2020-01-03 https://www.patmos.fi/filebank/blog/authors/fb-share_10_7182-JUHA_BLOGI_FINAL.jpg Ylen uutiset avasi uuden vuoden ja vuosikymmenen 1.1.2020 mielenkiintoisella artikkelilla: "Äärioikeistotutkija näkee nykyajassa merkkejä 1930-luvulta: 'Vietetään tammisunnuntaita ja käydään Eugen Schaumanin haudalla kuin elettäisiin taas valkoisessa Suomessa'" [1]. Artikkeli käsittelee... https://www.patmos.fi/blogit/kirjoitukset/1414/miksi_vasemmistoaktivisteja_pidetaan_niin_sanotun_aarioikeiston_asiantuntijoina Patmos article
Juha Ahvio
3.1.2020
Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja. (Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin Patmos-blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.)

Miksi vasemmistoaktivisteja pidetään niin sanotun äärioikeiston asiantuntijoina?

Ylen uutiset avasi uuden vuoden ja vuosikymmenen 1.1.2020 mielenkiintoisella artikkelilla: ”Äärioikeistotutkija näkee nykyajassa merkkejä 1930-luvulta: ’Vietetään tammisunnuntaita ja käydään Eugen Schaumanin haudalla kuin elettäisiin taas valkoisessa Suomessa’”. Artikkeli käsittelee historiantutkija Oula Silvennoista ja hänen akateemisideologisia tutkimushankkeitaan. Artikkeli on kaiken kaikkiaan varsin valaiseva. 

Artikkelista käy ilmi, että Silvennoinen on kotitaustastaan käsin saanut vahvoja vaikutteita Suomen 1900-luvun historian suurten tapahtumien merkityksen arviointiin ja että hänen isänsä ”meni kovin vasemmalle” tulkinnoissaan. Ammattitutkijana Silvennoinen on sittemmin esiintynyt ohjelmallisen ”myyttejä rikkovasti” ja revisionistisesti ja on pyrkinyt pudottamaan jalustaltaan kansallisia sankareita kuten Lauri Törnin

Silvennoinen katsoo, että tutkimuksen on riisuttava sankareilta heidän sädekehänsä. Sankarit eivät saa olla arvostelun yläpuolella. Silvennoiselta voisi toki kysyä, koskeeko tämä myös punavihreitä ja nykypoliittisesti korrekteja narratiiveja, tulkintoja ja sankareita? Ovatko hekin arvosteltavissa? Saako siis esimerkiksi Greta Thunbergiä ja hänen henkilönsä kautta lobattua ilmastonmuutosuskovaista kertomusta arvostella? Vai onko arvostelu oikeutettua vain Törnin ja kaltaistensa kyseessä ollen? 

Silvennoinen toteaa myös erittäin painavan ja perustavan tosiasian, jonka jokainen akateemisen tutkimuksen kanssa jollakin tavalla tekemisissä ollut toki tietää ja ymmärtää, mutta joka usein populaarijulkisuudessa jää taka-alalle: Tutkimusrahoitus, sen määrä ja sen myöntäjät intresseineen ohjaavat tutkijan suuntautumista. Kuten myös välillisesti niitä lopputuloksia, joihin tutkimuksessa mielellään päädytään. Yhteiskunnallisen nykykeskustelun kannalta merkittäviksi koetut aiheet vetävät puoleensa tutkimusrahoitusta. Tämä raaka tosiasia toki ohjaa tutkijaa. Vihreä ilmastonmuutostutkimus on kouluesimerkki tällaisesta rahan avulla tapahtuvasta ohjautumisesta.

Tutkimusrahoituksen saatavuuden ja jatkuvuuden varmistamisen näkökulmasta ei ole lainkaan erikoista, että Silvennoinen on keskittynyt tutkimaan aiheita ja tuottamaan tuloksia, jotka ovat nykyisen poliittisen korrektiuden ja eliitti-ideologian kannalta katsottuna toivottavalla tavalla revisionistisia ja perinteisen kansallisen historiankirjoituksen ”myyttejä” kaatavia.   

Silvennoinen paheksuu häntä ja kirjoittajakollegoitaan kohtaan esitettyä somepalautetta. Silvennoista on syytetty ”kommunistiksi”, ”vihervasemmistolaiseksi” ja ”yliopistovässykäksi”. Tällaista palautetta Silvennoinen kertoo tulleen ”ryöppynä” ja katsoo tämän kertovan siitä, että ”moderni äärioikeisto käyttää mediaa manipuloidakseen ympäristöään”. Silvennoisen luulisi historioitsijana kuitenkin olevan selvillä siitä, että kommunistit Lenin, Stalin ja Willi Münzenberg olivat niitä, jotka jo 1920-luvulla – siis kauan ennen modernia ”äärioikeistoa” – valjastivat tietoisen ideologisesti ja ohjelmallisesti median kommunistisen massamanipulaation välineeksi.

