Patmos-blogi

Kristus – Euroopan toivo! Terveisiä Puolan suurkonferenssista.

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on raamatunopettaja, toimittaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

Viime viikolla osallistuin jälleen Euroopan suurimpaan ja kenties tällä hetkellä tärkeimpään evankelikaalisen, eli herätyskristillisen liikkeen tapahtumaan Puolan Wislassa. European Leadership Forum (ELF) kokosi ennätykselliset 750 osallistujaa useista kymmenistä maista, suurimmaksi osaksi Euroopasta. Mutta myös kaukaa Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta-Amerikasta. Mukana oli myös joukko suomalaisia. Itse olin jo useampana peräkkäisenä vuonna kutsuttuna puhujana kahdessa seminaarissa. Politics ans Science -verkostossa käsittelin klassista oikeutetun sodan teoriaa. Apologetiikka työpajassa aiheenani oli C. S. Lewisin tunnetuksi tekemä ”trilemma”: Oliko Jeesus Herra, hullu vai huijari? Jos kertoisin kaikesta nähdystä ja koetusta ei yksi kirjoitus riittäisi. Tiivistän alle referoiden muutaman mieleenpainuneen noston.

Pasi Turunen viritti European Leadership Forumissa työpajassaan keskustelua ajankohtaisella aiheellaan oikeutetun sodan teoriasta, jonka juuret juontavat kristillisiin ajattelijoihin Augustinuksesta, Tuomas Akvinolaisen kautta kansainvälisen oikeuden isänä tunettuun Hugo Grotiukseen ja meidän päiviimme saakka.

Jokaisena aamuna kaikki osallistujat kokoontuivat pääsaliin yhteisen raaamttutunnin äärelle. Niistä vastasi tänä vuonna sambialainen pastori Conrad Mbewe. Hän avasi jokaisen konferenssipäivämme Jumalan sanalla opettamalla tekstistä käsin puhuttelevasti Malakian kirjasta luku luvulta.

Mbewen viesti eurooppalaisille kristityille, joilla voi olla houkutus ajatella, että ei kannata palvella Jumalaa, oli lämmin, mutta samalla suora: Luota Häneen ja ole kuuliainen silloinkin kun kaikki ympärillä tuntuu pimenevän. Herra Jeesus tulee takaisin ja silloin uskollisuus palkitaan ja näemme lopullisesti, että kaikesta huolimatta kannatti olla uskollinen Hänelle.

Conrad Mbewen aamuraamattutunnit löytyvät kaikki ELF:n YouTube kanavalta, jonka kautta tänä vuonna ensimmäistä kertaa aamu- ja iltakokoontumiset välitettiin suorina lähetyksinä

Sambialaisen pastorin Conrad Mbewen aamuraamattutunnit olivat pidettyjä. Ne kutsuivat parannukseen ja syvempään antautumiseen Jumalalle.

Itselleni yksi pysähdyttävimpiä työpajoja oli kaukaa toiselta puolelta maapalloa konferenssiin saapuneen Malesian metodistikirkon emerituspiispa ja missiologi Hwa Yungin työpaja.

Hän ravisteli meitä muistuttamalla, että 2/3 maailman kristityistä ei asu ns ”lännessä” vaan enemmistömaailmassa (in Majority World; Aasia, Afrikka, Etelä-Amerikka). Ajattele, että sadan vuoden aikana kristittyjen määrä on ampaissut 17 prosentista 65 prosenttiin enemmistömaailman asukkaista. Tämä voimakas seurakuntakasvu kumpuaa lujasta luottamuksesta Raamattuun Jumalan sanana ja Jumalan Pyhän Hengen työstä.

Vaikka Euroopan kristittyjen luottamus (confidence) sekularisaation myötä Raamattuun on heikentynyt, enemmistömaailmassa ei tällaisesta luottamuksen puutetta koeta, Yung sanoi. Eurooppalaiset ovat valistuksen ajan lapsia. Mutta Aasiassa Raamattuun uskotaan ja Pyhän Hengen ohjaukseen luotetaan ilman valistuksen filosofista perintöä. Seurakunnat kasvavat. Ihmeitäkin koetaan.

