Kallisarvoinen usko

Edellisen ja kuluvan viikon aikana tutkistelemme juutalaisten veljiemme kanssa niitä Raamatun lukuja, jotka kertovat Aabrahamin ja Saaran elämästä. Voi miten tapahtumarikkaan ja jännittävän elämän Aabraham, jota sanotaan uskomme isäksi, sai elää! Paljon alkoi tapahtua, kun hänen tuli Jumalan kutsumana lähdettyä isänsä kodista kohti tuntematonta. Nälänhätä, sodat, jatkuva vaeltaminen määränpään etsimisessä, perheen sisäisten välien selvittely…  Läpi tämän kaiken oli myös tuskallinen odotus Jumalan lupauksen toteutumisesta. Lupauksia suurilukuisen kansan esi-isäksi tulemisesta on kyllä kuultu toistamiseen. Mutta miten se on mahdollista, kun alkaa olla jo vanha, eikä perillisiä edes ole?

Aabrahamin vaeltaminen ei ollut ruusujen päällä kulkemista, vaan lukuisten koetusten kohtaamista toinen toisensa jälkeen. Sanotaan, että Jumala koetteli Aabrahamia kymmenellä koetuksella. Viimeinen koetus oli raskain, kun Jumala käski Aabrahamin uhrata ainoan ja niin pitkään odotetun poikansa Iisakin. Raamattua lukeneina tiedämme, ettei Aabrahamin lopulta tarvinnut tehdä tätä, mutta Aabraham ei sitä silloin voinut tietää. Hän ei tiennyt muuta, kun sen, että ”Jumala kyllä katsoo itselleen lampaan polttouhriksi” (1 Moos. 22:8). Tuskinpa tällainen repliikki on ollut helppo sanottava.

Psalmin (Ps. 11:5) kirjoittajan mukaan ”Herra tutkii (hepr. bachan – koetella, tulla koetetuksi) vanhurskaat”. Juutalaiset kommentoivat tätä siten, että ennen kun Jumala lähettää koetukset, Hän antaa koetettavalle voimia kestää nämä koetukset. Keramiikkataiteilija näyttää ostajille saviruukkuja ja näpäyttää sormellaan tukevimpia – katso, niissä ei ole halkeamia! Langanmyyjä kiristelee lankojaan, kun hän näyttää ostajalle tavaransa lujuuden. Viinirypäle murskataan ennen kuin siitä tulee viiniä. Apostoli Pietarin mukaan koetuksia tarvitaan uskomme kestävyyden vahvistamiseksi. Onko liiankin yksinkertaista?

Seurakuntien uutiset ja rukouspyynnöt

Israelissa käynnissä oleva sota ja sen yhteydessä olleet antisemitistiset mielenosoitukset eri puolella Eurooppaa, ja varsinkin Dagestanin lentokenttärähinät, ovat puhuttaneet Moldovassa meidän sisariamme ja veljiämme. Monella seurakuntalaisellamme on Israelissa läheisiä ystäviä ja sukulaisia. Myös Patmoksen tukeman Grace & Truth -seurakunnan pastori David Zadok ja evankelista Eddie Golder kertoivat vieraillessaan lyhyesti Suomessa, että heidän seurakunnassaan on monia ystäviä, joiden sukulaiset ovat tällä hetkellä Israelin puolustusvoimissa palvelemassa.

Viime aikojen eri puolilla ilmenneet antisemitistiset tapahtumat antavat aihetta pohtia Idän seurakuntiemme turvallisuutta. Olemme keskustelleet työntekijöidemme kanssa siitä, miten tulisi toimia, jos seurakuntiimme kohdistuu antisemitistisiä tekoja tai muuta uhkaa. Tämä tilanne on meille uusi, sillä viimeiset vuosikymmenet, kiitos Herralle, seurakunnat ovat saaneet toimia rauhassa. Toivomme ja rukoilemme, että näin on jatkossakin.

Kishinevin seurakunnan pastori Jura kertoo työn jatkuvan tavallisen tapaan. Keskustelimme puhelimitse juuri sen jälkeen, kun tiistain raamattutunti oli päättynyt. Kokoukseen osallistui nelisenkymmentä seurakuntalaista. ”Ihmiset esittävät hyviä kysymyksiä, joita heidän sydämellään on”, Jura sanoi ja jatkoi: ”Painotamme ihmisille, että ainoa turvamme tässä levottomassa ajassa on Jumalassa, uskossa Messias Jeshuaan kautta”.

Rybnitsan työntekijämme Misha ja Irina kertoivat muutamasta Israelista saapuneesta perheestä. Nämä perheet tulivat Rybnitsaan Gazan lähialueilta. Misha kertoo, että he eivät ehtineet ottaa mukaan edes lämpimiä vaatteita. Moldovan syksy ja talvi ovat kylmempiä kuin vastaava aika Israelissa. Misha ja Irina ovatkin auttaneet näitä perheitä lasten talvivaatteiden hankinnassa.

