Katse pois katoavasta katoamattomaan – The Brethren osa 3

RAAMATTU kansalle painoksessa Paavalin 2. kirje korinttilaisille tarjoaa neljännen luvun jakeet 16-18 tällaisessa tekstimuodossa:

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä.

Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille, jotka emme kiinnitä katsettamme näkyviin vaan näkymättömiin, sillä näkyvät ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia.

”Vastakohtaista tekstiä” – näin totesi itsekseen mutta kuitenkin puoliääneen murahtaen Lapin raamattuviikolla Mauri.

Mauri oli uskova veli – vaan eihän uskovan tarvitse olla epärehellinen käsittämättömän edessä. Lutherin sanotaan kommentoineen vaikeita raamattutekstejä tämän kaltaisilla sanoilla:

Nostan hattuani, menen kunnioituksessa ohitse, ja aikanaan ymmärryksen lisääntyessä palaan takaisin tekstien luokse.

Lutherin tavoin moni kristitty tunnustaa, että vaikeata on järjellä käsittää esimerkiksi sitä, että Jumalan halutessa ja salliessa näkymätön näkyy. Ihmisen viisi aistia kun eivät sisällä mokomaan tarvittavaa kykyä.

Koskettamalla ihminen tietää, onko käsissä oleva pehmeätä tai kovaa, sileätä vaiko karkeata.

Hajulla ja maulla ihminen päättelee ja erottaa toisistaan makean ja happaman.

Kuulo tiedostaa äänien erilaisuudet.

Näkö aistii ja välittää aivoihin kuvan.

Näillä mennään viiden aistin näkyvässä maailmassa.

KUUDENNEN aistin maailmassa kaikki on sidottu hengelliseen näkökykyyn.

Paratiisilankeemuksen jälkeen tämä kyky on vain uudestisyntyneellä kristityllä.

Kyky oli ensimmäisellä ihmisparilla paratiisissa.

Syntiinlankeemus muutti tilanteen.

Kristitty tuntee ja osaa paratiisin tapahtumat.

Kuusikymmentä viisi vuotta sitten vastaanottamani rippikoulupappini Holger Andersonin jakama opetus elää edelleen ajatuksissani.

Paratiisi oli – paratiisi. Oi, sitä elämää, jota Aadam ja Eeva saivatkaan elää! Pariskunta kuuli Jumalan äänen, kuulivat ja vastasivat Luojallensa.

Sitten tapahtui lankeaminen syntiin – oli tottelemattomuutta Luojan tahdolle. Voi, voi ihmisen osaa! Jumalasta eroaminen merkitsee elämän täydellistä ympäri kääntymistä: hyvästä tulee pahaa, pahasta muka hyvää.

Paratiisista tuli kadotuksen esikartano. Jumala ilmoitti, että maa kirotaan ja vaivaa kärsimällä ihminen noutaa siitä elantoansa. Jumalan tuomio kapinallisille keskittyi tähän kammottavaan julistukseen: ”Tomua sinä olet, ja tomuun sinun on palattava.”

Isä Holger luki Genesiksen luvut 3 ja 4, niin sanotut syntiinlankeemusluvut, ja korostaen ensimmäisen ihmisparin ensimmäisen lapsen, Kainin, kohtaloa samaisti siihen koko aadamilaisen ihmissuvun murheellisen osan, näin kuuluvan:

Niin Kain lähti pois Herran edestä. (1 Moos. 4:16).

Jumalalle kiitos, niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei Hän jättänyt jokaista luotuansa Kainin tilaan.

Jeesuksen Kristuksen lihaan tulemisesta alkaen kadotetun paratiisin ihmissuku on saanut kuulla taivaallisen armokutsun sanat:

”Tulkaa minun tyköni.”

Kuka saa ja voi tulla?

Sanotaanpa se jälleen kerran – nimittäin se, että syntiin langennut ihmissuku on itsessään sellaisessa tilassa, ettei sen ainoakaan jäsen itsessään edes voi alkaa halajamaan pääsyä Jumalan tykö. Pelastus tulee ihmisen luokse – Jeesus tulee – Pyhä Henki tulee – ja ihminen tiedostaa ei vain kutsua vaan myös ulkopuoleltansa tulevan toimivan Jumalan pelastavan armon avun. Paavali kuvailee tätä todellisuutta seuraavasti:

Sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä on Jumalan Hengestä, sillä se on hänelle hullutusta, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska sitä on tutkittava hengellisesti.
Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkii kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkimaan.

Sillä kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?

Mutta meillä on Kristuksen mieli. (1 Kor. 2:14-16).

Jumala antoi Poikansa kadotetun syntisen paikalle – Jeesus Kristus syntyi syntymämme, eli elämämme, kuoli kuolemamme – ja kaiken tehtyänsä tarjosi uuden syntymisen mahdollisuuden jo kerran kadotetussa Aadamissa syntyneelle ihmiselle.

NÄHDÄKSENSÄ ihminen tarvitsee valoa.

Ikkunattomassa tilassa tarvitaan alituiseen keinovaloa. Kun valo sammutetaan, huoneeseen tulee sataprosenttinen pimeys. Huoneessa olevat eivät näe mitään. Jos uskaltavat ottaa askelia, törmäävät toisiinsa; jos huoneessa on kalustusta, kenties kompastuvat ja kaatuvat niihin.

