Patmos-blogi

Kansalaisaloite eheytyshoitoja vastaan – pakolla vapauden puolesta?

Jouni Lallukka Jouni Lallukka on Patmos Lähetyssäätiön kehityspäällikkö, raamattukouluttaja sekä ylitse seurakuntarajojen pidetty kirjailija ja raamatunopettaja.
Julkaistu:

Rikkomaton – kielletään eheytyshoidot kansalaisaloite on saavuttanut vaadittavan 50.000 nimen rajan ja tullee etenemään eduskunnan käsittelyyn tulevalla hallituskaudella. Aiemmin esillä olleet vastaavat kansalaisaloitteet eivät ole eduskunnassa menneet läpi.

Kansalaisaloitteen tavoitteena on ”kieltää hoidot, jotka tähtäävät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen niin kutsuttuun ”eheyttämiseen”, eli seksuaalisuuden muuttamiseen heteroksi ja/tai sukupuolen muuttamista cissukupuoliseksi.”

Suurempaa yksilön vapautta vai sen rajoittamista?

Helsingin Kokoomusnuoret julkaisivat 22.5.2023 oman kannanottonsa. Sen mukaan ”jokaisella täytyy olla oikeus päättää itse omasta sukupuolestaan. Jokaisella yksilöllä tulee olla vapaus olla oma itsensä ilman syrjintää.”

Helsingin Kokoomusnuorten taloudenhoitaja Jim Koskinen linjaa kannanotossa: ”Kuulun itse seksuaalivähemmistöön ja tuomitsen vahvasti ajatukset siitä, että eheytyshoidoilla henkilö pakotetaan muottiin, johon hän ei itse kuulu eikä halua kuulua”. 

Kokoomusnuorten liittohallituksen jäsen Mona Leino puolestaan toteaa: ”On käsittämätöntä, että vielä vuonna 2023 pitää keskustella eheytyshoitojen kaltaisista menetelmistä. Seksuaalinen suuntautuminen on täysin biologinen asia, mitä ei voi korjata.”

Kannanotto on otsikoitu varsin ristiriitaisella tavalla Ihmisoikeuksia rikkovat eheytyshoidot on kiellettävä. 

Pakolla vapauden puolesta?

Kannanotossa on useampikin perustavaa laatua oleva ongelma ja ristiriitaisuus.

Väite 1: “Jokaisella täytyy olla oikeus päättää itse omasta sukupuolestaan”

Ensin todetaan, että jokaisella tulee olla oikeus itse päättää ja kuitenkin kannanotto on otsikoitu muotoon eheytyshoidot on kiellettävä. Jos eheytyshoidot kielletään, miten käy esimerkiksi kristityn, muslimin tai ateistin? Sellaisen henkilön, joka kipuilee oman seksuaali-identiteettinsä kanssa ja haluaa koko sydämestään identifioitua sen mukaisesti, mitä hänen fyysinen kehonsa syntymästä asti on viestittänyt. Jos Kokoomusnuorten tukema kansalaisaloite menee läpi, tällöin kyseiseltä henkilöltä nimenomaan viedään pois oikeus omaan päätökseen. Tällöin häntä kohtaan tehdään väkivaltaa. Sekö kyseisen kansalaisaloitteen tavoite todella on?

Väite 2: ”Tuomitsen vahvasti ajatukset siitä, että eheytyshoidoilla henkilö pakotetaan muottiin, johon hän ei itse kuulu eikä halua kuulua”

Niin tuomitsen minäkin. Pakottaminen on aina väärin eikä sellaiseen syyllistyvä koskaan toimi oikealla tavalla. Ongelmana  kannanotossa on kuitenkin väärä ja puolueellinen ennakkoasenne. Millä perusteella eheytyshoito on aina pakottamista? Millä perusteella sillä tehdään väkivaltaa henkilöä kohtaan? Jos ihminen itse haluaa omasta vapaasta tahdostaan eheytyshoitoihin eikö niiden kieltäminen nimenomaan johda tuohon muottiin pakottamiseen, jota ihminen itse ei halua? Eikö häneltä nimenomaan evätä mahdollisuus olla oma itsensä?

Väite 3: ”Seksuaalinen suuntautuminen on täysin biologinen asia, mitä ei voi korjata.”

