In Memoriam Isä Simon Ibrahim 1941-2023 – Mies, joka muutti jätekasat ylistyksen vuoriksi

Kun Farahat syntyi Niilin suistoalueen maanviljelijäperheeseen (fellahi), samaan aikaan kylässä vietettiin hänen kahden setänsä häitä ja siksi poika sai nimekseen Farahat, joka merkitsee hääjuhlaa. Äiti oli harras koptikristitty, joka vei pojan pyhäkouluun. Farahatiin teki suuren vaikutuksen kertomus Lilian Trasherista, joka sai Jumalalta kutsun Ylä-Egyptiin hoitamaan orpolapsia. Lilianilla ei itsellään ollut mitään varoja, mutta hän sai kokea Jumalan yliluonnollista huolenpitoa. Farahat kuunteli, vaikuttui ja alkoi etsiä itse tätä samaa Jumalan ihmeellistä todellisuutta ja huolenpitoa. Hänet nimitettiin 6-vuotiaana diakoniksi (todella harvinaista koptikirkossa. Yleensä vasta 20-vuotiaana pääsee diakoniksi). Nuoruusvuosien kamppailujen jälkeen Farahat antoi Jumalalle lupauksen alkaa palvella Jumalaa ja lähti saarnaamaan.

Työhön roskaihmisten pariin

Farahat solmi avioliiton uskovan nuoren naisen Soadin kanssa. Yhdessä he kävivät julistamassa evankeliumia ja tekivät työtä. Farahat oli työssä kirjapainossa. Soad teki työtä naisten ja nuorten tyttöjen kanssa seurakunnan yhteydessä. Nuori pari asui Shobrassa, hyvin tiiviisti asutetussa kaupunginosassa Kairon sydämessä. Heidän pihaansa tuli miehiä ja lapsia, jotka keräsivät kotitalousjätteitä aasivankkureiden vetämiin kärryihin. Tutustuttuaan zabbaliineihin (tarkoittaa roskankerääjiä) Farahat ja Soad tutustuivat Mokattamin alueeseen, jossa ihmiset asuivat suurten jätekasojen kupeessa, asuntoinaan peltihökkelit. Kukaan ei opettanut heitä. Sairaanhoitoa ei ollut. Löyhkä oli valtava. Jätteiden keskellä äidit ja lapset lajittelivat jätteitä. Sikoja kasvatettiin. Mitään opetusta ei ollut. Ei sairaanhoitoa. Sairaudet rehottivat.

Nuori pari päätti muuttaa näiden jäteihmisten pariin. He perustivat kodin Mokattamin vuoren kupeeseen, jossa asui Kairon köyhistä köyhimmät ihmiset. Juuri nämä perheet pyysivät Farahatia ryhtymään papikseen. Ihmeellisten vaiheiden kautta paavi Shenouda II vihki Farahatin koptipastoriksi. Farahatista tuli isä Simon. Hänen nimensä tuli tuon alueen pyhimyksen, Simon nahkaparkitsijan mukaan.

Perheeseen syntyi kaksi lasta, Albert ja Mary. Tytär Mary meni naimisiin Samuel Maher -nimisen lääkärin kanssa. Samuel rakastui Maryyn ja hänen mukanaan myös Mokattamin roskaihmisiin. Hänestä tuli alueen lääkäri. Tämä tapahtui Patmoksen kummityön kautta. Loppu on joillekin tunnettua historiaa: olemme saaneet rakentaa sairaalan ja antaa lapsille ja nuorille koulutusta. Patmostyö jatkuu Mokattamissa. Mutta, palataan isä Simon Ibrahimin persoonaan. Tällaisena tunnen hänet.

Jumalan ihmeet tänään Mokattamissa

Isä Simon rukoili paljon. Eräänä päivänä hän tapansa mukaan oli Mokattamin kalkkikivivuorella ja rukoili. Hän sai rukouksessa näyn, että Jumalalla on hänelle kirkko tuolla vuorella. Uskon miehenä hän ei lainkaan epäillyt kuulemaansa vaan alkoi kaivaa paljain käsin, sitten lapiolla. Ihmiset hänen ympärillään huolestuivat, että mies on mennyt paljosta rukouksesta ja paastoamisesta sekaisin.

Jonkun aikaa kaivettuaan, hän huomasi vuoressa aukon, jonka sisällä oli joutomaata. Nyt toisetkin heräsivät ja kiireesti haettiin koneita apuun. Jumalan lupaus tuli esille: valtava luola, joka on kuin amfiteatteri. Tästä luolasta tuli kuuluisa kautta koko arabimaailman.

