Mistä uskovat löytävät laitumen

Muutama viikko sitten ilmestyneessä Uusi Tie lehden numerossa 12 oli lehden tekemä tutkimus otsakkeella ”Missä kristityt käyvät jumalanpalveluksessa Helsingissä?” Tutkimus oli siis rajattu koskemaan vain Helsingin aluetta ja toisaalta tutkimuskohteena oli kristittyjen osallistuminen oman seurakuntansa viikoittaiseen päätapahtumaan.

Tutkimus tuo julki useita seikkoja. Ensiksikin sen surullisen faktan, että vain noin pari prosenttia helsinkiläisistä osallistuu jonkin kristillisen yhteisön jumalanpalvelukseen viikoittain. Tutkimus tuo myös esille tiedon, että Helsingin kokoisessa kaupungissa on ainakin 77 kristillistä seurakuntaa tai yhteisöä, joissa kristityt kokoontuvat. Noista seurakunnistahan monet kuuluvat kuitenkin samaan kirkkokuntaan, esim. luterilaiseen kirkkoon, vaikka ovatkin alueellisesti jakautuneet eri puolille kaupunkia.

Mutta jos ajattelemme koko Suomea, niin maastamme löytyy monta kymmentä eri kirkkokuntaa tai hengellistä yhteisöä. Tämä synnyttää ainakin omassa päässäni kysymyksen, miksi Kristuksen ruumis on niin jakautunut. Tilanne on joka tapauksessa pirstaloitunut sitten alkuseurakunnan aikojen. Silloinhan oli joka paikkakunnalla vain yksi kristillinen seurakunta.

Tähän jakautumiseen on varmasti monta syytä. Ensiksikin uskon, että jokainen uskova etsii hengellisen ravinnon sieltä, mistä kokee sitä todella saavansa. Harva lammas käy samalla laitumella vuodesta toiseen, jos sieltä ei löydä mitään syötävää!

Eräs syy, miksi uusia uskonyhteisöjä on syntynyt, on myös se, etteivät kaikki ole omissa seurakunnissaan löytäneet riittävää vastakaikua niille hengellisen elämän muodoille, joita itse kaipaavat ja arvostavat. Niinpä on syntynyt yhteisöjä, joissa korostetaan jotakin tiettyä asiaa. Se voi olla ylistäminen ja rukous, armolahjojen käyttäminen, sairaiden parantaminen tai ihmeet, lopunajan profetioihin keskittyminen jne. Ja varmasti yksi syy jakautumiseen on ollut suoraan sanottuna myös lahkohenki ja riidanhalu. Kaikki ei Kristuksen ruumiissakaan ole niin viatonta ja puhdasta kuin voisi luulla.

Onko näitä eri kirkkokuntia, seurakuntia ja uskonyhteisöjä sitten liikaa? Näin voisi ainakin äkkiseltään väittää, mutta en halua sittenkään tuomariksi ruveta. Kaipa itse kukin yhteisö on syntynyt johonkin tiettyyn tarpeeseen ja varmasti moni uskovakin on joutunut sydän vereslihalla vaihtamaan seurakuntaa. Me ihmisethän olemme niin erilaisia. Joku tykkää ylistämisestä, joku toinen taas profeetallisesta sanomasta. Ihanne olisi toki seurakunta, mistä löytyvät kaikki eri osa-alueet tasapainoisessa kokonaisuudessa, mutta sellaista seurakuntaa ei taida olla.

Uskallan kuitenkin väittää omiin havaintoihini perustuen, että eivät kaikki kristilliset uskonyhteisöt ole olleet välttämättä Jumalan Hengen synnyttämiä. Hengellisellä kentälläkin on paljon ns. fiilistelyä! Aina silloin tällöin putkahtaa esiin yhteisöjä, joissa tuntuu olevan niin valtava meininki, että kansaa virtaa sinne joka taholta! Rehellisesti sanottuna joskus olen jopa hieman ”kateellisena” seurannut tuollaista liikehdintää, mutta pappina virassa ollessaan ei ole voinut muuttaa seurakuntaa ja lähteä fiilistelemään.

Mutta olen myös elämäni 60-70-vuoteen nähnyt kymmeniä hengellisiä yhteisöjä ja liikkeitä, jotka ovat aluksi saaneet jopa sensaatiomaista suosiota, mutta ennen pitkää päätyneet täydelliseen katastrofiin ja konkurssiin syystä tai toisesta. Silloin on tuntenut kiitollisuutta, että ei lähtenyt etsimään vihreämpää ruohoa mistä tahansa. Tänä päivänä uskallan sanoa, että jos näen jonkun yksittäisen hengellisen johtajan tai seurakunnan, jonka tähti nousee raketin lailla kohti korkeuksia, olen varuillani. Olen nimittäin oppi-nut, että Jumala toimii usein hitaasti ja huolellisesti perustusta rakentaen!

Jos palaan vielä tuohon hengellisen kasvun ja ravinnon saannin kaipuuseen, luulenpa, että tässä ajassa kukaan ei tarvitse sinänsä näivettyä hengellisen ravinnon puutteeseen. Nettisivut ja hengelliset media-lähteet ovat tänä päivänä pullollaan erittäin hyvää ja monipuolista hengellistä ravintoa. Mutta tämän lisäksi tarvitaan turvallista hengellistä kotia, jossa osataan nähdä myös harhaoppien vaarat, koska saatana pitää huolen, että niitä tulee esiintymään runsaasti, ennen kaikkea näin lopunaikoina.

En kirjoita tätä siksi, että tuomitsisin ketään tai mitään ryhmää. En voi olla tuomitsemassa muita siitäkään syystä, koska oma kirkkokuntani on monessa kohtaa lipeämässä Sanan totuudesta! Ja voin rehellisesti sanoa omalta kohdaltani, että jos en ole saanut hengellistä ravintoa omasta seurakunnastani, olen etsinyt ”laitumet” mistä tahansa muualta. Ja ainakin tähän päivään saakka niitä on vielä löytynyt. Tärkeintä on varmaankin se, että jokainen löytää kodin ja laitumen missä voi hengellisesti kasvaa.