Silvennoinen pitää myös ”lapsellisena” sitä, että kriitikot muistuttavat hänen aktiivisesta vasemmistolaisesta poliittisesta toiminnastaan. Silvennoinen on, kuten esimerkiksi hänen viime eduskuntavaalien aikaiset vaalikonevastauksensa osoittavat, vasemmistolainen punavihreä, joka on tarjonnut akateemisen asiantuntijuutensa vihreän puolueen agendan edistämisen hyväksi. Hän vaikuttaa myös globaalikasvatushenkisessä Rasmus: rasismin ja muukalaispelon vastainen yhdistys ry -verkostossa

Jos Silvennoisen poliittisten ja aatteellisten sitoumusten toteaminen ja niihin viittaaminen on ”lapsellista”, niin silloin on yhtä ”lapsellista” viitata oikeistolaisten, konservatiivisten ja kansallismielisten tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden poliittisaatteellisiin sitoumuksiin asiantuntijan pätevyyden tyhjäksi tekevänä seikkana. 

Silvennoinen on oikeassa, kun hän toteaa, että ”Tutkimuksen heikkoudet osoitetaan analysoimalla lähteiden käyttöä, tulkintaa ja argumentaatiota”. Tämä on juuri näin. Ja juuri tästä syystä esimerkiksi Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen teosta Suomalaiset fasistit: Mustan sarastuksen airuet (WSOY, 2016) voidaan perustellusti arvostella sellaisesta epähistoriallisesta revisionismista, joka lausutaan julki teoksen sivulla 19. Tekijöiden mukaan 1920–30-lukujen Suomea ei todellisuudessa uhannut sellainen Neuvostoliiton ja kansainvälisen kommunismin uhka kuin mitä silloin Suomessa konstruoitu ”uskonnollinen opinkappale” kommunismin ja Neuvostoliiton vaarasta esitti. Tällaisella revisionismilla Silvennoinen kollegoineen pyrkii tukemaan omaa teesiään suomalaisen ”fasismin” – joka itsessäänkin on varsin revisionistinen konstruktio – vainoharhaisuudesta ja patologisesta luonteesta.

Tällainen revisionismi ei kuitenkaan ole perusteltua. Jo esimerkiksi sekin, mitä Kommunismin musta kirja (WSOY, 2001) dokumentoi ”Komintern työssä” luvussaan sivuilla 305–371 ja ”NKVD:n varjo Espanjan yllä” -luvussaan sivuilla 372–394, osoittaa aseellisen kommunistisen vallankumouksen ja kommunistisen subversion uhan olleen erittäin akuutti kautta Euroopan 1920–30-luvuilla. Moskova-johtoisen Kominternin tuolloinen toiminta ja vaikutusmahdollisuudet eivät olleet silloisen suomalaisen ”fasismin” mielikuvituksen tuotetta eikä mikään vainoharhainen uhkakuva. 1920–30-lukujen suomalainen antikommunismi oli inhorealistisen oikeutettu ja perustellun kansallisen itsesuojelu- ja puolustusvaiston sanelema asenne. 

Kannattaa lukea nimimerkki Veijo Varjon eli Aamulehden toimittajan ja kirjakustantajan Matti Arjanteen (1933–2011) kirja Miehet pimeästä: Neuvostovakoilu Suomessa (Kustannuspiste, 1980). Teoksesta käy ilmi, kuinka dramaattisen ja vaarallisen aktiivisesti Neuvostoliiton asiamiehet vaikuttivat Suomessa 1920–30-luvuilla suomalaisen kansallisvaltion tuhoa edistämään pyrkien. Suomen geopoliittinen asema oli mitä uhatuin tuolloin. Kannattaa lukea myös 2.1.2020 päivätty dosentti Markku Salomaan kirjoittama Iltalehden artikkeli ”Tällainen on huippusalainen Putinin nyrkki – Erikoisyksikkö hoitaa salamurhat, vallankaappaukset ja muut likaiset työt”. Subversiivisen tiedustelun askelten kaiku on edelleen sama kuin 1920–30-luvuilla.        

Yllä viitatussa Ylen artikkelissa Silvennoinen katsoo näinkin:

”Mies, joka tutkii työkseen 1920- ja 1930-lukuja, kuulee silti nykyajassa tuttuja kaikuja. – Äärioikeisto on taas nousussa. Autoritaarisia hallintoja on perustettu, etenkin Itä-Eurooppaan…”

Itä-Euroopan hallintojen, sikäli kuin tarkoitetaan Puolaa ja Unkaria, autoritaarisuudesta voidaan olla monta mieltä, mutta mihin unohtuu globalistisen vihreän ilmastotaistelun sankarivaltakunta ja läntisten talousmiesten suosima markkina-alue eli kommunistinen Kiina keskitysleireineen ja totalitaristisine valvontajärjestelmineen? Kiina jos joku on autoritaarinen ja nouseva maailmanmahti, mutta ei huoleta Silvennoista. Kuten eivät EU:n kommunistiset juuretkaan

Silvennoinen ei nosta 1930-luvun kaiku-uhkakuvaksi sitäkään, että silloin kansallismielisyyden vastainen retoriikka ja viha johtivat tehokkaan valtio- ja NKVD-johtoisesti toteutettuun 7 miljoonan ukrainalaisen hengen vaatineeseen kansanmurhaan, holodomoriin.   