Lähetystyötä on Yungin mukaan usein tehty lännen ehdollistamana ja menetelmin, mutta nyt lähetystyön suunta on muuttumassa enemmistömaailmasta kohti pakanallistuvaa länttä. Yhtäältä tämä lähetystyön suunnan muutos kertoo, ettei lännestä tehty lähetystyö ole ollut turhaa. Nyt se kantaa hedelmää.

Mutta lähetystyö ei ole enää riippuvaista lännen avusta ja sen menetelmistä, vaan nousee paikallisten kristittyjen keskuudesta.

Yksin Kiinassa  kasvu on ollut huimaa. Sen jälkeen kun Mao ajoi kaikki lännen lähetystyöntekijät maasta 1950-luvun kulttuurivallankumouksen myötä kristittyjen määrä on kasvanut arviolta 700 000:sta arviolta 50-70 miljoonaan! Kukaan ei tiedä tarkkaa lukua.

Sopivalla väliajalla tavoitin Yungin ja teimme yhdessä radiohaastattelun siitä kuinka kirkko kasvaa. Yung rohkaisi eurooppalaisia kristittyjä löytämään luottamuksen Jumalan sanaan uudestaan. ”Aasiassa me emme mieti postmodernismia, koska emme ole samalla tavalla valistuksen ajan rationalismiin sidoksissa, kuin Euroopassa ollaan,” Yung totesi.

Hwa Yung oli saapunut Malesiasta saakka ja muistutti kristinuskon elinvoimaisuudesta enemmistömaailmassa.

Julia Garschagen (Pontes Institute of Science, Culture and Faith) puhui päälavalla kuinka kristinuskon hyvästä uutisesta (good news) on tullut tämän ajan ihmiselle huono uutinen (bad news) ja kuinka siitä jälleen voi tulla hyvä uutinen.

Garschagen työskentelee erityisesti nuorten ja opiskelijoiden parissa ja hänellä oli tarkkoja havaintoja eurooppalaisesta kristillisyydesta ja sen kohtaamista haasteista nuorten aikuisten parissa.

Mieleeni jäi kolme suurta teemaa, jotka osaltaan auttavat meitä tavoittamaan tämän ajan eurooppalaiset, joiden käsitys evankeliumista usein on yksipuolisen vääristynyt.

Make Christian message

1. Emotionally fulfilling
2. Intellectually inspiring and
3. Morally beautiful.

Ihmiset eivät ymmärrä useinkaan miten evankeliumi voi tyydyttää ihmisen sisimmän syvimmät kaipaukset tavalla, jota mikään tässä maailmassa ei voi tarjota. He myös luulevat, että kristinusko on järjenvastainen ja usein kristillinen moraali nähdään negatiivisesti ja vastenmielisenä. Siksi meidän tulee julistaa kristillistä sanomaa, joka on emotionaalisesti tyydyttävä, älyllisesti innostava ja moraalisesti kaunis.

Julia Garschagen valotti tämän päivän haasteita ja kuinka kristillinen sanoma on vääristynyt nykyeurooppalaisten mielissä. Hänellä oli myös ehdotuksia siitä, kuinka kristinuskon sanoma voi jälleen tavoittaa.

Viimeisenä päivänä Theology Networkissa (teologien verkostossa), johon tänä vuonna olin ilmoittautunut, oli aiheena Transhumanismi. Harvoin muistan kuulleeni niin hyvin jäsenneltynä ja avattuna tätä ilmiötä kuin Max Baker-Hytchin esityksessä. Teen siitä eräitä nostoja muistiinpanoistani:

Transhumanismi pyrkii ottamaan ihmisen evoluution omiin käsiin, eikä tyydy pelkkiin terveyttä parantaviin terapeuttisiin teknologioihin (sydämen tahdistimet tms), vaan pyrkii ihmisyyden parantelemiseen.

