Kuvittelin saaneeni valmiiksi pääsiäisen ajan patmosblogit ja postitukset…

MINÄ rukoilin sanoilla, jotka koin saaneeni henkeeni:

Isä, kiitos Sinulle Poikasi kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Tänä pyhänä viikkona auta meitä olemaan aktiivisia ja voimallisia erityisesti esirukouksessamme.

Olemme pyhässä viikossa.

Taas muistelemme Kristuksen matkaa ristille: Hänen viimeisiä opetuksiaan ja pääsiäisateriaa opetuslasten kanssa; Hänen tuskallista taisteluaan Getsemanen puutarhassa; Juudaksen kavallusta; Hänen vapaaehtoista alistumistaan vääriin syytöksiin, nöyryytykseen, kidutukseen ja yhteen julmimmista teloitusmuodoista, joita ihmiset ovat koskaan keksineet.

Muistelemme Hänen kärsimyksiään ja juhlimme kertomuksen voittoisaa loppua ylösnousemussunnuntaina. S. M. Lockridgen sanoin: ”On perjantai, mutta sunnuntai on tulossa!”

Pyhällä viikolla on erityinen merkitys esirukoilijoille useistakin syistä.

 

Ensiksi: Kristuksen veri osti meille oikeutemme vaeltaa läheisessä suhteessa Isän kanssa ja lähestyä armonistuinta rohkeasti ja luottavaisesti lapsina ja perillisinä.

Samoin mekin; kun olimme alaikäisiä, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta (Gal. 4:3–7).

Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan (Hepr. 4:14–16).

Kun Jeesus alkoi opettaa juutalaisille opetuslapsilleen rukouksesta, Jumalan lähestyminen suoraan ja Hänen kutsumisensa ”Isäksi” oli uutta. Siihen asti he olivat voineet lähestyä Jumalaa vain papin palvelutehtävän kautta. Aadamin ja Eevan kautta ihmiskuntaan tullut synti aiheutti tuon etäisyyden. Kun Jeesus veti viimeisen henkäyksensä ristillä sovittaakseen ihmiskunnan synnin, temppelin väliverho, joka merkitsi eroa Jumalasta, repesi ylhäältä alas. Kristuksen veren kautta läheisyys Isän kanssa palautettiin, ja kaltaisillemme ihmisille palautettiin suora pääsy armonistuimelle.

Kristuksen veri lunasti meille esirukousyhteyden. Saimme oikeuden kutsua itseämme Jumalan lapsiksi ja Kristuksen kanssaperillisiksi. Pyhä viikko kaikkineen mahdollisti sinulle ja minulle läheisyyden Isän kanssa ja palautti pääsyn Hänen armoonsa lupauksella, että jos rukoilemme Hänen tahtonsa mukaan, Hän kuulee meitä ja me voimme esittää Hänelle kaikki henkeä, sielua ja ruumista koskevat pyyntömme (ks. 1. Joh. 5:14–15). Aikanansa vain Israelille luvattu suora yhteys Luojaan ja Jumalaan mahdollistui nyt kaikille luoduille, jotka saavat tuntea nimen Jeesus, ja joille opetetaan tuosta nimestä.

Tämä antaa meille erityisen syyn pohtia ristiä ja juhlia ylösnousemusta. Ilman niissä ilmaistua Jumalan rakkautta ja armoa rukouksemme olisivat turhia.

 

Toiseksi: Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa voitettiin saatana ja hänen joukkonsa.

Tämä suo meille mahdollisuuden käydä hengellistä sodankäyntiä tietoisina voitosta.

Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun (Kol. 2:13–15).

Suurin osa esirukoustyöstämme tapahtuu kosketuksissa hengelliseen sodankäyntiin.

Voitto synnistä ja kuolemasta ruokkii rukouksiamme iloisella uskolla.

Osallisuutemme Kristuksen voittoon ja Hänen mieleensä sisällyttää rukoustyöhömme valppautta, koska tiedämme, että voitettu vihollinen karjuu edelleen ja pyrkii ahmaisemaan meidät kitaansa (ks. 1 Piet. 5:8–9).

Kristuksen ristillä saaman voiton ansiosta – joka avasi meille oven rukoilla Hänen nimessään Isää –Herramme saavuttaa mahtavia voittoja kansansa rukousten kautta. Hän on valinnut tehdä työtään niiden kautta, mikä herättää pelonsekaista kunnioitusta henkimaailmoissa. Kristus, Voittaja, iloitsee kuullessaan uskon äänemme huutavan Hänen puoleensa – koska huutomme tarkoittaa, että otamme vakavasti Hänen valintansa työskennellä rukouksiemme ja uskomme kautta Kristuksen saavuttamassa voitossa. Jumala riemuitsee esirukoilijoistaan ristin tähden!

