Kuningas Herodes ja Beetlehemin lastensurma

Jumalan sana ei tietenkään voi olla väärässä, koska Jumalan jokainen sana on totta. Siksi ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Raamatussa kerrottu Beetlehemin lastensurma olisi tapahtunut tosiasia. Sitä paitsi historiassa on monia tapahtumia, joissa tietomme ovat vain yhden lähteen ja maininnan varassa.

Sekin on mahdollista, että Josefus ei ollut edes tietoinen syrjäisen Beetlehemin tapahtumista tai jostain syystä ei pitänyt sen mainitsemista tarpeellisena. Jeesuksen syntymän aikoihin Betlehemin asukasluku oli arviolta vain noin 300 henkilöä.

Noin kaksivuotiaita poikalapsia olisi ollut ehkä vain muutama, vajaa kymmenkunta. Myöhemmän kirkkohistorian viittaukset jopa kymmenistä tuhansista surmatuista poikalapsista ovat aivan ilmeisen liioiteltuja ja epähistoriallisia.

Vaikka Josefus ei mainitse Beetlehemin lastensurmaa, se mitä Josefus muuten kertoo Herodeksen käytöksestä, antaa historiallisesti täysin uskottavat puitteet myös Matteuksen kuvaamalle Betlehemin lastensurmalle.

Juutalaisen profeetan ennustus Herodekselle

Muistan kerran Lontoossa lomamatkalla lueskelleeni Barnes&Nobles kirjakaupassa Josefuksen teosta Juutalaisten muinaishistoria ja sen kuvausta Herodes Suuren vaiheista. Eräs episodi kiinnitti huomiotani.

Josefus kertoo, kuinka Herodeksen ollessa vasta pieni koulupoika, eräs essealainen mies, Menahem, pysäytti hänet tiellä ja profetoi, että Herodeksesta eräänä päivänä tulisi ”juutalaisten kuningas”. Menahem ennusti epäilevälle pikkupojalle, että Jumala oli valinnut tämän kuninkaaksi ja tämä saisi paljon kunniaa, mutta myöhemmin Herodes kuitenkin hylkäisi ”hurskauden ja oikeudenmukaisuuden” ja Jumala sen vuoksi tulisi rankaisemaan häntä hänen elämänsä loppupuolella (15.373-379).

Kuninkaaksi tultuaan ja ollessaan valtansa huipulla Herodes etsi essealaisen Menahemin käsiinsä tiedustellakseen tältä kuinka kauan hänen kuninkuutensa kestäisi. Aluksi Menahem ei vastannut mitään, mutta Herodeksen itsepintaisen tiedustelun jälkeen vastasi epämääräisesti, että Herodes hallitsisi vielä n. 20-30 vuotta. Herodes tyytyi vastaukseen. Josefuksen mukaan Herodes arvosti essealaisia suuresti näiden tapahtumien johdosta.

Tätä lukiessani mieleeni palautui Matteuksen kuvaus itämaan tietäjien saapumisesta Herodeksen hoviin. Matteus kuvailee, kuinka levottomaksi Herodes tuli kuultuaan luokseen vaeltaneiden tietäjien (magi) tiedustelevan äsken syntyneestä ”juutalaisten kuninkaasta”. Ihmetystä on joskus herättänyt sekin, miksi Herodes kutsui kirjanoppineita ja kyseli heiltä mitä kirjoituksissa on ennustettu Messiaan syntymäpaikasta. Miksi Herodes oli niin kiinnostunut mitä Messiaasta oli ennustettu?

Josefuksen kertoman perusteella ymmärtää hyvin, miksi Herodes otti ennustukset ”juutalaisten kuninkaasta” vakavasti. Olihan hänen oma asemansa ”juutalaisten kuninkaana” toteutunut hänestä lausutun ennustuksen mukaan ja hänen oma kuninkuutensa oli jo ehtinyt pitkälle, loppu häämötti. Herodeksella oli siten hyvä syy ottaa kaukaa tulleitten tietäjien sanat ja profeetalliset kirjoitukset vakavasti ja tiedustella ”tarkoin” heiltä milloin tämä ”juutalaisten kuningas” oli syntynyt.

Matteuksen mukaan Herodes lähetti tietäjät matkaan ja pyysi näitä ilmoittamaan hänelle lapsen olinpaikan, ”että minäkin tulisin häntä kumartamaan” (Matt. 2:7-8). Jumala kuitenkin kielsi tietäjiä palaamasta omaan maahansa samaa reittiä: ”Silloin Herodes, nähtyään, että tietäjät olivat hänet pettäneet, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut” (Matt. 2:16).

