Patmos-blogi

Ihmisalkioita tuotettiin ilman sukusoluja – ensin hämärtyi sukupuoli, hämärtyykö nyt ihmisyys?

Jouni Lallukka Jouni Lallukka on Patmos Lähetyssäätiön kehityspäällikkö, raamattukouluttaja sekä ylitse seurakuntarajojen pidetty kirjailija ja raamatunopettaja.
Julkaistu:

Ihmisalkioita tuotettiin käyttämällä ihmisen omia kantasoluja – Munasoluja tai siittiöitä ei tähän tarvittu, otsikoi Helsingin Sanomien toimittaja Timo Paukku. Mihin tämä kehitys johtaa? Tarjoaako se elintärkeitä varaosia ja uusia elimiä kärsiville ihmisille vai leikkiikö ihminen nyt Jumalaa Baabelin tornin hengessä?

Kesän ja syksyn 2023 aikana tiedotusvälineet uutisoivat useampaan kertaan tutkijoiden onnistuneen kasvattamaan ihmisalkioita jäljittelevän mallin ilman spermaa tai munasoluja. Tanja Vasama kirjoittaa Helsingin Sanomien Tiede-palstalla seuraavaa:

Ihmisalkion mallit on luotu kantasoluista. Ihmisalkion mallit vastaavat rakenteeltaan oikeaa kaksiviikkoista ihmisalkiota. Tutkijat kehittävät nyt kuumeisesti ihmisalkiota muodostavia malleja, ja viime kuukausina myös muut tutkimusryhmät ovat raportoineet omista alkeellisista malleistaan. Weizmann-instituutin tutkijat kasvattivat kantasoluista ihmisalkion mallin, jossa ryhmä soluja toimii kuin alkio, mutta joka ei voi kasvaa oikeaksi ihmissikiöksi. Tutkijoiden kehittämä alkiomalli ei pystyisi kiinnittymään kohtuun. 

Noin kaksi vuotta sitten Helsingin Sanomien toimittaja Tuukka Tervonen uutisoi myös tutkijoiden kasvattaneen pienet aivot, jotka omin päin kasvattivat silmien esiasteet. Tervosen mukaan aivojen kasvattaminen laboratoriossa saattaa kuulostaa tieteiskauhuelokuvan juonelta. Kantasolut ovat kuitenkin antaneet tutkijoille mahdollisuuden edistää tietämystä elimistä, kuin he ovat kasvattaneet pieniä versioita niin sydämistä kuin aivoista. Näitä minielimiä sanotaan organoideiksi.

Sukupuolten välinen ero hämärtyi jo – Hämärtyykö seuraavaksi ihmisyys?

Ajassamme perinteistä kristillistä sukupuolietiikkaa tai perinteistä sukupuolijakoa kannattava henkilö leimataan surutta suvaitsemattomaksi tai ymmärtämättömäksi. Kun sukupuolen käsite on maallistuneessa kulttuurissamme haluttu irrottaa ihmisen fysiologiasta, on sen määrääväksi tekijäksi korotettu ihmisen oma kokemus. Kukaan ei saa ulkopuolelta määritellä sitä, vaan jokainen saa keksiä sen itse. Tarvittaessa sitä voi myös muuttaa matkan varrella haluamaansa suuntaan. Suomen lain mukaan juridisen sukupuolen muutos on sallittua kerran vuodessa.

Jos ihmisalkioita tuottavat ”ihmiskokeet” etenevät yhä pidemmälle, mihin kehitys tulee lopulta johtamaan? Onko ihmisalkioiden tai jatkossa mahdollisesti myös ihmiselinten keinotekoinen tuottaminen vaaratonta ja harmitonta? Ajatushan kuulostaa erittäin rohkaisevalta – esimerkiksi onnettomuudessa loukkaantuneelle tai väkivallan kohteeksi joutuneelle ihmiselle voitaisiin siirtää kantasolujen pohjalta muodostettu tuliterä uusi elin. Eikö tämä ole hyvä asia? Tuukka Tervonen jatkaa

Aikaisemmin tutkijat ovat kehittäneet kantasoluista muun muassa aivo-organoidin, joka loi monimutkaisia neuroniverkostoja ja tuotti samanlaisia aivo-aaltoja kuin sikiö kehitysvaiheessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aivo-organoidit olisivat tietoisia tai voisivat ajatella. Kyseessä on vain kolmiulotteinen aivokudoksen massa tutkimukseen. Mielenkiintoista uusimmassa silmien kehitystä selvittäneessä aivotutkimuksessa oli se, että aivot kehittivät silmän esiasteet itsekseen saatuaan tutkijoilta ”ohjeet” tehtävään A-vitamiinin muodossa. A-vitamiini on tärkeä ainesosa silmän kehittymisessä. Kasvatettuun aivokudokseen syntyi niin sanottuja silmämaljoja. Aikaisemmissa tutkimuksessa on kyllä luotu näitä silmämaljoja ja muita silmän esiaste-organoideja, mutta tässä kokeessa maljat muodostuivat ensimmäisen kerran osana aivoja.

