Ikuisuus katsoo aikaan – Profetian Sanan huippukokouksessa analysoitiin ajan menoa ja meininkejä osa 1

SYMPOOSIN avauksessa luettiin katkelma Ilmestyskirjan luvusta 10, teksti, jossa puhutaan enkelistä:

Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille. (Ilm. 10:5–7).

Alustajan avauspuheesta lainaus: ”Joissakin Raamatun käännöksissä jakeen 6 loppu käännetään näin: ’Enää ei viivästytetä’, mikä saattaa olla oikea merkitys sanoille ’Ettei enää ole oleva aikaa’. Tai: ´Ettei aikaa ole enää lisää´. Filosofina pidän tätä ajatusta erittäin houkuttelevana, paljastavana ja uskottavana avaimena ajan ja ikuisuuden todellisuuksiin. Jokaisen ihmisen kohdalla tullaan siihen pisteeseen, jossa ennemmin tai myöhemmin aikaa ei enää ole – nimenomaan: lisäaikaa. Joku on sanonut: ’Kaikkien kellojen ylin ja määräävin kello on ihmissydän. Kun ihmissydän lakkaa sykkimästä, yhden ihmisen kohdalla kaikki kellot lakkaavat tikittämästä.’ Jokainen meistä siirtyy pois ajasta uuteen, iankaikkiseen ulottuvuuteen. Ikuisuus ei ole vain hyvin pitkä ajanjakso. Se on täysin erilainen olemisen ulottuvuus. Raamattu on edelleenkin kaikkein pätevin ja uskottavin avain raottamaan meille ovia ajasta ikuisuuteen ja takaisin aikaan.”

Eskatologien kohtaamisen eräänä osapuolena oli vaatimuksestansa anonyymiksi jäävä yli viisikymmentä vuotta perusteellisesti aika-käsitteeseen paneutunut filosofi. Hän perusteli alkanutta kiinnostustansa Raamatun profetiaan seuraavasti:

”Tämä aihe vetoaa minuun, koska Raamatussa sanotaan selvästi, että aika on osa mysteeriä, joka huipentuu Ilmestyskirjassa niin kuin ei missään ihmiskunnan tuottamassa tekstissä. Fyysikot kertovat meille, että jos joku nousisi valonnopeudella kulkevaan avaruusalukseen ja kävisi kaukaisella tähdellä ja palaisi sitten takaisin käyttämänsä ajan puitteissa, niin tuo henkilö olisi ollut matkalla ehkä parisen vuotta. Mutta maan ajassa siihen olisi kulunut kaksi sukupolvea. Kun hän palaisi takaisin, hän tapaisi lapsenlapsenlapsensa! Tämä hämmentää mieltämme. Aika on mysteeri.  En kuvittele kenenkään ihmisen pärjäävän ajan salaisuuksien kanssa niin kuin pärjää Pyhä Raamattu tuomalla profeetallisia ulottuvuuksia aikaamme. Herra Jeesus Kristus tuli taivaallisesta olemisesta ajan maailmaan ja lupasi Pyhän Hengen – Kolminaisuuden kolmannen Persoonan – tulevan ja jäävän johtamaan uskovia kaikkeen, täydelliseen, totuuteen.”

Filosofi jatkaa:

”Muistakoon jokainen ihminen, että jonain päivänä siirrymme ajasta ikuisuuteen.  Ihminen on Luojastansa johtuen ikuisuusolento. Jotta ihminen nykyisyydessä voisi ja saisi siirtyä ajasta ikuisuuteen, hän tarvitsee rajan takaa saapunutta opasta.  Kolmiyhteys on täydellinen opastaja – Jumala vie perille. Jos ihmisellä ei ole tätä Opastajaa, niin kuoleman enkelivalta vie ihmisen hänelle kuuluvaan kohtaloon ajan rajan toisella puolella. Taivaselämä on totta – mutta niin on myös kadotuselämä.  Ihmiselle on määrätty, että hänen on kerran kuoleminen – sen jälkeinen olotila riippuu hänen suhteestansa Jumalaan Pelastajana.”

Ikuinen vai ohimenevä?

Asetumme Keskustelujen Pyöreän Pöydän ympärille referoimaan sieltä eräitä puheenvuoroja valistukseksemme ja herätykseksemme.

Puheenvuoro 1: Toisen Korinttilaiskirjeen luvussa 4, jakeissa 17–18 meille kerrotaan iankaikkisen ja ohimenevän välisestä erosta. Paavali sanoo:

Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti… (2. Kor. 4:17).

Kun otamme huomioon kaiken mitä Paavali kärsi puhuessaan ”kevyestä ahdistuksesta”, ihmettelen, mistä me oikeastaan olemme huolissamme! Mitä sellaista me käymme läpi, mikä olisi verrattavissa siihen, mitä Paavali koki? Emme voi puhua ankarista vainoista, ennen kuin olemme verranneet itseämme Paavaliin.

Muista aina, että kun olemme paineen alla, koemme vaikutuksen. Paine tuottaa kristitylle entistä suuremman iankaikkisen kirkkauden painon. Heprean kielessä sana ”paino” ja sana ”kunnia” ovat olennaisilta osiltaan samat. Niinpä Paavali, joka ajattelee hepreaksi, puhuu kirkkauden painosta, jota Jumala valmistaa meitä varten. Sitten hän jatkaa:

… meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä. (Jae 18).

Meidän tulee ymmärtää, että ahdistus saa elämässämme aikaan vain hyvää, kun kiinnitämme silmämme iankaikkiseen.