Ylen Silvennois-artikkeli osaltaan osoittaa, miten Suomessa harjoitetaan akateemisen tutkimuksen ja sen valtavirtamediauutisoinnin varjolla ja avulla vahvaa vasemmistoliberaalia ja globalistista poliittista ohjausta ja ehdollistamista. Tämä todellisuus ilmenee lähes aina varsinkin silloin, kun aiheena on – kuten nykyään jatkuvasti – niin sanottu äärioikeisto ja sen oletettu nousu. Merkille pantavaa on, että tämän käsitteen, joka on itsessään varsin epämääräinen, asiantuntijoina ja yhteiskunnallisina arvioitsijoina pidetään useimmiten punavihreitä vasemmistoaktivisteja ja jopa vakaumuksellisia kommunisteja. Tällainen asiaintila herättää vakavia kysymyksiä.

Oula Silvennoinen on sinänsä pätevä tutkijana, mutta ideologisesti punavihreästi sitoutunut ja tulkitsee 30-lukua tämän päivän poliittisen korrektiuden mukaisesti ja kommunistisia tulkintoja sympatisoiden.

Vastaavaa voidaan todeta dosentti Jouko Jokisalon osalta. Kuten esimerkiksi Kalevan 28.4.2002 päivätty artikkeli ”Jouko Jokisalo raportoi myös KGB:lle” palauttaa mieleen, Jokisalo ilmoitti oma-aloitteisen julkisesti, että hän toimi kommunistisen DDR:n turvallisuuspalvelu STASI:n agenttina ja vaikuttajana. Jokisalo on siis henkilökohtaisesti osa Suomeen lähihistoriassa kohdistunutta kommunistista kumous- ja solutustoimintaa.

Jokisalolla on erittäin vakaumuksellinen kommunistinen tausta, josta huolimatta myös häntä pidetään niin sanotun äärioikeiston johtavana asiantuntijana ja tämän uudesta noususta varoittelijana maassamme. 

Kommunisteiltako tulee kysyä historiallista ja tämänhetkistä totuutta näistä asioista?

Vastaavanlaisina auktoriteetteina ovat median avustuksella esiintyneet myös nykyinen ministeri Li Andersson ja Dan Koivulaakso, joita pidetään äärioikeiston asiantuntijoina, kuten osoittaa Ylen 31.10.2012 päivätty artikkeli ”Suomalaista äärioikeistoa tutkinut kirja haastaa keskusteluun rasismin arkipäiväistymisestä”. Heidän varsinaisena meriittinään on ensisijaisesti vasemmistoliittolainen ja Koivulaakson taustan osalta lisäksi myös väkivaltavasemmistolainen aktivismi ja maailmankatsomuksellisuus.

Onko todella niin, että äärivasemmistolaiset aktivistit, sekä yliopistollisakateemiset että muut, ovat niitä, joiden tulee hallita sekä Suomen historian tulkintaa että tämän päivän yhteiskunnallisten ilmiöiden valtavirtatulkintaa? Miksi media jatkuvasti nostaa näiden äärivasemmistolaisten ja vihreiden tulkinnat ihmisten tietoisuuteen? 

Pane merkille ja ymmärrä tämäkin, että juuri tällaisen nyt jo vuosikymmeniä kestäneen ja viime vuosikymmenellä entisestään yltyneen äärivasemmistolaisen tulkintamonopolin vaikutusta on sekin, että vuonna 2020 Raamatun teksti ja sen julkinen lainaaminen on rikostutkinnan kohteena Suomessa. Aivan kuten 1930-luvun Neuvostoliitossa. 

Tällaiseen on tultu EU-Suomessa. Historioitsija Silvennoinen saattaa sittenkin olla oikeassa. Me kuulemme ja koemme yhteiskunnassamme 1930-luvun kaikuja, silloisesta neuvostokommunismista tuttuja kaikuja.

 

 

Kommentoi "Miksi vasemmistoaktivisteja pidetään niin sanotun äärioikeiston asiantuntijoina?"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

__    __   __   __   _    _    _    _     ______  
\ \\ / //  \ \\/ // | |  | || | || | ||  /_____// 
 \ \/ //    \ ` //  | |/\| || | || | ||  `____ `  
  \  //      | ||   |  /\  || | \\_/ ||  /___//   
   \//       |_||   |_// \_||  \____//   `__ `    
    `        `-`'   `-`   `-`   `---`    /_//     
                                         `-`      
 
 

45 kommenttia "Miksi vasemmistoaktivisteja pidetään niin sanotun äärioikeiston asiantuntijoina?"

Sivu 1/4

Kommentaattori 3.1.2020 16.49

Historijoitsija Oula Silvennoinen on tuttu näky antisemitismiä käsittelevissä seminaareissa kertomassa, miten juutalaisia on kohdeltu huonosti myös Suomessa.

