Kesämökki muisto
Tätä aikaa hallitsee yhä enemmän ajatus, että jokaisen pitää saada toteuttaa omia mieltymyksiään ja nautintojaan mielin määrin. Monessa eri yhteydessä, onpa kyse seksuaalisesta käyttäytymisestä, aborteista jne. korostetaan sitä, että ihmisen keho on hänen omassa hallinnassaan ja määräysvallassaan. Niinpä tärkeimpänä kriteerinä kaikkeen käyttäytymiseen, jopa ns. asiantuntijoiden taholta annetaan neuvo, toimia niin kuin itsestään parhaalta tuntuu. Jokin aika sitten sanomalehden kuolinilmoituksia lukiessani, mieleeni nousivat muistot vuosikymmenien takaa. Noiden muistojen myötä samalla vahvistui totuus, että on olemassa toinenkin, Jumalan sanan mukainen toimintatapa.
Eräänä päivänä sanomalehteä lukiessani mieleeni palautui muisto monen vuosikymmenen takaa.
Nuorena pappina toimiessani, sain usein myös kutsuja vierailla eri kodeissa. Monia mielenkiintoisia tuttavuuksia syntyikin tätä kautta. Kerran eräs keski-ikäinen mies pyysi minua yökylään kesämökilleen. Olin juuri jäämässä kesälomalle ja siksi oli otollinen tilaisuus vastata myöntävästi tuohon pyyntöön, etenkin kun tiesin, että mökki oli kauniilla paikalla suuren vesistön rannalla.
Niinpä eräänä kauniina kesäisenä päivänä saavuimme kahdestaan tuolle mökille. Monenlaista mökkielämään kuuluvia aktiviteetteja saimme harrastaa vierailuni aikana. Järvellä käytiin moottoriveneajelulla, pyydystettiin kalat, jotka illan myötä savustettiin ja syötiin. Ja mikäpä kruunaisi mökki-illan paremmin, kuin saunominen ja uinti suomalaisen kesäillan tunnelmissa.
Kun illan päätteeksi olimme jo asettuneet vuoteelle, jatkoimme vielä keskustelua, samassa huoneessa kun nukuimme. Lopulta isäntä käänsi varovasti keskustelun aiheeseen, jonka pian tajusin olleen perimmäisenä syynä koko vierailukutsuun. Hän kertoili, kuinka jo nuoruudestaan alkaen hän oli toisaalta kokenut myös houkutusta homoseksuaalisuuteen.
Tuo keskustelunavaus tuntui kieltämättä hieman yllättävältä tuossa kesäyön hämärässä. Yllättävää se oli ennen kaikkea siksi, koska tuo mies oli naimisissa oleva ja hänellä oli myös kaksi lasta. Tuttavapiiriini kuului kuitenkin jo tuohon mennessä joku henkilö, joka oli sanonut olevansa homoseksuaali, enkä silti ollut katkaissut yhteydenpitoa häneen sen perusteella.
Olin tuohon aikaan vielä yksinäinen poikamies, vaikka olin juuri noina viikkoina aloittanut seurustelun tulevan vaimoni kanssa. Minulle jäi hieman arvoitukseksi, oliko tuon miehen motiivina vierailukutsuun aivan kuin tunnustella kepillä jäätä ja saada selville, jos hyvinkin olisin kiinnostunut suhteesta miehiin. Ainakin itselleni jäi vahvasti tällainen tuntu.
En muista enää tarkkaan vuorosanoja, mutta koin joka tapauksessa tärkeäksi johdatella tuossa tilanteessa keskustelua niin, että saatoin heti tuoda esille oman vakaumukseni ja omat elämänsuunnitelmani. Näin siksi, ettei toisen päässä lähtisi laukkaamaan mitään turhia toiveita. Vierailun isäntä oli varmaankin ottanut huomioon tuonkin mahdollisuuden ja niinpä hän taitavasti johdatteli keskustelua uusille urille. Koska hän oli samalla myös jollakin tavalla mukana oman seurakuntansa toiminnassa, hän kyseli minun mielipidettäni, olisiko hänen paras jättäytyä pois ko. toiminnasta tuon taipumuksensa vuoksi.
En sen kummemmin hämmentynyt tuosta tilanteesta, vaan aivan luontevasti jatkoin keskustelua ja rohkaisin häntä jatkamaan entiseen malliin perheessään aviomiehenä ja isänä, ja samalla taistelemaan niitä kiusauksia vastaan, joista hän oli kertoillut. Samalla toin esille mielipiteeni, ettei pelkkä kiusaus tai taipumus johonkin asiaan estä meitä olemasta seurakunnan toiminnassa, vaan se, annammeko vallan jolle-kin taipumukselle ja synnille vai emme.
Edellä kertomani muisto tuli mieleeni siksi, koska olin juuri lukemassa sanomalehdestä kuolinilmoituksia, ja tuon miehen kuolinilmoitus oli siinä. Huomasin, että hän oli elänyt hieman keskivertoa vanhemmaksi, kaipaamaan jääviksi lähiomaisiksi oli merkitty juuri sama herttainen vaimo, joka hänellä oli tuolloin vuosikymmeniä sitten, samat kaksi lasta, joilla molemmilla oli jo oma perhe ja lapset. Sai siis kaikesta vaikutelman, että elämä oli sittenkin mennyt normaalia latuaan loppuun saakka.