Olen vieraillut työmme puitteissa Mokattamissa 1980-luvulta alkaen. Monien muistojen joukosta poimin tähän kaksi:

Olimme kulkemassa Mokattamin kujia isä Simonin kanssa. Hän tahtoi viedä minut tapaamaan erästä perhettä, joka tarvitsi kiireesti apua. Perheen koti oli aivan vuoren kupeessa. Matkalla vastaan tuli riivattu mies, joka huusi kovalla äänellä, riehui ja kiroili. Mies oli pelottava. Hänen tiedettiin asuvan haudoissa (Mokattamin lähellä sijaitsee ns. kuolleitten kaupunki, hautausmaa).

Isä Simon kohtasi miehen, kohotti kätensä miestä kohti, kädessään puinen risti, kuten koptipapeilla aina on, ajoi ulos riivaajat. Mies kaatui likaojaan, ja kun demonit olivat lähteneet hänestä, mies nousi ylös ja oli kuin uusi luomus. Seuraavana sunnuntaina tapasin miehen uudestaan, hän oli luolakirkkoon vievän portin äärellä palvelemassa jo seurakuntaa. Yhtäkkinen muuttuminen pimeydestä valkeuteen.

Kun vuosia tämän tapahtuman jälkeen olin taas kerran Mokattamissa tapaamassa paikallisia työtovereitamme, kokouksemme ei ollutkaan sairaalassa eikä koulussa vaan isä Simonin toimistossa. Eteisessä oli seinää vasten nojaamassa ruumisarkku. Kysyin tästä?

– Tahdon muistuttaa itselleni siitä, että taivas on lopullinen kotimme ja meidän on oltava joka päivä valmiina, isä Simon sanoi ja hymyili. Näin hän hymyilee Mokattamin seurakunnan välittämässä muistokuvassa, jossa lukee arabiaksi ”näkemiin” ja raamatunjae Ilmestyskirja: 21:4

”… Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt”.

Olen kiitollinen Jumalalle isä Simon Ibrahimista, nöyrästä Jumalan palvelijasta, jonka elämäntyön voi tiivistää sanoihin: Hän teki arvottomista arvokkaita. Hän rakasti Jeesusta. Hän julisti evankeliumia. Hän antoi vaatteittensa pölyttyä rakkauden tähden. Siunattu elämä ja muisto, joka elää.

Metropoliitta Ambrosius kertoo isä Simonin elämästä

Isä Simonin elämästä on kirjoitettu kirja ”Roskienkerääjien seurakunta” (Kuva ja Sana, 2012, loppuunmyyty). Kirjaan ovat kirjoittaneet esipuheet Toimi Kankaanniemi (Suomen hallituksen kehitysyhteistyöministerinä 1991-1994), joka oli Kairossa St. Simon Patmossairaalan vihkiäisissä 12.4.1994 ja metropoliitta Ambrorius, jonka tekstiä lainaan seuraavasti:

”Erityisen puhuttelevaa onkin juuri kertomus Kairon köyhimpien ihmisten uudesta elämästä Kristuksessa. Jo 40 vuoden ajan Kairon slummeissa roskienkerääjien keskuudessa on tapahtunut hengellistä heräämistä. Työ jatkuu.

Isä Simonin elämäntyöllä on ollut pysyvä merkitys Kairon hengelliselle elämälle. Hänelle on suotu opettamisen, parantamisen ja selvänäkemisen armolahjat. Näiden kautta Jumalan rakkaus ja huolenpito on välittynyt tuhansille apua tarvitseville.

Roskienkerääjien hengellistä ja sosiaalista työtä on aktiivisesti tukenut myös Patmos Lähetyssäätiö… Tässä työssä roskienkerääjien sairaaloissa, kouluissa ja seurakunnissa on ollut suurta siunausta.

Kaiken kaikkiaan kertomus isä Simonista sekä roskienkerääjien elämästä ja sen hengellisestä rakkaudesta on väkevä todistus Pyhän Hengen työstä Lähi-idässä. Samalla se kannustaa meitäkin syventymään omassa kilvoittelussamme”.

Kunnioituksen kyynelissä

PIRKKO SÄILÄ

PS: Jospa joku näiden muistosanojen lukija saisi sydämelleen kunnioittaa tämän Jumalan palvelijan, isä Simonin muistoa ja olla yksi hänen työnsä jatkajista Mokattamissa ja tahtoisi tulla Egyptin lasten kummiksi. Se on mahdollista alla olevalla linkillä.

Tule kummiksi