 

Kolmanneksi: Kristuksen voitto ristillä aktivoi lähetyskäskyn, jonka kautta Hänen valtakuntansa etenee ihmissydämissä maailmanlaajuisesti.

”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta” (Luuk. 4:18–19).

”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu” (Matt. 24:14).

Suurin osa esirukoustyöstämme liittyy Jumalan valtakunnan etenemiseen ihmissydämissä. Rukoilimmepa sitten auktoriteettien, kriisien tai apua tarvitsevien ihmisten puolesta, me tuomme Jumalan jokaisen tilanteeseemme, Hänet, jonka päämääränä ja tarkoituksensa on aina tuoda ihmisiä pimeydestä Hänen kaiken muuttavaan valoonsa ja laajentaa hallintaansa heissä. Hän kokoaa omaisuuttaan, kansaansa, joka koostuu kaikista ihmisheimoista ja kansakunnista, ja jonka määrää ei kukaan voi laskea. Kun valittujen luku eräänä päivänä on koossa ja täysi, pelastetut seisovat palvoen Hänen valtaistuimensa edessä (ks. Ilm. 7:9–10).

Vielä ennen valtakunnan lopullista kaiken alistavaa – myös vihollisista viimeistä koskevaa! – voittoa Hänen ihmissydänten kokonaisvaltainen hallintansa luo taustan kaikille rukouksillemme ja auttaa meitä ymmärtämään, miksi esirukoustyö on niin tärkeää. Esirukouksemme liittyvät ja antavat muodon siihen, miten Jeesus opetti meitä rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa” (Matt. 6:10).

 

Neljänneksi: Kristus palautti kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan todellisen identiteettimme Isän lapsina, sen, johon kuuluu papillisen esirukouksen toimivuus.

Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ”ette olleet kansa”, mutta nyt olette ”Jumalan kansa”, jotka ennen ”ette olleet armahdetut”, mutta nyt ”olette armahdetut” (1. Piet. 2:9–10).

Kristus kuoli ja nousi ylös kuolleista, jotta todellinen identiteettimme Jumalan kuvaksi luotuina ihmisinä – jotka on pyhitetty Hänelle ja joiden tehtävänä on luomakunnan hoito – voitaisiin palauttaa. Esirukoilijat tietävät, että tähän palautettuun identiteettiin kuuluu pappeuden kuninkaallinen viitta. Pappi on välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, mikä kuvaa kauniisti esirukoustyötämme. Me lähestymme armonistuinta muiden puolesta – niiden, jotka ovat hädässä ja liian ahdistuneita rukoilemaan, ja niiden, jotka ovat pimeydessä eivätkä tiedä (vielä), kuinka rukoilla.

Kutsu esirukoukseen on kutsu kuninkaalliseen pappeuteen. Se on osa jokaisen uskovan vaellusta, mutta Hän on esittänyt joillekin erityisen kutsun seistä muurinaukossa ylimääräisellä uskolla, hengellisellä ymmärryksellä ja jopa hengellisen sodankäynnin intohimolla varustettuina. Ketkä ovat tuollaisia ihmisiä? Valitut, pyhät, Jumalan valtaamat ja kuninkaalliset papit, jotka palvelevat Hänen alttarinsa edessä taivaassa (ks. Ilm. 8:3–5).

Ilman ristillä vuodatettua Kristuksen verta ei olisi ylösnousemusta.

Ilman ylösnousemusta ei olisi voittoa kuolemasta ja saatanasta.

Ja ilman Kristuksen totaalista kaikkeen luomakuntaan ulottuvaa voittoa ei olisi tehokasta esirukousta.

Kiitä siis Jumalaa tällä viikolla Hänen vertaansa vailla olevasta rakkaudestaan, joka sai Hänet tulemaan yhdeksi meistä, ottamaan palvelijan muodon ja alistumaan ristin tuskaan ja nöyryytykseen niin, että meistä voisi tulla taivaallisen Isän lapsia ja voisimme lähestyä Hänen valtaistuintaan rohkeasti ja luottavaisesti.

Antautuminen rukoustyöhön on nöyrä ja oikea vastaus Hänen meitä kohtaan tuntemaansa rakkauteen, jonka Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat tehneet näkyväksi. Motivoikoon se meitä rukoilemaan lakkaamatta!