New Age rantautui Suonenjoelle

Muutama päivä sitten oli maakuntalehdessämme Savon Sanomissa etusivun juttu otsakkeella ”Uushenkinen yhteisö asettui Suonenjoelle”. Tekstissä kerrotaan, että Suomeen on nyt perustettu ensimmäinen new age-henkisyyteen nojaava virallisesti rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta.

Yhteisön nimi on Luxia Gift of Life ja siihen kuuluu vajaa parikymmentä jäsentä. Se on muuttanut Suonenjoelle joulun alla Varsinais-Suomesta Kemiönsaaresta. Yhdyskuntajärjestyksensä mukaan Luxia-yhteisön pyrkimys on poistaa rajat ja sodat eri uskontojen välillä ja löytää tie yhteen yhteiseen maailmanuskontoon ja yksilöiden väliseen rauhaan ja rakkauteen.

Yhteisön luotsin Patrick Winquistin mukaan tuohon päämäärään auttavat mm. Jeesuksen vuorisaarna Uudesta Testamentista, suomalaisteosofin Pekka Ervastin teokset, Tiibetin buddhalaiset meditaatioharjoitukset ja Kalevala. Winquistin mukaan tuohon Suonenjoen yhteisöön on tarkoitus luoda mikromaailma, johon tulee erilaisia ihmisiä, jotka yrittävät elää yhdessä mahdollisimman sopusoinnussa. Winquist toteaa: ”Tämä on kuin iso perhe, sillä periaatteella elämme. Ei se sen monimutkaisempaa oikeasti ole.”

Itseäni tämä lehtijuttu kiinnosti lähinnä siksi, koska tuo Luxia-yhteisö on muuttanut noin kilometrin päähän kodistamme entisen maatalousoppilaitoksen tiloihin. Muistan vieläkin, kuinka 80-luvulla toimiessani pappina Suonenjoella, vierailin pyynnöstä silloin tällöin tuolla maatalousoppilaitoksella pitämässä aamuhartauksia. Suonenjokihan on entinen körttipitäjä, ja körttiläisyyden vaikutus tuntui vielä 80-luvullakin hyvin vahvana. Eipä tuolloin olisi uskonut, että Suomen ensimmäinen virallisesti rekisteröity new age-henkisyyteen nojaava uskonnollinen yhdyskunta perustetaan juuri Suonenjoelle.

No, maailma muuttuu ja Suomessahan on uskonnonvapaus. Enkä pelkää uusia haasteita, mitä omassa ajassamme joudutaan kristittyinä kohtaamaan. Tosiasiahan on, että alkuseurakunta lähti liikkeelle vielä monin verroin vaikeammasta tilanteesta. Paavali ja kumppanit joutuivat lähtemään täydellisen pakanuuden keskelle. Kun hekin tulivat aikanaan uusille paikkakunnille, heistä saatettiin sanoa: ”Näyttävät ole-van vieraiden jumalien julistajia!” Mutta he lähtivät Pyhän Hengen voimassa ja mullistivat ne paikka-kunnat, minne he menivätkin. Niinpä Efesossakin Artemis-jumalan palvelijat olivat jo hätää kärsimässä ja pelkäsivät että heidän jumalattarensa menettää täysin merkityksensä.

Luxia-yhteisön tavoitteet ovat maailmaa syleileviä. Oppilauseita kootaan sieltä täältä, jopa Jeesuksen vuorisaarna kelpuutetaan sellaiseksi tai ainakin osia siitä. Mutta juuri tämä on hämäävää eksytystä tässä ajassa. Moni maallistunut kristitty saattaa ajatella, että hyvä, mainitaanhan siellä Jeesuskin. Mutta todellisuudessa Jeesuksella ei ole mitään yhteistä näiden uushenkisyydestä nousevien uskonnollisten liikkeiden kanssa. Jeesus ei ole mikään rusinapulla, niin että voisit poimia pinnalta parhaat rusinat. Ei, vaan Jeesus on ”paketti”, jonka joko hyväksyt kaikkineen, mitä Hän sanoi ja opetti tai sitten et todellisuudessa hyväksy häntä ollenkaan. Mutta onko ihme, jos tavan kansa eksyy, kun monet kirkkomme työntekijätkin ovat lääpällään näihin uushenkisyyden oppeihin. Jooga ja meditaatiot kuuluvat jo monien seurakuntiemme viikko-ohjelmiin.

Nykyajan ihmistä kiehtoo näissä new age-henkisissä liikkeissä juuri se, että voit ottaa sieltä juuri sen, mikä sinua itseäsi sattuu kiinnostamaan. Jokaiselle löytyy jotakin ja voit tehdä juuri haluamasi cocktailin. Paavalin sanontaa käyttääksemme, se on itsevalittua jumalanpalvelusta. Luxia-yhteisön tavoite on siis löytää tie yhteen yhteiseen maailmanuskontoon ja yksilöiden väliseen rauhaan ja rakkauteen. Ovathan nuo hienoilta kuulostavia tavoitteita nykyajan ihmisen korvissa. Valitettavasti jopa monet kristilliset kirkkokunnat, paavi etunenässä, alkavat puhua samoista tavoitteista, mutta maailman rauhaan ja rakkauteen niillä ei totisesti päästä, vaan tuollainen ekumenia johtaa lopulta hirvittävään eksymykseen.

Lehtiartikkelissa on myös kuva yhteisön jäsenistä. Pöydän ääressä kuvassa hymyilee kolme miestä ja kolmetoista naista. Voisiko hieman irvaillen sanoa, että ainakin miesten hymyn ymmärtää. Jää vaan miettimään, kuinkahan tuo perheenomainen yhteiselo tuolla pitemmän päälle sujuu, kun kuitenkin tietää, mitä valtavia haasteita tuollainen elämänmuoto sisältää. Pelkäänpä, että se on sittenkin monimutkaisempaa, kuin mitä luotsi Patrick uskoo ja antaa ymmärtää.

Apostolien teot kertoo, kuinka alkuseurakunnassa uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu ja kaikki oli heillä yhteistä. Heistä myös sanotaan, että he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella. Sielläkin oltiin siis yhdessä, mutta alkuseurakunnassa oli kuitenkin kodit ja perheet kaiken perusta. Ne ovat oikeastaan myös Jumalan luomistyön ja järjestyksen perusta, joiden merkityksellisyyden myös Jeesus opetuksessaan tunnusti. Eipä ihme, että niitä vastaan on haluttu äänekkäästi viime aikoina hyökätä ja nimenomaan juuri myös näiden uushenkisten liikkeiden ja aatemaailman taholta.