksutte toisen hengen.

Totean: täällä pilvien yläpuolella tuulien keinuttaessa ihmisen valmistamaa suunnatonta lentokonetta satoine matkustajineen, ikuisuus tuntuu aina läheisemmältä kuin jalat turvallisesti maan päällä seistessä.

HUOMAAN kysyväni itseltäni kysymyksen – tällaisen: miten minä olen selvinnyt henkien taistelussa?

Onko mieleni vielä puhdas ja vilpitön?

Armahda, Herra Jumala nyt ja puhu minulle suoraan – olenko minä omaksunut toisen hengen?   Olenko siihen ainakin taipuvainen?

Takana olevalla muutaman viikon pituisella matkalla koin erityisen sielujen voittamisaktion.

Intiassa hinduryhmillä on ollut jo usemman vuosikymmenen ajan käynnissä lähetyssaarnaajakoulutus.

Hinduryhmä on julkisesti kertonut aikovansa kouluttaa kaikkiaan kymmenen tuhatta miestä lähetystyön tekijöiksi – siis: käännyttämään nimellisesti kristittyjä hindu-uskoon.

Toki liikkeelle panolla on toinenkin tavoite.

Hindujen maailmanneuvoston taholta on todettu, että huolestuttavan suuri joukko hinduja on käännytetty kristilliseen uskoon. Nämä on voitettava takaisin. Eikä kysymyksessä ole ainoastaan kristittyjen käännyttämät hindut. Myös islam on onnistunut voittamaan hinduja uskoonsa. Nyt on toimittava ja paluukäännytettävä hindut takaisin oikean uskon polulle. Siellä ja täällä ovat muslimit paitsi käännyttäneet hinduja myös muuntaneet näitten temppelit moskeijoiksi.

On aika osoittaa kristityille ja muslimeille, etteivät hindut ole käännytettävää päätöntä karjaa! 

Näin luen lentokoneessa tarjolla olevasta sanomalehdestä.

Lehden mukaan pohjoisintialaisessa kaupungissa hindutemppeli oli vallattu ja muutettu islamilaisten rukoushuoneeksi, moskeijaksi. Takaisinvaltaamisyrityksessä yli sata ihmistä menetti henkensä.

Lehtien mukaan kolmen vuosikymmenen aikana Intiassa on ottanut muotoansa jatkuvassa kasvussa oleva hinduvoima, jonka päämääränä on Intian muodostaminen yhden uskonnon – hindulaisuuden – valtioksi. Kristityt ovat eturivissä mitä tulee tavalla tai toisella juuria myöten pois revittäviin ei-hindu-uskoisiin.

PETRI HILTUNEN.

Petri on Paavo Hiltusen poika. Pappi.

Petri on kirjoittanut isästänsä dramaattisen elämäkerran. Kuva ja Sana kustantaa kirjan – teos on jo painovaiheissa ja saavuttanee pian nälkäiset lukijansa. Olen kuljettanut käsikirjoitusta mukanani matkallani ja lukenut sen – vahvaa ja paikoin suorastaan shokeeraavaa mutta suunnattoman tarpeellista luettavaa tekstiä.

Petri Hiltunen julkaisi parikymmentä vuotta sitten pääkaupunkiseudun Kirkko ja kaupunki -lehden palstoilla kirjoituksen, jossa otsikkona sanat Ihmisellä ei ole vapaata tahtoa.

Kirjoitus oli mielipideteksti debatissa, jossa alkuun panijana oli muuan Vieno Kennedy.  VK väitti ihmisellä olevan vapaa tahto, eli ihminen voi vapaasti tehdä tahdonratkaisunsa uskon asioissa. Petri Hiltunen ottaa kantaa seuraavasti:

Näin ei kuitenkaan luterilainen kirkko opeta!

Lutherin mukaan ihmisellä on tahdonvapaus vain itsensä ”alapuolella” olevissa asioissa. Järkemme avulla me voimme ratkaista esimerkiksi yhteiskunnallisia ja omaisuuden hoitamiseen liittyviä asioita.

Sen sijaan hengellisissä asioissa ”ei uudestisyntymättömän ihmisen ymmärrys, sydän ja tahto … pysty yhtään mitään ymmärtämään, uskomaan, vastaanottamaan, ajattelemaan, tahtomaan, alkamaan, suorittamaan, tekemään, vaikuttamaan eikä myötävaikuttamaan” (Tunnustuskirjat).

Lutherin mukaan ”vailla armoa oleva ihminen ei voi tahtoa mitään muuta kuin sitä, mikä paha on”. Ihmisen omat ratkaisut, valinnat ja päätökset johtavat näin ollen pelastuksen asiassa aivan hakoteille. Niiden varaan jääminen ei ainakaan tuo ihmiselle sitä pelastusvarmuutta, josta Kennedy kirjoittaa. 

Ihminen ei Lutherin mielestä ole ainoastaan ”sidottu, kurja, vanki, sairas ja kuollut”.  Hän on lisäksi sellainen, joka ”saatanan, herransa vaikutuksesta tähän kurjuuteensa vielä lisää sellaisen kurjan sokeuden, että uskoo olevansa vapaa, onnellinen, itsenäinen, voimakas, terve ja elävä”. Oppi tahdon vapaudesta ei suinkaan vapauta ihmistä vaan jättää hänet omaan varaansa ja estää pääsemästä turvalliselle Kristus-kalliolle.

Vasta silloin syntinen ihminen löytää todellisen levon, kun hän myöntää, että ”hänen autuutensa ei ensinkään riipu hänen omasta kyvystään, päätöksistään, pyrkimyksistään, tahdostaan ja teoistaan, vaan kokonaan toisen, nimittäin Jumalan ratkaisusta, päätöksestä, tahdosta ja teosta yksin” (Luther: Sidottu ratkaisuvalta). 

Tällaisena sätkynukkena ainakin minä toivon pääseväni taivaaseen.

Näin siis pappi Petri Hiltunen, Paavo Hiltusen poika ja viime mainitun elämäkerran tuore kirjoittaja.

KUULUTUS läpäisee Finnairin koneen tilat.

Lähestymme Helsinkiä.

Tutut ohjeet – ja minä niitä totellen nostan pöydän ja pistän tietokoneeni laukkuun ja ristin käteni ja ajattelen kirjoittamaani blogia ja blogini keskipistettä – Häntä, jossa elän ja hengitän ja jonka verisen armon varassa pääsen taivaaseen – jos vaikka tämä kone ei onnistuisikaan laskussa…

Varmuudeksi: sinäkin pääset taivaaseen Kristuksen verisen ansion varassa. Oletko jo kiittänyt osaksesi tulleesta armosta?