Vainoharhainen kuningas Herodes

Matteuksen kuvaus sopii hyvin Josefuksen Herodeksesta maalaamaan profiiliin. Herodes oli, varsinkin elämänsä loppupuolella, vainoharhainen ja verenhimoinen. Toki hän oli myös noussut valtaan raivaamalla kilpailijansa häikäilemättömästi tieltä.

Aivan viimeisinä vuosinaan Herodes tapatti 300 upseeria (16:393-394). Lisäksi hän surmasi yhden vaimoistaan (hänellä oli kaiken kaikkiaan 10 vaimoa) ja kolme omaa poikaansa, joiden uskoi juonittelevan vallan anastamista. Aristobulus ja Alexander kuristettiin kuoliaaksi ja haudattiin Alexandriumiin (16:392-394). Vain viisi päivää ennen omaa kuolemaansa Herodes tapatti poikansa Antipaterin (17:182-187).

Macrobius oli yksi Rooman viimeisistä pakanahistorioitsijoista. Noin vuonna A.D. 400 hän kirjoitti kirjassaan Saturnalia: ”Kun kuultiin, että osana kaksi vuotta ja sitä nuorempien poikien surmaamista, Herodes, juutalaisten kuningas, oli käskenyt tapaa oman poikansa, hän [keisari Augustus] totesi, että ’on parempi olla Herodeksen sika [kreik. hys] kuin hänen poikansa [kreik. hyios].” (Saturnalia 2.f.11) Juutalaisten puhtaussäädösten mukaan sikaa ei voinut teurastaa ruuaksi, joten siat saivat pitää henkensä. Vainoharhaisen Herodeksen omat lapset olivat suuremmassa hengenvaarassa kuin siat.

Matteus mainitsee lopulta, että Herodes kuoli ja Jeesus vanhempineen saattoi palata Egyptistä pakomatkalta takaisin ”Israelin maahan”. Josefus kertoo lähemmin Herodeksen kuolleen hyvin tuskallisen sairauden murtamana (17.6.5). Oman kuolemansa väistämättä lähestyessä Herodes vangitutti joukon juutalaisia oppineita ja käski tappaa heidät kuoltuansa. Herodes halusi näin varmistaa, että hänen kuolemansa olisi kansallinen surupäivä, eikä juhlapäivä. Käskyä ei kuitenkaan pantu täytäntöön.

Jumalan pelastussuunnitelma toteutuu vastustuksesta huolimatta

Josefuksen kuvaus Herodes Suuren häikäilemättömästä julmuudesta ja vainoharhaisuudesta piirtää hyvin uskottavat ja Matteuksen kanssa yhteensopivat puitteet Beetlehemin lastensurmaan huipentuvalle pysähdyttävälle syntymäkertomukselle. Matteuksen kertomus täydentää Beetlehemin tapahtumien osalta tietämystämme Herodeksesta.

Mutta Matteuksen ensisijainen tarkoitus, toisin kuin Josefuksen, ei ole kertoa meille jotain kuningas Herodeksesta hallitsijana. Pikemminkin Matteuksen päähuomio on Jeesuksessa todellisena, Daavidin sukulinjaan syntyvänä profeettojen ennustamana juutalaisten kuninkaana, joka tulisi hallitsemaan koko maailmaa. ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”, sanoo ylösnoussut Jeesus Matteuksen evankeliumin lopussa. Matteus osoittaa, miten alusta loppuun saakka tämän maailman vallanpitäjät yrittivät tappaa todellisen kuninkaan, mutta epäonnistuvat pyrkimyksissään.

Jeesuksen kuninkuus ei ole tästä maailmasta. Se ei ole katoavaa. Se on ikuista.

Ennen kaikkea Matteuksen kertomus osoittaa, kuinka Jumalan lupaukset ja suunnitelma täyttyvät. Vastoinkäymisetkään eivät voi turhentaa Jumalan suunnitelmaa. Evankeliuminsa luvussa 2 Matteus mainitsee kolme vanhan testamentin ennustusten täyttymystä. Tämä maailman hallitsijat, diktaattorit, julmurit ja kuninkaat eivät kykene pysäyttämään Jumalan pelastussuunnitelmaa.

Jeesuksessa valo ja toivo tulivat pimeään toivottomaan maailmaan. Mikään määrä pimeyttä ja toivottomuutta tai maallisten hallitsijoiden poliittista ja väkivaltaista vastustusta ei kyennyt tukahduttamaan tätä valoa, eikä estämään Jumalan valtakunnan esiinmurtautumista.

Herodes teki kaiken voitavansa surmatakseen Jeesuksen. Hän epäonnistui.

Kuningas Herodes on kuollut.

Kuningas Jeesus elää