KARL RITTER: Putin määräsi osittaisen liikekannallepanon (1/2)

KÄÄNNEKOHTANA oli signaali, jonka Putin sai kuningatar Elisabet II:n hautajaisten aikana. Sillä ei ollut juurikaan tekemistä Ukrainan sotaan liittyvien sotilaallisten takaiskujen kanssa, joita varten hän oli jo alkanut tehdä suunnitelmia.

Venäjän uusi, kovemman linjan lännenvastainen politiikka oli välttämätöntä uuden strategisen blokin rakentamiseksi Kiinan, Valko-Venäjän, Iranin, Pohjois-Korean ja käytännössä myös Nato-jäsenen, Turkin, kanssa.

Tämä on ”uusi Varsovan liitto”.

Maailma sai signaalin siitä, että Venäjän pyrkimys saada takaisin hallintaansa Keski-Aasia – jota Venäjä oli hallinnut 1800-luvun loppupuolelta vuoteen 1991 – oli nyt täydessä vauhdissa.

Se tarkoitti myös sitä, että Yhdysvaltojen suunnitelma Iranin ydinsopimuksen elvyttämiseksi oli kuollut.

MOSKOVA on nyt etääntynyt kaikista ajatuksista neuvotella ongelmiensa ytimessä olevien kahden maan, Yhdysvaltojen ja Britannian, kanssa. Ensimmäisenä virkapäivänään 20. tammikuuta 2021 Bidenin hallinto oli jo sitoutunut peruuttamattomaan politiikkaan vieraannuttaa – ja mahdollisesti hajottaa – Venäjä, joten Putinin toiveet olivat luultavasti aina olleet turhia.

Myös Britannian silloinen pääministeri Boris Johnson sitoutui täysin Bidenin Venäjään kohdistamaan agendaan. Putin tosin vielä toivoi, että Britannian tuleva pääministeri Liz Truss voisi pehmentää Johnsonin kantaa. Se oli turhaa toivoa.

Merkittävää on, että Putin teki viimeisen yrityksen avata strateginen vuoropuhelu Ison-Britannian kanssa 8. syyskuuta, jolloin kuningatar Elisabet II kuoli. Hän esitti lämpimät, kunnioittavat surunvalittelunsa kuninkaalliselle perheelle ja koko kuningaskunnalle. Julkilausuma oli selvä kutsu Britannialle vastata yhtä ”inhimillisellä” tavalla.

Toivottua vastausta Britanniasta ei tullut.

Lisäksi, kun kruunu ja hallitus esittivät kutsuja ulkomaisille valtionpäämiehille osallistua kuningatar Elisabetin valtiollisiin hautajaisiin 19. syyskuuta, Venäjä suljettiin tarkoituksellisesti pois. Venäjä oli yksi harvoista valtioista, joka ei saanut kutsua. Vieläpä Pohjois-Korea sai kutsun ja Kiina, vaikkakaan ei valtionpäämiehen tasolla.

Putin oli hylätty loukkaavasti.

Viikon kuluessa Putin oli selvästi alistunut todellisuuteen, että Venäjän tulevaisuus ei todennäköisesti koskaan – ei ainakaan näillä näkymin – sisältäisi minkäänlaista taloudellista yhdentymistä länteen. Sitten hän käytti hyväkseen Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO) Samarkandissa Uzbekistanissa 15.–16. syyskuuta järjestettyä huippukokousta sementoidakseen uuden länsimaiden vastaisen blokin ja alkaakseen Kiinan johtajan Xi Jinpingin kanssa vähitellen houkutella Intiaa irtautumaan Yhdysvalloista ja Quad-liittoumasta (Intia, Japani, Yhdysvallat, Australia), jonka oli määrä monin tavoin hillitä Kiinaa.