Mishalla on jälleen terveysongelmia ja mahdollisesti tarvitaan leikkausta. Misha olikin vähän aikaa sairaalassa, mutta nyt hän on pääsyt kotiin ja kykeni jopa käymään Rezinan kaupungissa muutamalla kotikäynnillä. Muistetaan, ystävät, Mishaa ja Irinaa rukouksin.

Kishinevin tiimi edelleen käy Orgejevissa pitämässä seurakunnan sapattikokouksia sekä auttamassa Silviaa kotikäynneillä. Olemme yhä etsimässä sopivaa henkilöä, joka tulisi Orgejevin työhön mukaan. Tämä on esirukousaihe meille kaikille.

Kiitos, ystävät, että muistatte rukouksin rakasta Nonna-sisartamme sekä Pikkuturva-temppelissä kokoontuvaa seurakuntaa. Sisaret ja veljet ovat kiitollisia, että seurakunta jatkaa toimintansa Pyhän Hengen voimassa ja rauhassa. ”Yhtä olen pyytänyt Herralta, sitä minä etsin, että saisin asua Herran huoneessa kaikki elämäni päivät, katsella Herran ihanuutta ja mietiskellä hänen temppelissään.” Nämä Psalmi 27:4 sanat Nonna lähetti meille rohkaisuksi.

Tubityön uutiset ja rukouspyynnöt

Olemme Patmos Lähetyssäätiössä kiitollisia siitä, että saamme tehdä niin laajaa lasten avustustyötä. Meillä on useat lapsityökohteet eri maissa. Moldovan tubilapsityö on aloitettu Kishinevin tubisairaalassa vuonna 1998 ja vuonna 2011 aloitettiin työ Tyrnovon tubilaitoksessa. Näiden vuosien aikana olemme saaneet auttaa tuhansia lapsia humanitaarisesti. Satoja lapsia on tullut uskoon Jeesukseen ja monet heistä pitävät edelleen yhteyttä tubityöntekijäämme Anatoliin; ja siitä tiedämme, että he ovat edelleen uskossa. Siitä valtava kiitos Jumalalle ja myös kaikille teille, rakkaat Patmos-ystävät ja tukijat!

Pyydän jatkamaan rukousta erityisesti lopettamisen uhan alla olevan Tyrnovon parantolan puolesta. Jos viime vuonna lapsia kuukausitasolla Tyrnovossa oli reilut sata, niin tämän vuoden aikana määrää on jatkuvasti ja määrätietoisesti pudotettu alas. Lokakuussa Hoidettavana ei ollut edes viittäkymmentä lasta, vain 48.

Tässä Anatolin viesti meille: ”Rukoilkaa niiden lasten puolesta, jotka palaavat kotiin perheidensä luokse. Heidän kotiolonsa eivät ole yhtä hyviä kuin Tyrnovossa. Suurin osa vanhemmista juo, ei tee töitä, eikä huolehdi lapsista. On vanhempia, jotka sanoivat, että heillä ei ole mitään ruokaa lapsille, eivätkä halua tulla hakemaan heitä kotiin.”

Ja seuraavassa vielä yksi Jumalalle rakas nuori elämä. Kristina on 18-vuotias tyttö. Hän tuli sairaalaan jo toista kertaa vaikean tuberkuloosin vuoksi. Hänet raiskattiin, ja nyt hänellä on kolmen kuukauden ikäinen vauva. Kristinan isä kuoli tuberkuloosiin, ja myös hänen äitinsä on sairas. Kristina sanoi, ettei hänellä ole kotona mitään syötävää. Hän jopa ajatteli jättää vauvan sairaalaan ja paeta. Kristina ei ole käynyt koulua loppuun, vaan oli mennyt peltotöihin paimentamaan lampaita. Siellä hän asuikin. Kun Kristina pyysi palkkaa työstään, työnantaja hakkasi häntä kepillä, ja Kristina pakeni siitä työstä. Nyt Kristina ottaa vastaan Jumalan sanaa ja miettii jo vauvan tulevaisuutta. Hän haaveilee parantuvansa ja pääsevänsä kouluun.

Muurinvartijat -kirjeen julkistamiseen tulleet muutokset

Kuten varmasti saatoitte huomata, rakkaat ystävät, Muurinvartijat-kirjettäni ei enää näy Patmoksen nettisivuilla Muurinvartijat -osastolla. Sen sijaan kirjeen teksti julkaistaan täällä Blogit -osastolla, joka löytyy saman valikon alla missä Muurinvartijatkin. Lisäksi kuukauden ensimmäinen Muurinvartijat -kirje lähetetään sähköpostitse sekä paperisen kirjeen tilaajille myös postitse. Otan mielelläni palautettanne tähän muutoksen liittyen.

Kiitos paljon tuestanne ja rukouksistanne. Ilman teitä työmme ei olisi mahdollista. Yhdessä olemme Patmos.

Siunauksin Jeshua Messiaassa teidän,

ANDRES KOSKELAINEN