Luentoni Apostolien teoista, jota en luennoinut

Apostolien teot.

Tuttu otsikko Raamattusi kuudenkymmenen kuuden kirjan kirjastossa.

Kuudetta vuosikymmentä olen luennoinut tästä ihmeellisestä Raamatun kirjasta – ja aina, poikkeuksetta, aloittanut sarjani esittämällä muutosta kirjan otsikkoon.

Uskon Raamatun tekstin olevan alkuperäisessä muodossaan ja kielellisesti ja sisällöllisesti Pyhän Hengen huolenpidossa syntynyttä Jumalan Sanaa.

Kirjojen otsikot eivät ole Pyhän Hengen innoittamia.

Uskallan siis ehdottaa – ainakin sinun, lukijani, henkilökohtaiseen käyttöön – Luukkaan kirjuroimalle tekstille uutta otsikkoa:

Pyhän Hengen teot apostolien elämässä.

Siinä!

Pyhä Henki on Pyhän Kolminaisuuden persoona.

Pyhä Henki suorittaa vastuullista työtänsä opettamalla ja varustamalla opetettavat ymmärryksellä ja synnyttämällä lahjauskoa ymmärretyn vastaanottamiseksi yksilöelämään.

Apostolien teot -kirjassa Pyhän Hengen kirjurina palvelee apostoli Luukas. Hän avaa kirjoituksensa seuraavasti:

Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle … että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.  (Luuk. 1:1-4).

Luukas käsittelee suurin piirtein kolmen vuosikymmenen ajalta alkukristillisyyteen kuuluvia tapahtumia.

Luukkaan evankeliumi ei ole pelkkä historian kirja.

Luukas varustaa kaikkien aikakausien kristityt sellaisella uskon ja elämän ohjeistuksella, josta myös jokaisen aikamme kristityn tulee löytää uskolle ja uskossa vaellukselle mitä tärkeintä ohjausta.

Luukas oli maalliselta ammatiltansa lääkäri.

Pyhä Henki käyttää voitelussansa Luukkaan ammatillista taidollisuutta ja pätevyyttä tieteellisestikin vahvan evankeliumitekstin syntymisessä. Alkaen evankeliumitekstinsä 1:1 jakeesta jatkaen 2:52 jakeeseen lääketieteellisesti koulutetun Luukkaan persoonallisuus on ihmeellisesti Pyhän Hengen ilmoitus- ja välittäjävälineenä. Luukas mainitsee ”tarkkaan tutkineensa” kaikki Jeesukseen Kristukseen liittyvät ”tosiksi tunnetut” tapahtumat. Luukkaan ohjaajana ja innoittajana on kaikessa ja kaiken aikaa jumaluuden Kolmas Persoona – Hän, josta Jeesus Kristus sikisi neitsyt Marian kohdussa.

Samassa Pyhän Hengen innoituksessa, jossa Luukas kirjoitti evankeliuminsa eli Jeesuksen Kristuksen, Jumalan ainosyntyisen Pojan, historian, hän myös kirjoittaa teoksen nimeltä Apostolien teot. 

Kirja raportoi Kristuksen kirkon historiaa ensimmäisten kolmenkymmenen vuoden ajalta.

Luvuissa 16, 20 ja 21 Luukas kertoo kokemuksistansa Paavalin kumppanina tämän toisella ja kolmannella lähetysmatkalla. Luukas saattaa lääkärin ominaisuudessa saada luvan vierailuihin Paavalin luona tämän vankilassa. Näistä kohtaamisista on peräisin paljolti se tekstimäärä, jossa eletään Paavalin rinnalla tämän elämän merkittävissä vaiheissa.

Apostolien teot jakautuu kahteen osaan:

1: Luvuissa 1-12 kuvaillaan Pyhän Hengen toimintaa apostoli Pietarin välityksellä kohteen ollessa erityisesti juutalaiset.

2: Luvuissa 13-28 kuvaillaan Pyhän Hengen toimintaa Paavalin suorittaessa lähetystehtäväänsä pakanoitten keskuudessa.

Seuraavissa kappaleissa keskitymme Apostolien tekojen lukuun 1.

Prologi (jakeet 1: 1-3): 

Tutkijat ovat esittäneet mielenkiintoista ajattelua ”korkea-arvoisesta Teofiluksesta” (katso jaetta 3).

Nimi Teofilus tarkoittaa suomennettuna ”Jumalan ystävät” tai ”Jumalan rakastajat”.

Paavalin päivinä teofilus-ilmaisulla tarkoitettiin valta-aseman tai korkean viran haltijoita – siis monikossa.

Toki erisnimellä on mahdollista viitata myös yhteen ainoaan ”korkea-arvoiseen” Teofilus-nimiseen henkilöön, jonka henkilääkärinä työskentelee tai työskenteli lääkäri Luukas.

Tällaisesti lähtee matkaan Pyhän Hengen innoittama Apostolien tekojen kirja.