Yksi hänen tutkimusalueistaan on holokausti. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että hän esittää juutalaisten kärsimykset teatraalisella tavalla ja puhuu, kuin olisi syvästi murtunut, mutta ei kuitenkaan ole. Esityksistä paistaa läpi populistinen tekopyhyys.

Silvennoisen vihervasemmistolainen tausta antaa selvyyttä hänen tutkimustensa motiiveista. Silvennoinen ei ollutkaan niin huolissaan juutalaisten kärsimyksistä, vaan pikemminkin halusi tuoda esille natsien ja Suomen oikeistolaisen valtiovallan tekemiä vääryyksiä.

Kun Silvennoisen kanssa juttelee, niin tulee pian selväksi, ettei hän ole uskonnollinen ollenkaan. Hänen holokaustityönsä ei näytä liittyvän mitenkään Israelin puolustamiseen vaan pikemminkin äärioikeiston tekojen esille tuomiseen.

Nyt pääsemme sellaiseen aiheeseen kuin politiikka. Vaikka jokaisella on oikeus äänestää ketä haluaa, niin ei ole aina viisasta osallistua sellaisiin rituaaleihin, joissa ylläpidetään äärioikeistolaisuuden muistoa myönteisessä mielessä. Vaikka olisi kuinka perussuomalainen, niin ei ole viisasta viettää tammisunnuntaita juhlapäivällisillä äärioikeistolaisten seurassa. Ei ole viisasta antaa aihetta väärinkäsityksille.

Jos ollaan tarkkoja, niin Jumala on käskenyt viettämään Raamatun laissa määräämänsä juhlat, eikä ole aihetta viettää muita juhlia. 1000-vuotisessa rauhavaltakunnassa ei ole minkään ihmisideologian mukaisia juhlia, vaan juhlat vietetään Herran kunniaksi ja hyvä niin.

Olen ollut huolissani siitä, että Patmos on rönsyillyt pois ydintehtävästään, mihin kuuluu Israel työn tekeminen. Patmoksesta on tullut poliittisesti aktiivinen toimija, joka ottaa kantaa tämän blogin ja muutenkin yhä enemmän poliittisiin kysymyksiin ja perustelee kristityille tärkeitä arvoja yhtä enemmän poliittisilla syillä, ei suoraan Raamattua siteeraamalla.

Ottamatta kantaa millään tavalla minkään puolueen puolesta tai vastaan, niin Patmos on leimautunut perussuomalaisten äänenkannattajaksi ja nyt yhä useammin USA:n konservatiivien äänenkannattajaksi.

Monilla Suomalaisilla yrityskonserneilla on ollut kova halu kasvaa ja ne ovat ostaneet ydinosaamisalueensa ulkopuolelta yrityksiä nopeuttaakseen kasvua. Sitten kun ne ovat kärsineet suuria tappioita yritysostoseikkailuissa, niin yritykseen vaihtama uusi johto on ottanut lusikan kauniiseen käteen ja leikannut rönsyt pois ja palannut takaisin ydinosaamisalueelleen. Näin tulisi myös Patmoksen tehdä. Palata takaisin juurilleen.

Toiminnan laatu on paljon tärkeämpi asia kuin sen laajuus. Jumalalle ei kelpaa huonot hedelmät.

IlkkaT.O: 4.1.2020 11.50

Patmos on kristillinen toimija, kiitos Herralle. Juha Ahvion kirjoitus on erittäin ajankohtainen, kun ymmärretään oikein ja totuudellisesti meneillään oleva vihervasemmistolainen, populistinen parjauskamapanja, kohdistuen häpeilemättä kristillissosiaaliseen PS:in. Ahvion kirjoitus, kuten tämä, paljastaa kansallisvaltioomme ja perinteiseen suomalaiseen kristillisyyteemme kohdistuvaa räikeää vasemmisto-vihreää poliittista painostusta valtavirta-Fakenews'n käyttämien punavihreiden"asiantuntijoiden" ja toimittelijoiden kautta. Nämä useat akateemiset "asiantuntijat" eivät tosiasiallisesti halua luopua äärioikeisto-käsitteistään viittaamalla jatkuvasti PS:iin.
Hedelmä paljastaa: koko menestyksekkään länsimaisen kristillisen sivistyksen ja kulttuurin kehittymisen perustana viime vuosisatoina toimineen Jumalan sanan ohjeistuksen ja sääntöjen mitätöinti ja vasemmistoglobalistisen, ateistisen maailmanvallan luominen sen sijaan. Historiallisesti tätä edustaa juurikin Ahvion esille ottama 1920 - 30 Kominternin toiminta. Mikä olikaan Raamatun sanan ilmoittaman judeokristillinen etiikan asema sodanjälkeisissä , 'virallisissa' Itä-Euroopan satelliiteissa tai NL:n yhteiskunnan perustana? Tai kommunistisissa maissa yleensä? Uskovien kohtalot noissa maissa? Pian meilläkin jos nyky-kehitystä ei saada pysäytettyä.
On hyvä, että kristilliseltä kannalta katsoen saadaan selvyyttä tosiasiat paljastamalla, kuten Ahvio on useissa kirjoituksissaan tehnyt. Uutta viher-vasemmistolaista politiikkaa käytetään jälleen uusvanhana välineenä painostukseen konservatiiviskristillistä arvoperustaa vastaan kohti ateistista, "poliittisesti korrektia" anarkistista utopiaa. Eli liberaalivasemmistolaiset ja vihreät poliittiset päättäjät eivät ole oppineet mitään historiasta, tarkoituksella ja ymmärtämättömyyttään.
Lopulta kysymys on hengellisestä sodankäynnistä: saadaanko Raamatun arvovalta murennetua ja sitä kautta sielunvihollisen 'tyydytykseksi' ihmiset ilman jumalayhteyttä kadotukseen.
EU:n nykyinen liittovaltiokehitys on viemässä kohti Euroopan Neuvostoliittoa.