Millä seurauksilla ihminen leikkii Luojaa?

Tervosen kuvaus yhdistettynä Timo Paukun uutisoimaan ihmisalkioiden tuottamiseen ilman sukusoluja saa mietteliääksi. Ihminen on valtavan moniulotteinen ja monimutkainen kokonaisuus. Jo ihmisen DNA sisältää käsittämättömän paljon informaatiota. Psalmien kirjoittaja muistuttaa tästä Psalmissa 139:

Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut. (Ps.139:14-16)

Jos ihminen voi piakkoin ”tehtailla” uusia elimiä, ehkäpä joskus jopa kokonaisen ihmisen, mitä seurauksia sillä voi olla? Aihe herättää lukuisia haasteellisia kysymyksiä:

  • Missä kulkee ”pelkän kehon tai elimen” ja älyllisen tietoisuuden raja? Milloin voidaan puhua älyllisestä olennosta?
  • Jos joskus onnistuttaisiin ”tuottamaan” ihminen, mistä hänen henkensä ja sielunsa olisi peräisin? Olisiko tuotettu ihminen vain toisen ihmisen kopio vai todella uniikki ja ainutlaatuinen?
  • Mikä olisi tuollaisen ”ihmisen” arvo?
  • Jos kaikki on ihmisen itsensä kehitettävissä haluamaansa suuntaan, katoavatko kaikki yhteiskunnan peruspilarit samalla? Miten määritellään perhe, ihmissuhde, vanhemmuus, sukupuoli ja ennen kaikkea ihmisyys?
  • Voiko esimerkiksi lapseton ihminen ”tilata” sellaisen lapsen kuin haluaa? Raksia sopivan silmien ja hiusten värin ja haluamansa ruumiinrakenteen sekä älyllisen kapasiteetin?
  • Miten luotettavaa ja laadukasta ”suunnittelu” on? Kuka vastaa siitä, jos kehitetty elin ei toimikaan tai saa sellaisia piirteitä, jotka eivät olekaan toivottuja? Entä jos kyseessä on kokonainen ihminen ja hän syntyy viallisena?
  • Mitä tapahtuu ihmisen moraaliselle luonteelle? Mitä tapahtuu ihmisen Jumalsuhteelle?

Jumalan luomistyön alaisuudessa ihminen kohtaa todellisen rakkauden

Ihmisen luominen on edellyttänyt valtaisaa viisautta, tietoa ja osaamista. Ainoastaan Luoja pystyy siihen – ei toinen ihminen. Siksi en uskokaan, että meneillään olevista kokeiluista huolimatta, ihminen koskaan kykenee ”tuottamaan” toista ihmistä. Aiheeseen liittyy myös luomisen tarkoitus. Jumala loi ihmisen rakkautensa kohteeksi. Siksi jokainen yritys korottaa itsensä riippumattomaksi kaikkivaltiaasta Luojasta johtaa ihmisen sisäiseen tyhjyyteen. Hän jaa vaille jumalallista rakkautta. Joskus on viisautta tiedostaa ne rajat, joita ei kannata yrittää ylittää.  Kun ihminen alistuu siihen asemaan, joka hänelle luomistyössä tarkoitettiin, hän saakin enemmän kuin pyrkiessään  riistäytymään irti Jumalan hallinnasta. Kaikkivaltiaalla Luojalla on hyvät suunnitelmat meitä kohtaan ja Hän haluaa koskettaa jokaista ihmistä rakkaudellaan. Rakkaudella, joka perustuu meidän jokaisen sisimmän korvaamattomaan arvoon, ei ulkoisiin ominaisuuksiin.

Tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa. (1.Kor.8:4b-6)

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (1)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Kaia

    ”Kun ihminen alistuu siihen asemaan, joka hänelle luomistyössä tarkoitettiin, hän saakin enemmän kuin pyrkiessään riistäytymään irti Jumalan hallinnasta. Kaikkivaltiaalla Luojalla on hyvät suunnitelmat meitä kohtaan ja Hän haluaa koskettaa jokaista ihmistä rakkaudellaan.”

    Kokeilin tätä jo kertaalleen. Ei toimi. Olin ainakin 15 vuotta uskova. Koin sinä aikana ihan yhtä paljon tyhjyyttä kuin ilman jumalaakin.