Transhumanismia on myös kuvattu sekulaariksi uskonnoksi. Siihen myös sisältyy eskatologinen visio uudesta paremmasta maailmasta. Kuitenkin siinä missä Richard Dawkinsin ateismissa ihminen on ”itsekkään geenin” armoilla, transhumanistit eivät tätä hyväksy, vaan haaveilevat ihmisen aktiivisesta muokkaamisesta jopa geenien tasolla (nanorobotit yms) ja jos ei aivan ikuisesta niin ainakin tavattoman pitkästä elämästä, jota voisi jatkaa vaikka tietoverkkoon kuoleman hetkellä ladatun tietoisuuden muodossa.

Tavoitteena isossa kuvassa on ”paratiisitila”, jossa ihmisyys on teknologian avulla viety uudelle tasolle – Ihminen 2.0.

Kysymys kuitenkin kuuluu onko ihminen vain informaatiota, joka voidaan ladata yhdeltä materiaaliselta alustalta (ihmisruumis) toiselle (internet tms)?

Tuleeko ihmisestä parempi pelkän ihmisruumiin teknologisella parantelulla, jos ihmisluonto pysyy samana?

Mitä oikeasti merkitsee hyvä elämä ja inhimillinen kukoistus?

Ei tarvita kuin yksi erityiskyvyillä ja pitkällä elämällä varustettu moraaliton ja paha ihminen, niin transumanistien paratiisista voi muodostua helvetti.

Myös tekoäly puhutti. Sinänsä teknologian edistymistä ei pidä pelätä. Se on itsessään usein neutraalia, jossa käyttäjästä riippuen on potentiaalia joko pahaan tai hyvään.

Teologit joutuvat tulevaisuudessa pohtimaan syvällisesti transhumanismin haastetta kristillisen ja raamatullisen antropologian näkökulmasta. Mitä merkitsee olla Jumalan kuvaksi luotu?

Max Baker-Hytchin esitys transhumanismin haasteesta kristilliselle ajattelulle oli yksi parhaimpia esityksiä aiheesta mitä olen kuullut ja lukenut.

European Leadership Forum 2023 tarjosi tänä vuonna äärettömän paljon äärettömän mielenkiintoista ja ajankohtaista asiaa kristinuskon kohtaamista haasteista ja niihin vastaamisesta Euroopassa.

Samalla se rohkaisi ja muistutti, että Euroopalla on toivoa. Vaikka maallistuminen etenee, kristityt voivat luottaa Jumalaan ja löytää uudestaan luottamuksensa Raamattuun Jumalan sanana.

Oli myös rohkaisevaa tajuta isossa konferenssijoukossa, että emme kristittyinä ole suinkaan yksin. Meillä on Kristus ja Kristuksen ruumiissa toinen toisemme.

Kristus on edelleen Euroopan toivo!

ELF konferenssin näyttelyalueella tapasin Joel Forsterin, joka on kristillisen maailman uutisia välittävän Evangelical Focus -verkkolehden päätoimittaja. Olen itsekin kolumnoinut Forsterin lehdessä.
Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (4)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Kaia

    ”Richard Dawkinsin ateismissa ihminen on ”itsekkään geenin” armoilla”

