”Hän tekee minut onnelliseksi” – Kun ranskalaisnainen rakastui vuoristorataan ja sai lapsen sen kanssa
46-vuotias ranskalaisnainen kertoi äskettäin lopettaneensa romanssin vuoristoradan kanssa. Hän haluaa mennä naimisiin ”uuden kyydin” kanssa, jonka kanssa hänellä on yhteinen ”vauva”.
Asiasta kertoo tarkemmin The Mirror, joka toteaa Gaëlle Engelin paljastaneen lopettaneensa seitsemän vuotta kestäneen suhteensa ”poikaystävänsä” Sky Screamin kanssa. Sky Scream on vuoristorata Holiday Parkissa Hasslochissa, Saksassa. Suhde päättyi sen jälkeen, kun puiston viranomaiset eivät enää sallineet Engelille pääsyä puistoon. Vain kuukautta myöhemmin hän tapasi uuden sulhasensa, suuren violetin Gravity-nimisen laitteen. Parilla on nyt ”vauva”.
”Kun tapasin Sky Scream -vuoristoradan, ymmärsin, mitä rakkaus on.”
Gaëlle kertoo tarkemmin: ”Gravity auttaa minua unohtamaan päivittäiset huoleni. Kun olen hänen kanssaan, tunnen itseni uudeksi naiseksi, joka vihdoin elää ja elää uudelleen! Jaamme monia hellyyden ja myötätunnon hetkiä. En ole hänen kanssaan vain siksi, että pidän häntä komeana ja viehättävänä. Tunnen luottamusta hänen seurassaan ja tarvitsen häntä täyttämään elämäni. Tapasin Gravityn maaliskuussa 2021 ja aloitin suhteen hänen kanssaan lokakuussa 2022. Gravity ja minä menimme naimisiin 7. maaliskuuta Bordeaux’ssa. Gravity kiertää Ranskassa eri karnevaaleilla. Seuraan häntä säännöllisesti kaikkialle. Gravityllä ja minulla on poika, joka syntyi 1. toukokuuta 2023. Tämän pojan nimi on Cybernetik ja hän on tällä hetkellä olemassa itse tekemäni mallin muodossa.”
Gaëlle sanoo olleensa ”aina esinekeskeinen”. Vuonna 2021 antamassaan haastattelussa hän sanoi: ”Kun tapasin Sky Scream -vuoristoradan, ymmärsin, mitä rakkaus on. Vietän jokaisen hetken haaveillen lihallisesta ja kiihkeästä suhteesta sen kanssa. Hän sanoi, että aiemmat suhteet miesten kanssa olivat olleet hänelle ”hyvin vaikeaa aikaa”, mutta että vuoristoratakyydin myötä hän tunsi olonsa ”täysin varmaksi”. Engel myös kertoi, että seksielämä vuoristoradan kanssa on hieman pomppuista. Kovin perinteistä se ei hänen mukaansa ole. Mutta hän pystyy tekemään minut onnelliseksi.
Naimisissa Berliinin muurin ja Eiffel-tornin kanssa
Esineisiin rakastuminen on poikkeuksellista, mutta Gaëlle ei ole yksin. Iltalehti kertoo, että vuonna 2015 kuollut Ruotsissa asunut Eija-Riitta Eklöf meni vuonna 1979 ”naimisiin” Berliinin muurin kanssa ja otti nimekseen Eija-Riitta Eklöf-Berliner-Mauer. Hän otti siis sukunimekseen Eklöf-Berliinin muuri. Ruotsin television haastattelussa Eklöf-Berliner-Mauer kertoi harrastaneensa seksiä Berliinin muurin kanssa ensimmäisen kerran ollessaan 12 tai 13 vuoden ikäinen. Yksityiskohtia hän ei paljastanut. Myös amerikkalainen Erika Eiffel meni naimisiin Eiffelin tornin kanssa vuonna 2007 ja on suhteessa Berliinin muurin kanssa. Hän on perustanut OS Internationalen, järjestön niille, jotka ovat viehättyneet ja aloittaneet suhteen elottomien esineiden kanssa.
Miksi en voi elää, kuten haluan, kunhan en vahingoita muita?