Mielenkiintoinen väite. Toisaalla väitetään, että seksuaalinen suuntautuminen on asia, mitä ei voi korjata. Toisaalla taas on tehty lakimuutos, jolla henkilö voi muuttaa juridisen sukupuolensa kerran vuodessa oman kokemuksensa ja ilmoituksen pohjalta. Voiko seksuaalista suuntautumista siis muuttaa vai ei?

Jos sitä ei voi muuttaa, miksi fyysiset sukupuolenkorjausleikkaukset sitten sallitaan? Miksi kukaan ei välitä niistä ihmisistä, jotka jälkikäteen katuvat tehtyjä peruuttamattomia muutoksia? Miksi fyysinen muutosleikkaus on hyväksyttävää ja sallittavaa, mutta ei yritys eheyttää ihmisen psyykkistä kokemusta hänen kehonsa mukaiseksi? Suuremman riskin ja potentiaalisen peruuttamattoman tuhon aiheuttava operaatio on hyväksytty, mutta psyykkisen kokemuksen muutos ei. Kuka sanoo, että ihmisen kokemus on tärkeämpi kriteeri kuin fysiologia. On kuitenkin yleisesti tiedossa, että sukupuolidysforiasta ja – hämmennyksestä kärsivä ihminen useimmiten identifioituu fyysisen sukupuolensa mukaisesti.

Jos taas sitä voi muuttaa, mitä vikaa on siinä, että esimerkiksi kristitty mies haluaa muuttua kokemusmaailmassaan hänen kehonsa asettamien fysiologisten raamien suuntaan ja asettaa ensisijaisesti kriteeriksi fysiologian eikä kokemuksen.

Määritteleekö ihmisen seksuaalisuus todellakin ihmisen identiteetin?

Kannanotossa tunnutaan olettavan, että kaikki ihmiset ajattelevat kirjoittajien kanssa samalla tavalla ja haluavat samaa. Kapean näkökulmansa vuoksi kirjoitus tuleekin vastustaneeksi todellista demokratiaa, jossa jokaiselle ihmiselle jätetään hänelle kuuluva valinnanvapaus.

Kaikki ihmiset eivät nosta ihmisen psyykkistä kokemusta tärkeimmäksi ohjaavaksi tekijäksi. Toiset painottavat enemmän fysiologiaa. Kaikki ihmiset eivät myöskään nosta tärkeimmäksi persoonaansa määritteleväksi kriteeriksi seksuaalisuutta. Osalla ihmisistä tärkein kriteeri voi olla uskontoon tai moraaliin perustuva valinta, joka ylittää oman kokemuksen tai taipumuksen. Itse en ole ensisijaisesti heteroseksuaali mies, vaan kristitty, joka kaikissa elämän valinnoissa pyrkii parhaansa mukaan elämään sen mukaisesti, minkä ymmärtää Jumalan tahdoksi omassa elämässään.

Yritetäänkö nyt toimia pakolla vapauden puolesta? Mitä vapautta sellainen on?

Kuuntele lisää Toimittajien tunnin 15.6.2023 nauhoitetusta jaksosta Patmos + – ohjelmakirjastosta

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (4)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Kaia

    Siis se ”eheyttäminen” ei tietääkseni ollenkaan toimi, jos kyseessä on ihminen, joka on biologialtaan todella sen tyyppinen, että hänelle on luonnollista olla esim. homoseksuaali. Kyse ei ole mistään mielen asiasta, siis psykologisesta asiasta silloin. On toki tietenkin ihmisiä, jotka haluavat ehkä jostain syystä olla jotenkin erikoisia tms. ja heille saattaa olla kyse vain ja ainoastaan ilmaisunvapaudesta ja genderistä, joka siis ei ole sukupuoli.
    Emme tiedä aivoista kaikkea. Olen lukenut joskus juttuja, että joku ihminen oli käyttänyt jotain lääkettä, ja tuo lääke oli muuttanut hänen seksuaalisia taipumuksiaan. Mielestäni sekin voi olla mahdollista ihmisellä.
    Se nyt on tunnettu tosiasia, että huumeidenkäyttäjät ja psyykenlääkkeiden käyttäjät ovat vähemmän seksuaalisesti aktiivisia ja kyse on lääkkeiden vaikutuksesta.
    Ihminen on monimutkainen olento. Evoluutio tekee mitä lystää ilman meidän lupaa tai jonkin uskonnon lupaa.