SYYSKUUN 15. päivänä, kun Putin tapasi Xin SCO:n huippukokouksessa, Kiina ja Venäjä vahvistivat merkittävästi keskinäisen yhteistyösopimuksensa tulkintaa lausunnolla, jonka mukaan molemmat maat tukisivat toistensa ”ydinintressejä”. Peking tukisi Moskovaa Ukrainassa; Moskova tukisi Pekingiä Taiwanissa. Tämä lujitti suuresti uutta blokkia ja oli merkki siitä, että Venäjä ei tinkisi päättäväisyydessään säilyttää Ukrainassa saavuttamansa voitot.

Venäjän ja Ukrainan sotaan liittyvissä tapahtumissa Yhdysvallat ja erityisesti Britannia olivat jo ajaneet Venäjän eristykseen, mikä pakotti Moskovan väistämättömään ja kasvavaan keskinäiseen riippuvuuteen Kiinasta. Venäjän ja Ukrainan sodan jatkuvasti kasvavat poliittiset, taloudelliset ja voimavaroihin liittyvät kustannukset ovat myös merkinneet sitä, että Putinilla oli edessään vaikeita valintoja ja mahdollisuus, että sodan kielteisillä puolilla olisi pian merkittävä vaikutus hänen hallintoonsa.

Syyskuun 15. päivänä Putin lähetti oman viestinsä Britanniaan: Venäjän valtiontelevisio esitti elokuvamateriaalia, jossa nuoren kuningatar Elisabetin väitettiin heittelevän ruokaa ”Afrikan orjuutettujen ihmisten lapsille”. Tämän oli tarkoitus osoittaa, että kuningatar oli rasisti. Kuvamateriaali oli kuitenkin väärennös; kuuluisat Lumièren veljekset olivat kuvanneet sen Ranskan Indokiinassa 1899 tai 1900, vuosikymmeniä ennen kuin kuningatar oli edes syntynyt. Todellisuudessa kuvatussa materiaalissa näytettiin, kuinka joku nainen heitteli kolikoita lapsille. Kuvamateriaalin esittämisen tarkoitus oli olla reaktiivinen loukkaus, josta ei ollut paluuta.

Lontoo ymmärsi yskän. Se menetti strategisen mahdollisuuden, tosin pahemmin siitä piittaamatta.

Syyskuun 21. päivänä Putin ilmoitti osittaisesta liikekannallepanosta Venäjällä ja aktivoineensa 300 000 miehen reservijoukot Ukrainan sotaa varten. Hän vakuutti, ettei hän tällä hetkellä harkinnut yleisen asevelvollisuuden käyttöönottoa. Samalla hän kuitenkin määräsi ylimääräisiä puolustusmäärärahoja Venäjän asetuotannon lisäämiseksi. Venäläiset panssari- ja lentokonevalmistajat olivat jo toimittaneet syyskuussa merkittävän määrän uusia Su-35-hävittäjiä, T-90-taistelutankkeja ja muuta materiaalia.

LÄNNESSÄ ei voida luottaa Ukrainassa ja Venäjällä raportoiviin tiedotusvälineisiin niiden kommentoidessa pitkän aikavälin tapahtumia.

Historia osoittaa, että Venäjä, vastaanotettuaan vastustajan iskut, aina ryhmittyy uudelleen ja luottaa merkittävään maantieteelliseen syvyyteensä, joukkoihinsa ja resursseihinsa vastaiskun tekemiseksi.

Stalin, äärimmäinen marxilais-globalisti, kohdatessaan saksalaisten operaatio Barbarossan kolme miljoonaa hyökkäävää miestä vuonna 1941, vetäytyi takaisin sekasorron vallassa ennen vetoamistaan ”venäläiseen” nationalismiin ja hylkäsi globalistisen neuvostoideologian, kunnes Saksa oli voitettu.

Venäjällä on paljon enemmän strategista syvyyttä kuin Ukrainalla.

Xi, huomattuaan Kiinan olevan kasvavan uhan alla, on elvyttänyt vuoden 2012 jälkeen nationalismin motivoivana voimana Kiinan kommunistiselle puolueelle.

Seuratkaa rinnan Venäjää ja Kiinaa.