Isän lupaus vastasyntyneelle Kristuksen seurakunnalle Pyhästä Hengestä (1:4-8):

Odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet (1:4).

Mistä on kysymys?

Aloitan siitä, mistä ei ole kysymys.

Kysymys ei ole Pyhän Hengen saamisesta sellaisenaan. Seuraava tekstilainaus on asiaamme ajatellen suunnattoman, ratkaisevan tärkeä.

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!”

Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.

Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.”

Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki.

Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.”  (Joh. 20:19-23).

Siis: Opetuslapset vastaanottivat Pyhän Hengen Kolmiyhteyden valmistaman pelastavan työn yhteydessä.

Ihmisen herääminen synnin hätään on Pyhän Hengen työ.

Ihmisen kokema ns. etsikkoaika on Pyhän Hengen työ.

Ihmisen ”veto” pelastusratkaisun paikalle on Pyhän Hengen teko.

Ihmisen kokiessa uudestisyntymisen, Pyhä Henki tulee hänen sisäiseen elämäänsä haluten sieltä käsin vaikuttamaan pelastuneen ulos suuntautuvassakin elämässä.

Kun ihminen uudestisyntyy – siirtyy kuolemasta elämään – saa syntien anteeksiantamuksen ja armahduksen, Pyhä Henki tulee ihmisen sisimpään. Palaa edelliseen raamattutekstiin Johanneksen evankeliumissa. Huomaa: Tekstissä mainitut opetuslapset olivat jo saaneet Pyhän Hengen sisimpäänsä. Heillä oli Pyhä Henki. Sisäisesti hengen elämän alueella.

Nyt Pyhä Henki halusi laskeutua heidän yllensä. Heidän fyysisen elämänsä alueelle.

Teen seuraavan yhteenvedon Pyhän Hengen toimista pelastuvan / pelastuneen ihmisen kohdalla:

Jeesus opettaa opetuslapsiansa (Joh. 14:16-17):

1) Isä lähettää Poikansa pyynnöstä ”toisen Puolustajan” olemaan pelastuvan kanssa ”iankaikkisesti”.

2) Pyhä Henki jää asumaan pelastuneessa milloinkaan poistumatta. Pyhän Hengen todellisuuden ja läsnäolon todistuksena kristitty saa Hengen hedelmiä ja Hengen täyden siunauksen.

3) Pyhä Henki – joka on uudestisyntymisen hetkestä alkaen pelastuneen sisimmässä – asettuu pelastuneen ”päälle” ns. henkikasteessa. Jokainen kristitty on syntynyt Pyhästä Hengestä ja hänellä on sisimmässään Pyhä Henki pelastuksen sinettinä. Henkikasteessa Kolmiyhteys ottaa erityisellä tavalla hallintaansa ja käyttöönsä kristityn. Uskovalle jaetaan armolahjoja, joiden tuella ja voimassa hänestä tulee sielujen voittaja ja armolahjoissa palveleva.

Jeesuksen opetuslapset uskon elämänsä alkeellisuudessa olettivat Jeesuksen perustavan maallisen kuningaskunnan. He odottivat saavansa valta-asemia tulevassa maallisessa kuningaskunnassa.

Kolmiyhteyden aikomukset ja iankaikkisuudesta alkaen täyttymistään odottavat   suunnitelmat toteutuessaan merkitsivät pettymystä opetuslasten maallisille, lihallisille kuningaskuntaunelmille.

Pyhän Hengen tuleminen ”johtamaan kaikkeen totuuteen” mahdollistaisi kaiken muuttumisen apostolien elämässä. Opetuslapset saisivat uuden Hengen voiman – heistä tulisi ”Hänen todistajiansa” vastaanottamalla Pyhän Hengen ja täyttymällä Pyhällä Hengellä. Heidän varustuksiinsa lisättäisiin Pyhän Hengen armolahjoja – miten vain Pyhä Henki näkee oikeaksi niitä jakaa kristitylle.

Jeesus ilmoitti toisen tien ja tarkoituksen uskovan päälle tulevaa, ohjaavaa ja hallitsevaa Pyhän Hengen täyteyden kastetta varten: Hengen täyteys merkitsisi opetuslapselle voimaa äärimmäiseen rakkauden lahjaan ja tekoon – jopa henkensä alttiiksi antamiseen saakka.

Kristitty on Uuden testamentin ilmoituksen mukaisesti Pyhän Hengen herättämä, Pyhän Hengen käännyttämä ja uudesti synnyttämä, Pyhän Hengen täyttämä ja Pyhän Hengen täyteydessä ja armoituksissa elävä ja palveleva uudestisyntynyt ihminen.  Hän on maallisissa vieras ja muukalainen, kuuluen Hengen yhdyskuntaan, jossa sydän sykkii taivaallisessa.

Ajatusten ja opetuksen jälkimmäinen osa seuraavassa blogissa.