  2. Petra

    Tärkeä kannanotto Lallukalta. Hesarissa on myös käyty keskustelua mm. Pridesta ja sielunhoidosta, mm. Jenni Tuulensuu määritteli sielunhoidon käsitettä ja sen vaatimuksia kirkon piirissä. On ongelmallista, jos sielunhoito ja keskusteluapu, jotka ovat kristillisten kirkkojen ja järjestöjen keskeistä toiminta-aluetta, aletaan värittää ongelmallisiksi, tai lisätä merkityksiä, joita näissä kohtaamisissa ei useinkaan edes ole. On päivänselvää, että minkäänlaista ’eheyttämistä’ ei kristillisissä järjestöissä tai muualla olla ihmisille tarjoamassa ilman heidän nimenomaista omaa tahtoaan. Kristilliseen vakaumukseen perustuva näkemys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ei ole vähemmän arvokas kuin maallistuneen yhteiskunnan käsitys asiasta, vieläpä usein biologian vastaisestikin. Se mitä kristillisten kirkkojen tulisi mielestäni tehdä nyt, olisi laajemminkin yhteisten julkilausumien antaminen, joilla vahvistettaisiin kristillisen sielunhoidon, rukouksen ja keskusteluavun, ja joissakin tapauksissa myös kristillisten terapeuttisen keskustelun merkitystä, toki myös tällaisen tuen kehittäminen edelleen. Tässä ei ole mitään anteeksipyytelemistä. Sukupuolen ja seksuaalisuuden erityiskysymykset ovat kuitenkin luultavimmin aika pieni osa sielunhoidon kokonaisuudesta. Suurin osa ihmisistä kokee itsensä heteroiksi taustasta riippumatta, joten kysymykset todennäköisesti pyörivät enemmän parisuhdeteemoissa, perheytymisessä, itsetuntokysymyksissä jne. Kun kyse on seksuaalivähemmistökokemuksesta, toki tällöinkin kristillisillä toimijoilla tulee olla mahdollisuus tukea ihmisiä kristillisen arvopohjan mukaisesti. Muutenhan kyse olisi kristillisen uskon vainosta, ja uskonnonvapauden rajoittamisesta. Tällaiset pyrkimykset on hyvä torpata alkuunsa.

  3. Liisa Laitinen

    Nyt taisi blogistilla mennä sukupuoli-identiteetti ja seksuaali-identiteetti käsitteinä sekaisin. Ei seksuaali-identiteetti muutu vaikka tehtäisiin sukupuolenkorjausleikkaus.
    Eli heteromiehestä tulee todennäköisesti lesbo sukupuolenkorjausprosessin seurauksena. Ja toisekseen, tieteellisesti on todistettu, että sukupuolista suuntautumista ei voida muuttaa. Umpihomosta ei saa umpiheteroa ja päinvastoin. Monet meistä kuitenkin ovat biseksuaaleja, jolloin sukupuolikäyttäytyminen voi muuttua, mutta silloinkaan ei ”eheytyshoidon” ansiosta, vaan siksi, että yksilöllä on synnynnäinen taipumus tuntea seksuaalista kiinnostusta molempiin sukupuoliin.
    Ja se, että jotkut haluavat ”muuttaa” seksuaalista suuntautumistaan, ei niinkään johdu siitä etteikö täysipainoinen elämä olisi mahdollista homoseksuaalina, vaan siitä, että ympäristön asenteet ovat tuomitsevia ja ihminen kärsii syrjinnän lisäksi myös itsesyrjinnästä.
    MIkä meitä kristittyjä vaivaa kun nämä makuuhuoneasiat ovat aina tapetilla? Miksi me ei puhuta ahneudesta, välinpitämättömyydestä, sydämen kylmyydestä, kaikenlaisesta toisten ihmisten hyväksikäytöstä jne. jne.??

  4. Jussi

    Gender-ideologia on niin absurdia, että sen nimissä voi väittää ihan mitä tahansa, mistään ristiriitaisuuksista välittämättä. Kun kaikki on suhteellista, niin tosiasioilla ei ole enää mitään väliä.
    Kun kaikki ”totuus” perustuu ihmisen kokemukseen, alamme olla melkoisessa suossa. Mutta se kai onkin tarkoitus; häivyttää totuus ja tuoda tilalle epälooginen sekavuus.