Rouhittuja lähimmäisiä

Nykyisin yleistynyt polttohautaus on luonut sellaisen kuvan ihmisille, että lähimmäisen maallisen majan tuhoutuminen käy helposti ja vaivattomasti. Enää ei tarvitse laittaa mummua matojen ruoaksi tai pappaa puunjuurien ravinteeksi? Yleisesti puhutaankin tuhkaamisesta, jolloin ajatellaan, että siinä se rakas omainen tai oma kurja konna on nyt polttohautauksen jälkeen purkillinen kukkamultaa. Siihen erikoistuneet krematoriohenkilökunnan henkilöt hoitavat likaisen työn ja pian satakiloinen läheinen on saatu mahtumaan kukkaruukun kokoiseen säilytysastiaan, purkkiin.

Juttelin erään polttohautaukseen perehtyneen suntion kanssa. Hän kertoi, ettei tulinen pätsi, johon vainaja arkkuineen lykätään, suinkaan polta koko ruumista hienoksi tuhkaksi. Polton jälkeen kuulemma vainajan luut pannaan vielä erikoisen myllyn läpi ja rouhennetaan hienoksi luurouheeksi, joka sekoitetaan muun tuhkan sekaan. Tätä ei tietenkään näytetä omaisille. Olisihan etikettivirhe aloittaa muistotilaisuudessa puhe sanomalla, että olemme tulleet yhdessä saattamaan tätä Aaltosesta jäänyttä luurouhetta kotoiseen kirkkomaahan?

Myöhemmin omaiset sitten voivat laskea tuhkan uurnaan tai ripotella siihen tarkoitettuun paikkaan. Onkin joskus käynyt niin, että linnut ovat käyneet nokkimassa luurouhetta eräässä varta vasten perustetussa tuhkalehdossa, johon näitä kuolleitten jäännöksiä oli viskattu. Hyvää tarkoittavat ihmiset ovat tahtomattaan ruokkineet lintuja sukulaisten rouheella. Linnut voivat edelleen hyvin, vaikka ovat syöneet pahoja ihmisiä?

Eräs minulle hyvin tuttu kirkonmies kuoli Kotkassa ja toivoi, että hänen jäämistönsä ripotellaan mereen kaupungin edustalle ja niin kävi. Mietin sitten kaverin elämää ja miten kalat suhtautuvat pappiin uudessa muodossa? Ilmeisesti syövät kaverin luuston muina miehinä? Sitten joku papin kaveri menee kalaan ja pyydystää saaliin, joka on syönyt papin rouhetta. Kala viedään kotiin ja paistetaan perheelle. Niin sitten eräänä päivänä papin jäämistöä on kulkeutunut kaverin ruokapöytään? Tässähän voisi joku tutkija löytää aineksia elämän kiertokulkuun?

Kristityt ovat kautta historian haudanneet vainajansa ruumiin kokonaisena. Kristityn ruumis on ansainnut kunnioituksen, koska Jumala on sen luonut. Tässä esimerkki on itse Herramme kuolemassa, hänet vietiin kuolleena kokonaisena hautaan. Uskomme ruumiin ylösnousemukseen, emmekä kannata sen häpäisemistä. Polttohautausta on käytetty aikoinaan vain, jos kyseessä on ollut erittäin häpeälliseen rikokseen syyllistynyt vainaja. Se on ollut rosvojen kohtalo ja vainottujen kansallisuuksien osa. Nykyään se on tapa säästää hautajaiskustannuksista ja joillekin tapa varmistaa, ettei Jumalakaan saa enää tuosta rouheesta mitään tolkkua?

Hautaaminen ei kuitenkaan ratkaise kenenkään taivaspaikkaa, vaan ihmisen Jumala-suhde, Jeesukseen uskovat pääsevät taivaaseen, Jeesuksen verellä pestyt pelastuvat. ”Vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” l.Kor.l3:3. Rakkaus on Jumala itse. Jos ei ole Jumala matkassa, sydämessä, kun on aika siirtyä näkyvästä maailmasta näkymättömään todellisuuteen, on edessä pimeys.

Oli jo laissa määrätty, ettei pääsiäislampaan luita saanut rikkoa. ”Samassa talossa se syötäköön; älköön mitään siitä lihasta vietäkö talosta ulos, älkääkä siitä luuta rikkoko. Koko Israelin seurakunta viettäköön sitä ateriaa.” 2.Moos.12:46-47. Tämä viittasi ennustuksena Jumalan uhrikaritsaan, Kristukseen. Ja niin sana toteutui Jeesuksen kuoleman yhteydessä. Joh.19:36. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: ”Älköön häneltä luuta rikottako.” Mutta syvimmältään kyse oli uskosta Herraan ja hänen sanaansa ja niin on edelleenkin. ”että tekin uskoisitte.” 19:35. Ilman uskoa ihminen voi tehdä mitä tahansa ja se kaikki on tuleva hänelle tuomioksi. Uskova taas kunnioittaa Herran sanaa, se on hänelle pyhä ilmoitus ja hän elää jokaisesta sellaisesta.

Kuoleman jälkeen saamme ylösnousemuksessa uuden ruumiin, joka on maallisen, lihallisen, synninruumiin kirkastettu muoto. Jumala kokoaa ruumiimme osat, luut, tuhkat, palat, rippeet ja muut ja tekee niistä uuden. Muuten jokainen voi unohtaa esiliinansa, lenkkarinsa, haalarinsa, nahkatakkinsa, (ylioppilas)lakkinsa, (tohtorin)hattunsa, prenikat, natsat ja muut arvomerkkinsä. Niitä ei enää tarvita. Me tunnemme ihmiset kerran heidän ruumiillisesta muodostaan. Kaikki ihmiset ovat kerran suuressa kutsunnassa Jumalan edessä. On viimeinen tuomio ja paikalla ei ole yhtään ateistia, kaikki tunnustavat Jumalan olemuksen ja Jeesuksen herruuden polvistumalla hänen edessään. Toiset pääsevät ylösnousemusruumiissaan sovitettuina Jumalan luokse, toiset joutuvat  syntiensä tähden ikuiseen eroon Jumalasta, helvetin tuleen.

Taivaaseen päässeet ovat kaikki Kristuksen ikäisiä ja kaltaisia sekä kuolemattomia. Kunnia, kirkkaus, valta ja voima Herralle Jeesukselle, joka lunastanut ruumiimme, sielumme ja henkemme.