Kun ensimmäistä kertaa luin kyseiset ”uutiset” en tiennyt mitä ajatella. Ensiksi ajattelin, että kyseessä on huono vitsi. Sen jälkeen mieleeni tuli mahdollinen psyykkinen haaste. Lopulta ajatukseni juontui ahkerasti viime vuosina viljellyn lauseen ”Miksi en voi elää niin kuin haluan, kunhan en vahingoita muita?” – ajatuksen pariin. Jos joku kerran haluaa rakastaa vuoristorataa, Berliinin muuria tai Eiffel-tornia, niin mitä vikaa siinä on? Rakastakoon vaan. Kunhan ei vahingoita muita. Ei se ole mitään minulta pois.
Vähän aikaa sitten edesmennyt aikamme kirkkaimpiin apologeetikkoihin lukeutuva Timothy Keller kirjoittaa kirjassaan Making Sense of God: ”Usein kristinuskoa pidetään yhteiskunnassamme vapauden arkkivihollisena. Vapaus määritellään nykyään meihin kohdistuvien kaikkien rajoitteiden puuttumisena.” Täydellinen vapaus on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Keller listaa esimerkiksi seuraavat vasta-argumentit:
- Valinnoillamme on aina seuraukset. Jos en urheile tai syön epäterveellisesti, se vaikuttaa negatiivisesti kehooni. Jos haluan hyvän arvosanan kokeesta, minun täytyy nähdä myös vaivaa sen eteen.
- Yksi valinta on pois toisesta. Mietitään vaikka ajankäyttöä. Jos valitsen lukea kirjaa, se aika on pois jostakin muusta. En voi saada esimerkiksi elokuvaa ja kirjaa molempia samaan aikaan.
- Todellinen vapaus tulee siitä, että rajoitamme vapauttamme jossain muussa kohden. Joudumme siis aina valitsemaan ”vapauksien” välillä. Todellista vapautta ei ole rajoitteiden puuttuminen, vaan oikeiden rajoitteiden valitseminen ja tietyistä vapauksista luopuminen.
- Kukaan ei voi elää ”kuten itse haluaa”. Pelkästään ihmisen vanheneminen asettaa tiettyjä rajoitteita. Ihmisen valinnanvapaus on aina rajoitettu. Sitä säätelee terveys, varallisuus, sosiaalinen asema, maa, johon on syntynyt ja moni muu seikka.
- Meillä on myös velvollisuutemme toisia kohtaan. Kukaan ei voi ajatella vain itseään. Tarvitsemme toisiamme ja olemme myös velkaa toisillemme. Vapaus ei yksin riitä.
- Ihmiset eivät ole samaa mieltä siitä, mitä kunhan en vahingoita muita – lause tarkoittaa. Jokaisella on erilainen näkemys siitä.
- Liiallinen itsekeskeinen ”vapaus” tuhoaa yhteisöjä ja kestäviä, sitoutuvia rakkaussuhteita. Onnellisuustutkimukset ovat osoittaneet vahvojen sosiaalisten suhteiden tärkeyden.
Omien luotujen rajoitteiden kunnioittaminen takaa parhaan vapauden
Keller toteaa vielä: ”Ihmiset menestyvät tietynlaisissa ympäristöissä ja sortuvat tietynlaisissa. Kunnes kunnioitat sinulle annettuja ihmissuhteisiin liittyviä toimintaedellytyksiä ja rajoitteita, et tule koskaan tuntemaan sitä vapautta, joka saa alkunsa rakkaudesta ja sosiaalisesta rauhasta. Jos todella eläisit millä tavalla tahansa haluat, etkä koskaan linjaisi valintojasi fyysisen ja psyykkisen todellisuuden asettamien rajoitteiden mukaisiksi, kuolisit pian, ja yksin. Oman suunnittelun kunnioittaminen takaa parhaan vapauden.”