Jos irrotamme silmämme iankaikkisesta ja alamme sen sijaan keskittyä ongelmiimme ja sääliä itseämme, ahdistuksemme ei tee meille mitään hyvää.

Meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. (Jae 18).

Tässä Paavali asettaa eteemme kaksi eri ulottuvuutta: näkyvän (fyysisen, aineellisen ja väliaikaisen) ulottuvuuden ja näkymättömän (hengellisen ja iankaikkisen) ulottuvuuden. Muista, että kaikki, mitä kohtaamme tässä elämässä, ajan virrassa, on ohimenevää ja väliaikaista.

Puheenvuoro 2: On tärkeää pitää mielessä, että me olemme matkalla kohti ikuista ulottuvuutta. Luin hartauskirjasta yksinkertaisen toteamuksen: ”Elämme langenneessa maailmassa.” Tämä on totta. Jos olemme objektiivisen rehellisiä, meidän on myönnettävä, että maailmassa, jollaisena sen tunnemme, on paljon enemmän kurjuutta kuin onnellisuutta. Selkkauksia ja konflikteja on paljon enemmän kuin rauhaa. Sairautta on paljon enemmän kuin terveyttä.

Emme voi maalata kaunista kuvaa maailmasta, koska elämme langenneessa maailmassa, joka on perusteellisesti pilattu, turmeltunut ja synnin tahraama. Luojan kiitos, lopullinen päämäärämme ei ole tässä maailmassa sellaisena kuin me sen tunnemme!

Paavali esittää 1. Kor. 15:19:ssä toteamuksen, joka on tehnyt minuun syvän vaikutuksen: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat (meitä pitää kauhistella, sääliä ja kohtaloamme valittaa).”

Pohdi apostolin lausuntoa.

Jos kaikki, mitä odotamme Kristukselta, liittyy ainoastaan tähän elämään, olemme kaikkein surkuteltavimpia. Ja silti kohtaan todella monia kristittyjä, joita näyttää askarruttavan vain se, mitä tässä elämässä tapahtuu. He ajattelevat, että kristinuskon tarkoituksena on saada Jumalalta jotakin tässä maailmassa. Tällainen päähänpinttymä on täysin vieras Uuden testamentin opetukselle.

Meille on vain hyväksi, että Pyhä Henki painostaa meitä pohtimaan ajan loppua ja iankaikkisuuden alkua elämässämme. Hebr. 13:14:ssä sanotaan:

Sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.

Päteekö tämä meihin kaikkiin? Missä on meidän pysyvä paikkamme elämässä? Onko se pelkästään tässä maailmassa, vai ymmärrämmekö, että tämä elämä on ainoastaan väliaikaista? Kuten eräässä hengellisessä laulussa sanotaan: ”Olemme vain läpikulkumatkalla.” Pysyvä määränpäämme on iankaikkisuudessa.

Jos pystymme näkemään ainoastaan tähän nykyiseen elämään liittyvää, olemme onnettomia ja turhautuneita yksilöitä, jotka valittavat: ”Asiat eivät mene haluamallani tavalla. Jumala ei vastaa rukouksiini.”

Tyytymättömyytemme lähde piilee siinä, että valitsemme ajallisen näkökulman, sen sijaan, että katsoisimme kaikkea iankaikkisuuden näkökulmasta. Siksi meidän on kysyttävä, miten paljon elämämme rakentuu iankaikkisuuden varalle. Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että Jumala ei uhraa pienintäkään määrää iankaikkisuudesta pisimpäänkään jaksoon ajassa, koska aika ei ole pysyvää. Iankaikkisuus on.

Kestävät rikkaudet

Raamattu sanoo Sananlaskuissa, että Jumala on antanut meille viisauden kautta kestäviä rikkauksia (ks. Sananl. 8:18). Olen viettänyt paljon aikaa tämän kysymyksen pohtimiseen: Mitä ovat kestävät rikkaudet?

Kestäviin rikkauksiin eivät kuulu rahat pankissa, osakkeet ja osallisuudet, hienot autot, talot tai takapihallamme sijaitsevat uima-altaat. Mitkään näistä eivät ole kestäviä rikkauksia. Mitkä sitten ovat kestäviä rikkauksia? Jeesus sanoi:

”Myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa.”(Matt. 19:21).

”Aarre taivaissa” on kestävä rikkaus.

Jeesus sanoi myös, että mitä tahansa annatkin evankeliumin asialle, Jumala antaa sen satakertaisesti takaisin iankaikkisuudessa (ks. Matt. 19:29). Tämä tarkoittaa 10 000 prosentin lisäystä. Kuinka moni liikemies kieltäytyisi mahdollisuudesta saada 10 000 prosentin tuotto jollekin sijoitukselle?

Myös jumalallinen luonne on iankaikkista varallisuutta. Kaikki hengelliset lahjamme – profetiamme, ihmeemme, tiedonsanamme – lakkaavat, kun elämä päättyy. Emme saa niitä mukaamme. Ne ovat vain tätä maailmaa ja aikaa varten. Mutta luonteemme me viemme mukanamme iankaikkisuuteen. Luonne on pysyvä, ja luonteemme määrittää sen, mitä me olemme iankaikkisuudessa. Aidon, vahvan ja jumalisen kristillisen luonteen rakentaminen tarkoittaa säilyvien ja kestävien rikkauksien rakentamista.

Tällaisia ajatuksia oli tarjolla Amerikan eskatologien sympoosissa kalifornialaisessa kristillisessä yliopistossa.  Blogisarja jatkuu viikottain puolenkymmentä osaa laajana.