Ikävä ihminen? 4.1.2020 11.50

Toivottavasti Ahvio ei vakavissaan väitä, että äärioikeistoa pitäisi analysoida vain sellaisten tutkijoiden , jotka itse ovat jyrkän oikeistolaisia? Tämän tyyppinen ajatusmalli on juuri jhtanut kaikenlaisen keskustelukulttuurin romahtamiseen: niitä "vaihtoehtoisia faktoja" näyttää kohta riittävän Suomessakin? Jokaiselle oma totuus?

Kommentaattori on samoilla linjoilla kuin minä - joskin eri syistä. Minä ihmettelen suuresti joidenkin Patmoksen toimijoiden halua siirtää toiminnan painopiste politiikkaan. Tässä maassahan nimittäin kyllä riittää poliittisia liikkeitä ja niiden kautta omia poliittisia intohimojaan voi ihan jokainen toteuttaa yllin kyllin niiden kautta. Ilmeisesti Patmoksen avainhenkilöistä muutama haluaa lähteä USA:n tyyliin tosiaankin yhdistämään uskonnon ja politiikan. Onkohan siitä esim. USA:ssa sitten jonkun mielestä seurannut yksinomaan hyviä asioita?

On lähinnä irvokasta, että aletaan tehdä vertailuja Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Olettaisin, että Ahvion tasoinen koulutettu ihminen kykenee halutessaan kyllä näkemään erot näiden kahden maan välillä. Juuri tuon tyyppinen retoriikka on sitä liioittelua, paisuttelua ja valitettavasti myös suoranaista valehtelua, joka leimaa monin osin tämän päivän keskustelua. Esimerkiksi sana "kommunisti" näyttää vilahtelevan joidenkin ihmisten puheissa nykyisin sitä tahtia, että siitä päätellen tässä maassa on hyvinkin vahvoja kommunistisia toimijoita? Typerää. Eipä taida kovinkaan moni "kommunisti" olla suunnittelemassa aseellista vallankumousta? Valtion omaisuutta myydään pois sitä tahtia, että alkaa jo hirvittää. Sitten vasta riemumieli vallalla on, kun terveydenhuoltopuolikin saadaan yksityistettyä?

Kun Juha Ahviolla näitä poliittisia näkemyksiä tuntuu riittävän, olisi kaikin puolin reilua, että hän kertoisi avoimemmin sen, mitä muita uudistuksia Suomessa pitäisi tehdä "kommunististen tutkijoiden" vaientamisen lisäksi. Varsinkin pienituloisemmat Patmoksen tukijat varmastikin mieluusti lukevat siitä, mitä meidän yhteiskuntaamme pitäisi Amerikan mailta tuoda, jotta kommunistit eivät pääse yhteiskuntaamme vaurioittamaan enää enempää.

Ja, ehkäpä nyt vähitellen joku viimeinkin alkaa kertoa vaikkapa sen, miten Patmoksen toimintaa ohjaavat säännöt suhtautuvat toiminnan lisääntyvään politisoitumiseen?

Taisto 4.1.2020 11.50

Täytyy sanoa, että aina vaan ihmeellisemmäksi menee teologi Ahvion historian ja ”yhteiskuntatieteelliset tutkimukset”. Jos Patmoksessa on hieno titteli ” tutkimusjohtaja”, voisi olettaa, että jatkuva fennomaaninen, kovin syvälle oikeistoon kumartava tendenssi ei saisi pitkään jatkua, mutta ehkä neutraaliteettiin pyrkivä dekriptiivisyys ei olekaan uskonnollisen fundamentalismin synonyymi. Olisi hauska nähdä se päivä, kun esim Patmoksessa joku kirjoittaisi kirjoituksen, jossa esim pohjoismainen hyvinvointivaltio ei ole vain oikeistofennomaaninen onnela ja keksintö tai ihmisellä on sittenkin jotain tekemistä ilmastonmuutoksessa. Raamattu ja kansallismielinen oikeistolaisuus ei mielestäni ole aina synonyymi, enemmänkin mielipide kuin totuuskysymys.