Jumala on luonut meidät yhteyteensä ja myös yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Rakkaussuhde vuoristoradan, Berliinin muurin tai Eiffel-tornin kanssa ei todella tyydytä ihmisen sisimmän kaipuuta. Ultrasosiaalisena luotuna olentona tarvitsemme yhteyden Jumalaan ja myös toisiimme.
| Kuuntele lisää Toimittajien Tunti – ohjelmasarjan jaksosta 14.09.2023 kirjautumalla tai rekisteröitymällä ilmaiseen Patmos + – ohjelmakirjastoon |
Lue ohjeet kommentoinnille
20.9.2023 14:18
Entisenä uskovana voin sanoa etten löytänyt tästä ns. jumalayhteydestä sitä mitä tarvitsen. Jotain uskonnollisia häilyviä kokemuksia, joista sitten taas toisen kannan uskovat sanovat ettei pidä luottaa tunteisiinsa, vaan ainoastaan järkeen. Tunteet pitää unohtaa kokonaan? Kummallista. Siis jumalayhteys on järkiyhteys? Järkiavioliitto? Ei tunteita? Mitä sillä tekee? Ihan sama kuin etsisi ystäviä vain siksi että heidän kanssaan on edullista olla, vaikkei pitäisi heistä ihmisinä yhtään? Kuulostaa jo ihan politiikalta.
Ihminen ei ole ensisijaisesti järkiolento. Sen näkee kun katsoo maailmaa. Kukaan ei pysty olemaan vain järkiolento kaikessa elämisessään. Olemme kuitenkin eläimiä ja luontaisten tunteidemme vietävissä. Siitä tulenkin sellaiseen pohdintaan, että esim. syntiinlankeemus kuvataan juuri niin että Eeva oli tunteidensa vietävänä ja meni syömään väärästä puusta hedelmiä ja sai tiedon lahjan, eli sen hedelmän kautta hänen järkensä lisääntyi, kun he sitten Aadamin kanssa tajusivat ettei heillä ole vaatteita ja jotenkin se oli paha…tosin alkuperäiskansat vieläkin elävät ihan onnellisina puolipukeissaan ilman häpeää.
Jumala sitten suuttui siitä, kun Aadam ja Eeva osoittivat yhtäkkiä enemmän järkeä ja tajusi että he olivat syöneet jotain, joka vaikutti järjen lisääntymistä ja että heitä olisi tämän jälkeen vaikeampi ohjailla, koska he huomasivat olevansa yksilöitä ja siis aikuisia, eivätkä enää lapsia, joita voi ohjailla ja jotka kunnioittivat Jumalaa ylimpänä auktoriteettina. Aikuistuminen ja itsenäisyys tuppaa viemään uskon auktoriteetteihin väkisin. Mutta tietenkin maailma on julma ja ihminen aina välillä toivoo auktoriteettia tai apua joltain suuremmalta, että jaksaa elää. Siinä on elämän perustavanlaatuinen ristiriita, jossa me kaikki pyörimme.
Näin tässä aika kamalan unen, joka pohjaa erääseen kauhuleffaan. Minusta tuli monsteri siinä unessa ja kuitenkin olin sisäisesti vain minä. Aiheutin pelkällä hymyllä muille vahinkoa ja heidän muuttumisensa monstereiksi… kuitenkin yritin pyytää ihmisiltä apua, että voisin olla taas uudelleen ihminen, mutta aiheutin auttajille vahinkoa. Kuvaa sitä ristiriitaa, mitä maailmassa on.. koska kyse ei ole vain minusta todellakaan. Ei maailma ole ristiriidaton ollenkaan, niin kuin jo kuvailin. Elokuvista saa työkaluja ajatteluunsa. Hyvä kuitenkin ymmärtää asioita, eikä ikuisesti leikkiä vain samoilla legopalikoilla.
18.9.2023 10:35
Minulle ei ihan auennut se mitä blogisti pohjimmiltaan halusi sanoa. Koko juttu oli itsestäänselvyyksien toistamista, ja alun kuvaukset rakkaudesta elottomiin kohteisiin friiikkisirkusta, joka huomionhakuisena ei sitä enemmälti ansaitse.
Omien luotujen rajojen kunnioittaminen varmasti parhaiten mahdollistaa onnellisen elämän. Seurattuani blogistin kirjoittelua tuntuu kuitenkin siltä, että käytännössä hän itse ei ole tätä mieltä, vaan sallisi sen ainoastaan heteroiksi luoduille papin aamenen jälkeen.