    Kyllä ihmisen fyysinen olemus määrää paljon sitä mitä/mikä hän on tässä elämässä. Meissä on paljon vaistonvaraista käyttäytymistä ja automaattisia toimintoja, joita emme edes ajattele pahemmin. Olemme älykäs hiilipohjainen kone, samoin kuin jokainen elämänmuotokin on. Selviytymiseen rakentunut kone, joka on muokkautunut olosuhteidensa kautta sellaiseksi kuin se on. Ja jokainen ihmisyksilö muokkautuu olosuhteidensa kautta ja kokee maailman omasta näkökulmastaan. Ja usein ihmisen valta päättää omasta itsestään on todella rajallinen, koska et tiedä edes sitä, mitä tarkalleen ottaen ajattelet huomenna, mutta jotain ajattelet ja jotenkin ajatusten virta soljuu päässäsi ilman mitään ponnistelua.. jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, kunnes nukahdat ja valot sammuu, mutta aamulla taas uusi ajatusten virta on läsnä ja se tulee jostain, jota et itse hallitse..ja kuka on ”itse”? Et tiedä, koska et aktiivisesti luo itseäsi, vaan koet että asiat tapahtuvat sinulle.. siitäkin huolimatta, että juoksisit oravanpyörässä tiukan aikataulun perässä.
    Miten tällainen jatkuva prosessi voisi todella olla loputtoman vastuullinen kaikesta mahdollisesta.. ja mitä ihmettä on ”hyvä” tai ”paha” muuta, kuin kärsimyksen välttämistä omassa kokemuspiirissä tai sen yrittämistä, että kärsimystä ei tule muille.
    Miksi ihminen luulee olevansa oman itsensä herra/rouva? En minä ainakaan pysty hallitsemaan itseäni siten kuin esim. Raamatun tekstit antavat ymmärtää että ihminen muka pystyisi siihen jonkin jumalallisen avulla. Mutta ei ihminen vain ole itsensä valtias.
    Olemme tällä hetkellä transhumanistisessa tilassa kirjoittamassa koneilla, jotka ovat meidän psyykemme jatke ja tekomaailman osa. Meidän luomamme bittimaailma, jossa kommunikoimme. Se on transhumanistista, että kommunikoi netissä. Ja paremmin kommunikoi kirjoittamalla kuin koskaan sanoilla. En ikinä saisi livenä tällaista vuodatusta aikaan mitenkään.

  2. monarkisti

    > Ihmiset eivät ymmärrä useinkaan miten evankeliumi voi tyydyttää ihmisen sisimmän syvimmät kaipaukset tavalla, jota mikään tässä maailmassa ei voi tarjota. He myös luulevat, että kristinusko on järjenvastainen ja usein kristillinen moraali nähdään negatiivisesti ja vastenmielisenä. Siksi meidän tulee julistaa kristillistä sanomaa, joka on emotionaalisesti tyydyttävä, älyllisesti innostava ja moraalisesti kaunis.

    Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (Gen. 1), mutta ihminen lankesi pois täydellisyydestä (Gen. 3). Siksi ihmisen on pelastuakseen otettava totuudenrakkaus (2. Thes. 2), mihin ilmeisesti tarvitaan anteeksiantamusta (Matt. 18).

    Iankaikkisen elämän perivät siis ovat vastaanottaneet totuudenrakkauden, ovat saaneet anteeksi ja antavat anteeksi. Tämä on luvattu ja varmistettu, sillä kadotukseen joutuvat loukkaantuvat Jeesukseen:

    Niinkuin kirjoitettu on: katso, minä panen Zioniin loukkauskiven ja pahennuksen kallion, ja jokainen, joka hänen päällensä uskoo, ei pidä häpiään tuleman. (Rom. 9:33)

  3. Erkki Hänninen

    Kun ihmisen Poika palajaa Maan päälle, niin löytäneekö Hän uskoa täältä Maan päältä…?

  4. Filos

    Hyvä Hwa! Hyvä muistutus meille lännen ihmisille, ”valistuksen” takapajulassa asuville, että missä on kaapin paikka. Toivottavasti saadaan tänne palavia lähetystyöntekijöitä herättämään meitä horroksesta.
    ”Hän ravisteli meitä muistuttamalla, että 2/3 maailman kristityistä ei asu ns ”lännessä” vaan enemmistömaailmassa (in Majority World; Aasia, Afrikka, Etelä-Amerikka)”.