Israel-työ takaisin keskipisteeseen 4.1.2020 17.08

Monesta patmoslaisesta ja alfa-tv:läisestä on tullut perussuomalaisia eikä kristillisdemokraatteja. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että KD:n pj. Sari Essayahin aikana KD on maallistunut ja liberalisoitunut huomattavasti. Perusuomalaisten Mika Niikko taitaa olla tällä hetkellä ainoa kansanedustaja, joka julkisesti ei hyväksy Israeliin kahden valtion mallia ja uskaltaa vedota poliittisissa kannoissaan joskus Raamattuun.

Sari Essayah ottaa vesittyneitä kantoja homoavioliittoon käytännössä hyväksymällä homoparisuhteen rekisteröinnin, mutta kannattajiensa tähden ei hyväksy avioliitto-sanan käyttämistä. Essayah ei uskalla perustella kantaansa Raamatulla vaan vain eettisillä argumenteilla. Hän ei puolusta Israelia siteeraamalla Raamattua, vaan pikemminkin käyttää ponnettomia poliittisia argumentteja Israelin hyväksi. KD:n kansanedustajat eivät edes uskalla olla kahden valtion mallia vastaan, koska se sulkee heiltä monia ovia mm. hallitukseen.

Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka kummastelevat Patmoksen poliittisia ulostuloja. Minun mielestä Patmoksen pitäisi keskittyä lähinnä Israel-työhön ja raamatulliseen sananjulistukseen.

Jos tässä blogissa on tarkoitus keskustella ajankohtaisista asioista, niin olisi odottanut sellaista artikkelia, jossa olisi käsitelty Lähi-idän ajankohtaista turvallisuuspoliittista tilannetta, kun USA surmasi ilmaiskulla iranilaisen kenraalin ja iranilaismielisen puolisotilaallisen järjestön varajohtajan. Tällaisella kysymyksellä on paljon suurempi merkitys Israelin kannalta kuin sillä, miten joku suhtautuu tammisunnuntaihin.

Taisto 4.1.2020 18.46

Minusta olisi kiva tietää, että missä kohtaa Raamatussa puolustetaan Israelin valtion poliittista toimintaa? Onko Israelin siunaaminen sama asia kuin Israelin valtion politiikan suora hyväksyminen? Onko Raamatussa jossain kielletty ns kahden valtion malli? Voiko Israelin nykyinen, korruptiosyytteiden alla käpristelevä vahva mies Bibi vaihtua esim Benny Ganziin tai jopa työväenpuolueen edustajaan ilman että ”oikeauskoisuus” tulee uhatuksi? Olisi kiva kuulla tutkimusjohtajalta esim jokin kirjoitus Israelin sisäpolitiikasta ja sen suhteesta oman hengellisen genren linjauksiin.

Esa J. 5.1.2020 0.06

Kehottaisin hra tutkimusjohtaja Ahviota tosiaankin tutkimaan kommunismia. Jos hän ei sitä tee, niin kaikki tämä on pelkkää äärikristillisyyttä, jossa "jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan".

Kommunistiseksi itsensä julistaneet maat olivat aivan täysin muuta kuin kommunistisia. Niissä kommunismi oli otettu (ja otetaan vieläkin) patriarkaalisuuden valekaavuksi. Minun mielestäni esimerkiksi Kiina ja Pohjois-Korea ovat patriarkaalisesti ja pelolla hallittuja pimentoloita joiden kanssa ei kannata olla tekemisissä.

Olen sitä mieltä myös, että kommunistiseksikin julistettu tutkija pystyy kyllä tuottamaan pätevän tutkimuksen, ilman että häntä kommariksi syytettynä olisi jotenkin epäiltävä epäpäteväksi... Luotan maamme tutkijakoulutukseen.

Kahden valtion malli on mahdoton 5.1.2020 0.06

Taisto kirjoitti: -Onko Raamatussa jossain kielletty ns kahden valtion malli?

Itse asiassa on.

Jumala on antanut Israelin maan Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille, jotka omistavat koko maan ja käyttävät yksin hallintavaltaa siinä maassa. Tämän takia maata ei saa antaa muiden hallintavaltaan.

"Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja minä olen myös sinun jälkeläistesi Jumala." Jumala puhui edelleen Abrahamille: "Pysykää uskollisesti tässä liitossa, sinä ja sinun jälkeläisesi sukupolvesta toiseen." (1 Moos 17:8,9)

"Jää asumaan tähän maahan, niin minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä seudut ja pidän näin voimassa sen valan, jonka vannoin isällesi Abrahamille." (1 Moos 26:3)

Raamatun laissa on jopa sellainen säädös, että myyty maa palautuu sen alkuperäiselle omistajalle korvauksetta riemuvuotena, joka on 49 vuoden välein (50. vuosi ensimmäisestä vuodesta sapattivuosien laskentarytmissä). Tämä säädöksen tarkoitus on turvata, että Israelin 12 sukukunnan perintömaa pysyy heidän hallussaan pysyvästi. Tämän takia maan myyntihintakin on määräytynyt sen mukaan, miten lähellä on seuraava riemuvuosi.

"Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maanne kaikille asukkaille yleinen omistusoikeuksien palautus. Se vuosi on riemuvuosi. Silloin jokainen maansa menettänyt saa sen jälleen haltuunsa ja jokainen orjaksi myyty saa palata sukunsa luo." (3 Moos 25:10

Tämän takia Joosef ja Maria menivät Betlehemiin tekemään veroilmoitusta, koska he olivat Juudan sukukunnan Daavidin sukuhaasta, joka omisti Betlehemin maat, mitä sanottiin sen takia Daavidin kaupungiksi.

"Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun." (Luuk 2:3,4)

Taisto 5.1.2020 12.11

Kiitos asiallisesta vastauksesta ”kahden valtion malli on mahdoton”. Haastavaksi tilanteen tekee tosin se, että poliittinen tilanne on nykyään kovin erilainen ja Raamatussa niin sanotut pyhän maan rajat eivät ole yksiselitteisiä. ( niitä on muutamia erilaisia). Myös viittaus riemuvuoteen ei suoraan tue ” maan jakamattomuutta”, koska jo esim kahden valtion aikana ( Juuda/Israel) rajat olivat toisinaan varsin suurpiirteisiä ja sukulinjojen mukaan määriteltyä pyhää maata ei voi suoraan siirtää nykypäivään. Mikä muuten olisi tällöin nykyisen Erez Israelin ”raamatullinen alue”, jos tilanne siirretään omaan aikaamme? Mitä tulee dogmaatikko Ahvion kirjoitukseen, en tosin tiedä, onko hänen kansallisimielisessä uhossa mukana enemmänkin tarvetta polemisoida ja herättää keskustelua, koska minusta kristillisyyden ytimessä oleva politikointi pitäisi kohdistaa enemmänkin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja diakonian korostamiseksi, eikä patrioottiseksi ”pikku-trump” sanailuksi.

Matti Mainio 5.1.2020 12.11

Miksi kristityn pitäisi vastustaa ns. kahden valtion mallia Israelin ja arabien konfliktissa? Eihän edes kaikki israelilaiset ole sitä vastaan puhumattakaan juutalaisista maailmalla! Tietenkään ei varmaan ulkoapäin pitäisi sanella, että kun teette niin tai näin, niin silloin rauha tulee. Rauhan avaimet ovat kyllä paikallisten ihmisten käsissä.

Ressu 5.1.2020 12.11

Taisto kyseli: Olisi kiva tietää, että missä kohtaa Raamatussa puolustetaan Israelin valtion poliittista toimintaa? Onko Israelin siunaaminen sama asia kuin Israelin valtion politiikan suora hyväksyminen? Jne.

Jos Taisto olet lukenut Raamatusta profeettojen kirjoja tai Jeesukseen opetuksia, niin niissä on paljon kritiikkiä juutalaisille, jotka on hylänneet Jumalansa, väärentäneet lain tai muuten rikkoneet lain käskyjä. Itse asiassa Jumala uhkasi jo Salomon aikana, että jos juutalaiset eivät noudata Jumalan käskyjä, niin Jumala antaa temppelistään tulla rauniokasan ja ajaa kansansa muihin maihin pakkosiirtolaiseksi.

Sakarja ennusti, että juutalaiset ajetaan neljä kertaa pakkosiirtolaiseksi, mutta Jumala lupasi tuoda kansansa aina takaisin Israeliin, jonka hän oli luvannut juutalaisille pysyväksi perintömaaksi. Tämä on toteutunut jo kolme kertaa. Hesekielin kirjassa oleva ennustus on toteutunut, että juutalaiset tuodaan vierailta mailta takaisin omaan maahansa ja Israelista sekä Juudasta tulee yksi maa. Niin on käynyt ja Israelista on tullut naapureilleen lisäksi raskas kivi, jonka päälle hyökänneet ovat vain satuttaneet itsensä, kuten Raamatussa on myös ennustettu.

Tällä hetkellä israelilaiset eivät elä mitenkään pyhää elämää. Tel Aviv on hyvin homomyönteinen metropoli. Maassa ei muutenkaan noudateta Tooraa ja vähemmistönä olevat ortodoksijuutalaiset eivät hekään noudata Tooraa vaan Talmudia. Libermanin puolue haluaa päästä eroon sapatti-laista ja kaikesta muusta Israelin perinteisiin kuuluvasta uskonnollisuudesta yms. Israel ei muutenkaan usko Messiaaseen Jeesukseen.

Kaikesta huolimatta Jumala on ilmoittanut, ettei hän hylkää omaa kansaansa, eikä peruuta Israelille lahjaksi antamaa maataan.

Jumala on lukuisia kertoja pessyt pyykkiä Israelissa ja kansa on joutunut monta kertaa pyykkitupaan. Sodat ovat olleet yksi tällainen pyykkilauta ja pesukone, jolla on parannettu Israelin lainkuulaisuutta ja leikattu huonot oksat öljypuusta pois.

