Historia elää – Jumalan aikomus pysyy – Leo Mellerin kesäblogit osa 2

OLEN kertonut Ensio Lehtosen kiinnostuksesta kristillistä lähetysradiota kohtaan sekä aivan erityisestä halusta aloittaa suomenkielisten ohjelmien radioiminen joko Portugalista tai Tangerista.

Tätä ennen en ole kertonut Lehtosen vision sisältäneen kaksivaiheisen ajatuksen: ensiksi suomenkielisiä ohjelmia suomalaisten kristittyjen rahoittamina vapaan kansainvälisen radiokanavan kautta – ja kun tällainen visio olisi toiminnassa, kehystä käytettäisiin venäjänkielisten ohjelmien luomiseen ja lähettämiseen suomalaisen radiolähetysbudjetin puitteissa.

Poliittisista tekijöistä johtuen itäradiolähetystä ei tuohon aikaan katsottu mahdolliseksi mainostaa julkisuudessa.

Miten kuitenkin saada sitä koskeva ajatus- ja esirukouskipinä muotoutumaan suomalaiseen kristilliseen kenttään? Lehtonen kannusti minua aloittamaan Kipinä-lehdessä kirjoitussarjan aiheena radiolähetys. Tässä en kykene tarkkaan ilmoitukseen siitä, montako osaa kirjoitin – muistelen, että lähemmäs kaksikymmentä tekstiä julkaistiin. Lehtonen halusi minun jatkavan ja jatkavan sarjaa, jotta suomalaisten kristittyjen ajatuksiin iskostuisi ajatus kristillisen radiotyön mahdollisuuksista. Tulevissa teksteissäni enemmän tästä kaikesta.

Tänään on Radio Patmos.

Jonkinlaisella nostalgialla totean, että kun tänään puheet ja kirjoitukset koskettavat Radio Patmosta, unohduksen meressä jossakin uiskentelee edelleen koko totuus  mainitun radion alkuvisiosta ja siitä, että vapaan kristillisen radion syntymistä rukoiltiin dramaattisesti uskon rohkeudella jo 1960-luvun puolivälistä alkaen.

Kuvan ja Sanan hallituksen jäsen ja patmosvision synnyttäjiä oli Kirkkonummen seurakunnan pappi Samuli Alaspää.

Samulille oli avautunut ainoalaatuinen raamatulliskristillisten ohjelmien tekemisen kanava Yleisradioon. Hän koki Jumalan ohjauksena julkisuudentakaisen yhteistyön kanssani: valmistimme ohjelmaideoita yhdessä ja autoin Samulia valmistamaan käsikirjoitukset, hankin musiikkia ja äänidokumentteja ohjelmiin ynnä muuta. Sain järjestää Samulille haastattelumahdollisuuksia Billy Grahamia, T.L. Osbornia ja monia maailman ympäri julistajan tehtävissä matkustavia evankelistoja myöten. Tätä kaikkea touhutessamme unelmoimme ja rukoilimme Suomeen vapaata kristillistä täyden evankeliumin radiota. Kirkkonummen kappalainen Samuli Alaspää oli ehdottomasti Jumalan armosta Radio Patmoksen hengellisiä visionäärejä ja isiä.

MITEN oli mahdollista, että Jumala jotenkin kulki suurten neuvottelukuntien ja kirkollisverojakin keräävien rikkaitten kirkkojen keskeltä pysähtyen Radio Patmoksen visioinnin ja lähetysten alkamisen merkeissä erään maamme vähäisimmän yleiskristillisen lähetystalon kohdalla?

Käsittelen aihetta muutamalta suunnalta, ensiksi kaikkein tärkeimmästä käsin.

Raamattu opettaa:

Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.  (1 Kor. 15:28).

Kasvuosieni aikana Ensio Lehtosen ”tallissa” pienoisevankeliumin ohella edellä mainittu korinttilaiskirjeen jae oli eniten toistettu ja väkevistä väkevimmin uskottu Pyhän Raamatun linjateksti työssä, johon minut oli täysin ansiotta kutsuttu ja asetettu.

Ensio Lehtonen oli lähetyksen – globaalin eli koko maailman kattavan lähetyksen! – kristitty. Otan esimerkin.