Uskallan väittää, että jos tuo mies olisi antanut periksi omille haluilleen, jättänyt perheensä ja lähtenyt toteuttamaan omia seksuaalisia mieltymyksiään, sen onnellisempaa elämää hän ei olisi viettänyt. Nyt hän sai joka tapauksessa kiusauksistaan huolimatta elää elämänsä loppuun saakka tasaista elämää avio-puolisona, isänä ja ukkina omassa turvallisessa perhepiirissään.
Tämän ajan ns. asiantuntijat sitä vastoin korostavat, että jokaisen keho on ennen kaikkea hänen omassa vallassaan ja jokaisen tulisi ajatella vain omia nautintojaan ja himojaan ja toteuttaa niitä, aiheutuipa siitä mitä tahansa surua, murhetta tai tuskaa lähellä oleville.
Eikä minun ajatteluni liity ainoastaan homoseksuaaleihin, vaan samalla tavalla kaikkiin. Jos minulta tänä päivänä kysyisi neuvoa joku perheellinen heteroseksuaali, joka kokee, vaikka kuinka kovia seksuaalisia kiusauksia tehdä aviorikos vastakkaisen sukupuolen kanssa, neuvoni olisi silti sama: Taistele kiusaustasi vastaan ja jatka entiseen tapaan omassa avioliitossasi. Mitään muuta ohjetta Jumalan sanan perusteella en pystyisi antamaan.
Lue ohjeet kommentoinnille
18.7.2023 23:35
Kannattaa lukea Juudaan kirje Uudesta Testamentista.
16.7.2023 10:08
Kiinnostaa, että ajattelevatko kristityt että tuollaiset homoseksuaaliset taipumukset kuuluvat ihmisen olemukseen Jumalan itsensä luomina asioina, vaan ovatko ne jotenkin synnillisen perimän aiheuttamia? Siis Luterilaisuudessa on ainakin perisynti. Joten siis kun joku sanoo, että olet ihmeellisesti luotu ja Jumala rakastaa sinua, niin samalla sinussa voi olla taipumuksia ihan perustavanlaatuisessa olemuksessasi, joita Jumala ei siis rakasta? Jotenkin jännää tällainen ajattelu, mutta ihminen on hyvä ajattelemaan esim. että köyhät ihmiset ovat vain laiskoja tai tyhmiä, ja se on ainoa syy siihen että he eivät ole menestyneet kapitalistisessa yhteiskunnassa, koska jos kaikki olisivat ahkeria… niin kaikki olisivat vähintään miljonäärejä. 😀
15.7.2023 17:21
Homoseksuaalisuuden harjoittamisen kieltää Mooseksen laki, minkä perusteella Paavali kielsi mm. roomalaisia harjoittamasta homoseksuaalisuuttaan. Raamatussa ei ole mitään muuta oikeusohjetta tähän eikä muuhunkaan asiaan. Moraali määritellään laissa.
Luterilaisuus on omaksunut ajatuksen, koska emme ole lain alla, voimme rikkoa lakia rajattomasti. Tässä on suuri väärinkäsitys, koska luterilaiset eivät ole ymmärtäneet, mitä Paavali tarkoitti käsittelillä ”olla lain alla” ja ”armon alla”.
”Lain alla” on Paavalin käyttämä juutalainen sanonta, joka ei viittaa lain noudattamiseen vaan lain rikkomisesta aiheutuvaan kirousten putoamiseen päälle. Toisin sanoen se tarkoittaa, että sinä olet lain kirousten alla, koska et lakia noudattanut. Homoseksuaalisuuden harjoittaja on siis lain alla, vaikka hän muuten sanoisi uskovansa Jeesukseen.
”Kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi, vainoavat sinua ja saavuttavat sinut, kunnes tuhoudut, koska et kuullut Herran, sinun Jumalasi ääntä etkä noudattanut hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka hän on sinulle antanut.” (5 Moos 28:45)
”Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia. Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.” (Room 6:14-16)
Armon alla ovat ne Kristukseen uskovat, jotka ovat tehneet parannuksen laittomuudesta ja noudattavat lakia. Paavalin opetus noudattaa tältäkin osin lakia.
”Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2 Moos 20:6)
Vanhurskautta ei voi saavuttaa lain teoilla, jos ei ole uskoa Kristukseen, koska laissa on käsky uskoa Kristusta. Ei ole myöskään kenelläkään uskoa Kristukseen, jos ei ole halua noudattaa lakia, mistä myös Jaakob huomautti. Homoseksuaalisuuden harjoittajilla ei siis ole uskoa. Kuten Paavali sanoi, vain lakia noudattavat kristityt ovat vanhurskaita.
”Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.” (Room 2:13)
Paavalin sanojen mukaan vanhurskauden saavuttavat vain ne Jeesukseen uskovat kristityt, jotka täyttävät lain, mihin kuuluu kielto harjoittaa homoseksuaalisuutta.
”Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja.” (Room 2:27)
”Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt 7:22,23)
20.7.2023 11:45
Näinhän se menee. Olen samaa mieltä” lähettiläs” kanssa. Katsoessa nykymaailman menoa , jossa monet ihmiset ovat kääntäneet selkänsä totuudelle joka johtaa pimeyden lisääntymiseen. He haluavat tulkita asiat ja raamatun omista mieltymyksistä käsin. Jeesus on tie, totuus ja elämä.