Hyvää ei lupaa ihmiselle itsessään kirkas ja puhdas valo.

Autoilija ohjaa ajoneuvoansa keskipäivän valossa – yhtäkkiä hänen silmänsä sokaistuvat jostakin valon heijastumasta – seurauksena saattaa olla onnettomuus ja hengen menetys.

Kirkas valo sokaisee niin, ettei silmämme enää näe, mitä on edessämme.

Valon vaikutusta on hallittava.

Näin on hengellisen näkökyvyn kanssa.

Hengellinen näkeminen edellyttää valoa – Sanan, Raamatun, valoa. Psalmista ilmaisee asian yksinkertaisesti ja vastaansanomattomalla tavalla:

Sinun sanasi on jalkojeni lamppu ja valo minun polullani. (Ps. 119:105).

Kuulemme puhuttavan hengellisestä näkökyvystä.

Hengellisen näkökyvyn tunnistaa siitä ja silloin, kun ihminen pyrkii käsittämään ja näkemään kuten Jumala ilmoittaa näkevänsä todellisuudet.

Psalmissa 139 on jakeita, jotka dramaattisella selvyydellä kuvailevat lukijalle, mistä hengellisessä näkökyvyssä on kysymys. Näin Daavid:

Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut.

Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa.

Polkuni ja makuusijani sinä olet vaaksalla mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi.

Edestä ja takaa sinä olet minut saartanut, olet laskenut kätesi päälleni.

Tämä tieto on minulle ylen ihmeellinen, niin korkea, etten voi sitä käsittää.

Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä?

Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.

Jos kohoaisin aamuruskon siivin ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua johtaisi, sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni.

Ja vaikka sanoisin: ”Pimeys peittäköön minut, ja valo ympärilläni muuttukoon yöksi”, ei pimeyskään kätkisi minua sinulta, vaan yö valaisisi kuin päivä, pimeys olisi kuin valo.” …

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
Kuinka kalliit ovatkaan minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!

Jos laskisin ne, niitä olisi enemmän kuin hiekanjyviä. Minä herään ja olen yhä sinun luonasi. (Ps. 139:2-18).

Herra Jumala Kaikkivaltias näkee.

Mikään, ei mikään voi rajata Hänen kykyänsä nähdä kaikki ja kaiken.

Lue edelleen Jumalan pyhän Sanan tekstejä tästä ihmeellisestä aiheesta: Sananl. 15:3; Jer. 23:23-24; Hepr. 4:13.

Kaikki ihmisen – niin, koko ihmiskunnan! – suuret kysymykset ja ratkaisemattomilta vaikuttavat ongelmat ovat kaikki Hänen hallinnassaan, joka esittäytyy tällaisilla sanoilla:

Muistakaa … minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani. Minä ilmoitan alusta asti, mitä on tuleva, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut. Näin sanon: Minun päätökseni pysyy. Kaiken, mitä tahdon, minä teen. … Ei viivy pelastus, jonka minä tuon. (Jes. 46:9-13).

KRISTITYN merkittävimpänä haasteena koko elämän vaelluksensa ajan on pyrkiä Jumalan sallimassa määrässä tietämään, mitä Jumala on edeltä nähnyt ihmisensä elinpäivistä.

Kaipaatko sinä, lukijani, syvempää, laajempaa, kauemmaksi ulottuvaa hengellistä näkökykyä?

Ole rohkea ja ano kaiken hyvän Antajalta. Se on mieluista anomista, mitä Jumalaasi tulee.

Ihmisen silmä ei näe röntgensäteitä – niitten todellisuus vaikkapa ihmisen kehoa tutkittaessa kuitenkin paljastuu erityisen tekniikan avulla.

Tekniikan messuilla seurasin erityisnopeitten kameroiden toimintaa. Minulle kerrottiin, että eräällä näytteillä olevalla kameralla voidaan ottaa satoja kuvia. Otokset heijastettiin kuvaruudulle – ja ihmeitten ihme! Näin, mitä en paljaalla silmällä, näköaistillani, olisi kyennyt koskaan milloinkaan näkemään.

Näköaistimme on myös rajattu mitä tulee etäisyyksiin. Silmin näemme kohteita, jotka ovat suhteellisen lähellä. Kauempana oleva paljastuu meille esimerkiksi kiikarien tai teleskooppien avulla.

Inhimillinen näkökykymme on rajattu. Rajoitukset ovat seurausta syntiin lankeamisesta paratiisissa.

KATSO ja näe luonnolliselle ihmiselle näkymättömiä! Miten?

Luonnollinen – uudestisyntymätön – vanha-aadamilainen ihminen katsoo ja näkee ajallisia, katoavaisia, luotuun liittyviä kohteita.

Uudestisyntynyt näkee ikuisia kohteita – Hengen maailmaa.

Niille, jotka … kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän (Jumala) antaa iankaikkisen elämän. (Room. 2:7).

Siis:

Taistele hyvä uskon taistelu ja tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon sinut on kutsuttu ja johon olet tunnustautunut hyvällä tunnustuksella… (1 Tim. 6:12).

Ja tämä on se lupaus, jonka hän on meille antanut: iankaikkinen elämä. (1 Joh. 2:25).

Kaiken armon Jumala on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa. Vähän aikaa kärsittyänne hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen on valta aina ja iankaikkisesti. Aamen. (1 Piet. 5:10-11).