Kauko-Idässä sotien ja kumousten ja muitten mullistusten summana oli tapahtumassa seuraavaa: Indonesian hallitus joutui käsittelemään Jaavan ylikansoitettujen alueitten ongelmia tarjoamalla jaavalaisille asukkaille maata ja muun muassa siemenviljat ensimmäistä uutiskylvöä varten – tosin ehtona muuttaminen Irian Jayan saarelle.

Jaavanilaiset olivat kristittyjä – Jayan asukkaat olivat vahvasti muslimiuskoisia. Globaali kristikunta rukoili rukoilemalla, että Jumala vaikuttaisi Indonesian viranomaistahoissa muutoksen jo tehdyissä suunnitelmissa niin, että kristittyjä ei siirrettäisi muslimien keskuuteen.

Indonesian hallitus ei muuttanut perussuunnitelmaansa – mutta lupasi jokaiselle muuttaneelle perheelle maata, kodin ja runsaan siemenviljamäärän.

TAPAHTUI, että Käpylän kirkossa järjestettiin esirukous- ja lähetysilta erityishuomion kohdistuessa kaukaisten ja vähän tunnetujen Indonesian kristittyjen suuntaan.

Olin paikalla.

Legendaarisen helluntailaisten idän merien suomalaisen lähetyslaivan väkeä oli paikalla – paikalla oli myös Ensio Lehtonen.

Lehtonen käytti puheenvuoron.

Lehtonen luki Raamatustansa Apostolien tekojen 17:26-28 sanat – tekstistä käsin hän sitten puhui, ja puheensa ainakin joitakin kirkossa olevia vavahdutti, ehkä suorastaan järkytti.

Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.

Seuraavassa muistelen Ensio Lehtosen kommentteja lukemastansa raamattutekstistä.

Istuin kirkossa lehtiö ja kynä käsissäni tehden muistiinpanoja Lehtosen puheenvuorosta koska olin lupautunut kirjoittamaan Kipinään lyhyehkön referaatin johtajan sanoista. Jos oikein muistan, niin tekstini piti ilmestyä joko Totti tai Spectator nimimerkeilläni.

Mitä Ensio Lehtonen sanoi?

Muistiinpanot ovat jäljellä, ja niistä seuraavat kohdat:

Kuka lieneekään hän, joka on kansainvaelluksen perimmäinen vaikuttaja? Indonesian hallitusko? Saatana ja voimat, jotka ovat islamin uskonnon taustalla? 

Vaiko itse taivaan Jumala? 

Riittääkö meille Jumalan oman Sanan selvitys? 

Sieltä löytyy totuus Jumalasta, joka ei kaihda siirtää kansojen rajoja ja jopa liikuttaa kokonaisia kansakuntia pitkienkin vaellusten matkan – kuitenkin aina ja vain siksi, että meitä hallitsee Jumala, joka kääntää taivaat ja maat, jotta Hänen luomansa ihmiset löytävät pelastuksen.

Tällä tavalla johtajani Käpylän kirkon saarnatuolissa.

OLEN suuresti etuoikeutettu.

Johtajani jalkojen juuressa sain ammentaa valtamerien mittaisia totuusmääriä Jumalan puhdasta Sanaa.

Sain kokea käsitykseni avartumisen ottamaan vastaan edes joitakin piirtoja Jumalan aikakausien suunnitelmasta. Silmäni avattiin näkemään tuon suunnitelman toteutumista reaaliajassa.

Edelleen edustan niitten fundamentaalisten totuuksien uskomisen sisältöä ja ohjausvoimaa, jotka Ensio Lehtosen kokonaiselämän koskettamana asettuivat Pyhän Hengen tekona uskooni ja omaan opetukseeni ja todistamiseeni.

Kalleista kalliimpia totuuksia oli Efesolaiskirjeen 1:8-12:

Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä – siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.

ENSIO LEHTOSEN Jumalan palvelu ja vaellushedelmät nousevat esille joissakin tulevissa blogeissani – uudella tavalla kuin mitä on tapahtunut menneinä kuukausina ja vuosina.

Ensio Lehtosen elämän vaellus päättyi Meilahden sairaalassa Helsingissä kauneimman kesän eräänä kauniista kauneimpana päivänä.

Kesän lapsesta oli kasvanut kesän mies – ei mikä tahansa mies, ei kuka tahansa mies – ainoalaatuisen palveluelämän täyttänyt Jumalan mies.

Edeltä määrätty elämä siirtyi maallisista taivaalliseen kirkkauteen.

Ensio Lehtosen perintö elää – niin, elää jopa Radio Patmoksen äänessä.