Raamatussa on mainittu kolme sotaa, jotka eivät ole vielä toteutuneet:

1) Googin sota: Hes 38-39.
2) Antikristuksen tulo Jerusalemiin: Dan 9:26,27, Sak 13:7-14:2 jne.
3) Herran Jeesuksen paluu sotaväkensä kanssa ja Harmagedon: Ilm 19:11-21, Sak 14:3-5, Jes 66:15-18 jne.

Messiaaniset juutalaiset ovat kirjoittaneet mielenkiintoisen artikkelin Googin sodasta jo muutama vuosi sitten, jossa käsitellään myös pahamaineista iranilaiskenraalia Qassam Suleimania, joka on käytännössä saanut muodostettua Raamatun ajan Persian. Quds-joukkojen arabiankielinen nimi tarkoittaa Jerusalemia, mikä kertoo siitä, mihin he todellisuudessa pyrkivät.

https://johannesleijona.blogspot.com/2015/10/mika-on-googin-sota-goog-tulee.html

Ikävä ihminen? 5.1.2020 12.11

Israelin ehdoton ja kritiikitön tukeminen kumpuaa USA:sta, jossa se on osa maan uskonnollisen oikeston politiikkaa. Tuolle joukolle, jonka vaikutusvalta on Trumpin aikana noussut, jokainen Israelin teko ja jopa kaikki liioitellutkin väkivaltaisuudet ovat hyväksyttäviä ja niitä on tuettava ja kiiteltävä.

Tätä ajattelumallia nyt sitten muutama ihminen täälläkin haluaa tuotavan Suomenkin politiikkaan: kaikenlainen kriittinen ja puolueeton suhtautuminen Israelin toimiin on vähintäänkin syntiä, ellei jopa osoitus siitä, että ihminen on pahuuden vallassa.

Näissä keskusteluissa nousee esiin se, etä Patmoksen politisoituminen ei ole ihan kaikille mieluista. Onkin oikeastaan ihme, että toiminnan rahoittavat tukijat eivät ole laajemmin alkaneet kyseenalaistaa sitä, mihin rahoja käytetään.

Vesa 5.1.2020 15.22

Oula Silvennoinen vuoden 2018 Horisontti -ohjelmassa: https://areena.yle.fi/1-50352882#autoplay=true

Rednef 5.1.2020 15.22

Hyvä kirjoitus Ahviolta. Hän on tehnyt paljon hyvää työtä tuomalla kristityille
tietoa asioista, joita media sekä valtionjohto eivät tuo esille. Näyttää siltä, että
tiedoissa on paljon puutteita, varsinkin kun lukee tämänkin kirjoituksen komenttiosastoa. Kannattaa lukea Ahvion teokset vaikkapa Sananvapaus uhattuna Suomessa ja Vaarallinen vihreä valhe.

Päivänlehti 7.1.2020 6.50

"Tutkimusrahoituksen saatavuuden ja jatkuvuuden varmistamisen näkökulmasta ei ole lainkaan erikoista, että Silvennoinen on keskittynyt tutkimaan aiheita ja tuottamaan tuloksia, jotka ovat nykyisen poliittisen korrektiuden ja eliitti-ideologian kannalta katsottuna toivottavalla tavalla revisionistisia ja perinteisen kansallisen historiankirjoituksen ”myyttejä” kaatavia."

https://www.paivanlehti.fi/suomi-ja-natsien-suunnittelema-juutalaisten-kansanmurha-liitetaan-taas-yhteen-valtiolta-yli-400-000-euroa-tutkijalle/

"Mitä Oula Silvennoinen nyt tutkii? Vastaus löytyy Suomen Akatemian rahoituspäätöksistä. Hän on saanut viisivuotisen rahoituksen hankkeelleen Suomi ja Lopullinen ratkaisu: valtio, hallinto ja historiakulttuuri kansanmurhan periferiassa. Silvennoisen saaman rahoituksen suuruus on peräti 434 485 euroa ja kausi päättyy syksyllä 2022.

”Lopullinen ratkaisu” oli Adolf Hitlerin johtaman Saksan kansallissosialistien suunnitelma ratkaista juutalaiskysymys täysimittaisella kansanmurhalla. Silvennoinen sanoo tekevänsä kokonaisvaltaisen tutkimuksen Suomen suhteesta tähän kansanmurhaan, ”lopulliseen ratkaisuun”.
"Silvennoisen mukaan hänen hankkeensa perustuu laajempaan lähdeaineistoon kuin yksikään aikaisempi tutkimus, ja se yhdistelee ja vertailee lähteitä ”uutta luovalla tavalla”.

Kirjoittaja on Päivän Lehden päätoimittaja ja kirjoittanut useita sotahistoriallisia teoksia, muun muassa Lauri Törnistä ja Olavi Alakulpista

Lue myös: Kansallisarkistosta löytyi todiste – tutkijat mustasivat Lauri Törnin mainetta keksityillä väitteillä